Hae
Yhtä kuin

No se kuuluisa #sairaalakassi

Nyt aletaan hyppiä sellaisilla viikoilla, että on aika pakkailla
sitä kuuluisaa sairaalakassia!

Neuvolan tätsy kyllä kehotteli tähän jo, kun viikko 30 oli lähestymässä,
mutta silloin se tuntui jotenkin kaukaiselta ajatukselta vielä. Varsinkin, kun
löytyy myös paljon niitä ihmisiä, jotka eivät etukäteen pakkaa laukkua, tai ota
mukaan ollenkaan. Itse olen kuitenkin aina liian ajoissa kaikkialla ja kaikessa,
joten sormeni syyhysivät laukun kimppuun. Kuulin myös tuttavalta, että
laukun etukäteen pakkaaminen toisi mukanaan huonoa onnea, mutta
toivotaan ettei se pidä paikkaansa..

Olin jo pitkään etsinyt nettikaupoista tällaista laukkua, kun se sattuikin
mukavasti pompppaamaan kirpparilla silmääni aivan käyttämättömänä.
Hintaa oli vain kolme euroa, kun nettikaupan oma olisi maksanut useamman
kympin. Ah, pihiä sydäntäni lämmitti kovasti.

Mitä sairaalakassiin sitten kuuluu pakata?

Meidän sairaalamme kehottaa pakkaamaan mukaan ainakin seuraavat asiat:

– Neuvolakortti.

– Imetysliivit.

– Evästä, ainakin tukihenkilölle/isälle. Synnytyssalissa voi myös keittää kahvia!

– Musiikkia rentoutukseen. Synnytyssalissa mahdollisuus kuunnella cd-levyjä!

Kamera.

– Tukihenkilölle/isälle omat sisäkengät. Myös äiti voi ottaa omat, mukavat sisätohvelit.

– Kolikoita automaatteja ja pysäköintiä varten.

– Omat hygieniatarvikkeet.

– Vauvalle ja äidille kotiutumisvaatteet. Voidaan toimittaa kotiinlähtö päivänä, säilytystilaa vähän!



Ja mitäs meidän kassista sitten löytyykään?


Omat tohvelit, sillä olen kuullut liikaa kauhutarinoita koon 40 epämääräisistä läpsyköistä.
Tällainen pikkukoipi tarvitsee ehdottomasti omat.

Hygieniatarvikkeet. Löytyy suihkugeeliä ja shampoota, kosteusvoidetta ym. Lisäksi
muutamat ihan perus meikit, kuten puuteri ja ripsari. Täytyy leikkiä ainakin, että jaksaisi
muka peiliinkin katsoa..

Liivit ja liivinsuojia, ja muita suojia. Myös rento toppi ja rentoja alusvaatteita muutenkin.
Uskokaamme kertomuksia sotkuisista ja epämukavistakin hetkistä.

Omat sukat ja villasukat. Olen melkoinen vilukissa, joten ehdottomasti villasukat
lähtee mukaan! Kauhukertomuksia noiden läpsyköiden lisäksi olen kuullut myös koon
40 sukista, joten omat sukat myös messiin.

Musiikkia. Ainakin yksi hyvin epämääräinen levy on nyt kasattu valmiiksi.
Luultavasti mitään musiikkia ei ehdi kuunnella oikeasti tai ainakaan sitä ei mitenkään
huomioi.. Mutta elättelen toiveita, että edes yhden kipaleen ehtisi kuunnella Reino Nordinia?
Jooko?

Evästä. Tässä evästä kylläkin aika pitkälti oman mieltymykseni mukaan.
Tutustumiskäynnillä  isille näytti olevan niin lokoisat hengailutilat, että kamoon hei.
Hakekoot sitten omat herkkueväänsä sinne lokoisille sohville kera höyryävän kahvikupposen.
Yhyy.

Kirja. Joo, kuullut että aivan turhaa yrittää edes ajatella kirjan lukemista, ellei se ole
ainakin kepeä. En muutenkaan jaksa usein rasittaa päätäni kovin syvällisillä teksteillä,
joten valitsin paljon kehutun ”Kuinka kasvattaa bebe” kirjan. Kirjassa käsitellään siis
sitä, miten ranskalaisten lapset ovat niin hyväkäytöksisiä, ja miten mekin voitaisiin täällä
pohjolassa kasvattaa (kiristää) omistamme yhtä cooleja.

Kotiutumiskledjut. Valitsin siistit mammacollarit ja mustan mammateepparin.
Ihan rennot kuteet siispä vain, ainakin nyt tuntuu siltä. Babylle on myös vaatteet
jo pakattuna, mutta isukki tuokoon ne sitten mukanaan kaukalon kanssa.

Monessa blogissa myös hehkutettu huulirasvan tärkeyttä, ja uskon ettei kymmenet
naiset voi olla väärässä. Täytynee siis vielä ainakin se tuonne heittää mukaan.
Lisäksi tietysti se neuvolakortti ja ehdottomasti puhelimen laturi! Luonnollisesti
mukaan tulee myös kamera, ja eräässä miehen vauvaoppaassa muistutettiin,
että äiti sitten valitsee ne kuvat mitä muille näytetään. Hyvä niin.

Puuttuukohan jotain oleellista vielä?
Mitäs muilla ollut mukana, vai varauduitteko mitenkään?

– Jane

”Herran jumala, raskaana ja poistut kotoa?”

Parissa blogissa on ollut lähiaikoina postauksia aiheesta, jossa äiti-ihminen
lähtee viihteelle. Aihe on saanut monenlaisia kannanottoja ja löytyy ihmisiä,
joiden mielestä äitien ei ole sopivaa bailata, ja ihmisiä, joista se on lähes
velvollisuus päästä heiluttamaan tukkaa ja kopistelemaan korkkareitaan
tanssilattialle kaiken vaipparuljanssin keskeltä. Edes hetkeksi.

Itse otan kuitenkin nyt käsittelyyn raskaudenaikaisen ulkona käymisen.
Enää on viikko/pari kun meidän vauvalla on ihan virallisestikin lupa tulla maailmaan,
ja täten lähenee myös aika, jolloin voin ottaa halutessani alkoholipitoisen saunajuoman,
tai juoda herkullisen ruuan kanssa lasin prosenttipitoista viiniä. Ai että. Valehtelisin,
jos väittäisin, etten olisi koko raskausaikana yhtään haikaillut herkullisten valkkaripullojen
perään. No okei, itseasiassa on tehnyt mieli punkkua, vaikka sitä muuten aika harvoin juonkin.
Olen kuitenkin pitänyt kiinni kokoajan siitä, että prosentteja juomissa on tasan 0.

Olin viime viikonloppuna miekkosen ja muutaman ystäväni kanssa ulkona.
Aluksi oltiin meillä ja pelattiin lautapelejä. Minä siemailin 0% viiniäni, kun he
nautiskelivat alkoholipitoisempia juomia. Kellon lähestyessä puoltayötä, päätimme
lähteä keskustaan katselemaan menoa. Kukaan ei kyseenalaistanut mukaan lähtemistäni,
vaan mietittiin terassia, joka olisi tarpeeksi tilava ja siisti, että minunkin olisi sielä mukava
mahan kanssa viettää hauskaa iltaa. Lopulta päädyimme hieman tavallista fiinimmän
ravintolan terassille. Sielä oli mukavasti tilaa ja lämpöisiä vilttejä lämpölamppujen alla.
Ah. Miekkonen myös varmisti, että skumppa oli tasan nolla prosenttista, jota hän minulle
tilasi. Se oli herkullista.

Jossain vaiheessa iltaa piti käväistä vessassa (todellinen yllätys tässä tilassa), joten
nousin ja lähdin käväisemään sisätiloissa naistenhuoneessa. Heti saavuttuani sinne, kolme
päihtynyttä naishenkilöä olivat tiputtaa silmänsä päästään ja alkoivat isoon ääneen ruotia
raskauttani ja mahaani;

                 ”Raskaana täälä, herran jumala, näittekö sen mahan?
                  ”Ei raskaana tälläiseen kyllä, maha pystyssä”

Olin juuri ehtinyt koppiin, joten toivotin heille vain kaunista päivää kopin lävitse, ennen
kuin he ehtivät lähteä. Ystäväni kehotti jättämään moiset omaan arvoonsa, mutta kyllä se
silti sai veren kuohuamaan! Pitäisikö tässä lukittautua yhdeksän kuukauden ajaksi neljän
seinän sisälle? Luopua kaikesta ulkonakäymisestä ja sosiaalisestaelämästään?
Nähdä ystäviään vain virkkuukoukun lävitse? Mikäli kyseiset naishenkilöt eivät olleet
vielä äitejä, mutta tulevat ehkä olemaan, toivotan onnea heidän yhdeksän kuukauden
pituiseen eristäytymiseen.

Samanlaisiin kommentteihin ja katseisiin olen törmännyt pitkin raskautta.
Ja mikäli mammaystäviäni on uskominen, tämä on naurettavan yleistäkin.
Kotoa ei olisi lupa poistua plussatestin tehtyään. Ehkä juuri ja juuri sinulla on lupa
hakea maitopurkki lähikaupasta, jos sitäkään. Laivallakin ollessamme eräs vanhempi
rouvaihminen oli pudottaa silmänsä, kun näki minun siemailevan alkoholitonta (todella
hienon näköistä!) drinkkiäni. Hän tuijotti minua ja drinkkiä niin silmä kovana, että teki mieli
mennä kysymään, tahtoisiko rouvakin maistaa juomaani. No, sillä kertaa jätin asian sikseen.

Mutta, kuten olen aikaisemminkin täällä maininnut, raskaus EI ole sairaus.
Meillä on täysioikeus käydä nauttimassa lasi alkoholitonta viiniä, jos tahdomme.
Toki itse aina varmistan ensin, että paikassa ei tule varmasti tönityksi, ennen kuin astun
sisään. En tarkoita, että raskaana pitäisi käydä kreisibailaamassa, mutta jumalauta nyt se
järki käteen ihmiset! Sitten vielä ihmetellään, miksi syrjäydytään ja masennutaan, kun
vastaanotto on tällaista.

Itsellänikin on jäänyt ulkona käymiset hyvin minimiin, koska aina vain ei jaksa niitä
järkyttyneitä katseita, kun hörpit alkoholitonta oluttasi. Mutta se on väärin, pitäisi mennä
juuri niin paljon kuin tahtoo, mikäli kunto ja olotila sen muuten sallivat. Toki toisinaan on
olo sellainenkin, että täytyy hieman jopa omia ystäviään muistuttaa siitä, että olisi
kiva tehdä jotain sellaista mitä mahankin kanssa pystyy, tai valita paikka mahalle sopivaksi.
Koska kaikki paikat eivät tosiaankaan silti sovi mielestäni raskaana oleville, tai ainakaan
minulle. Ahdas baari kera örveltävien humalaisten, taustalla ”jumputi jump jump” on aika
pitkälti nou nou listalla. Mutta kyllä nuo ystävät aika hienosti muistutusten jälkeen ovat
ottaneet masuasukin huomioon, hyvä hyvä! Ja täten kaikki voivat viettää yhdessä mukavaa
iltaa hieman rauhallisemmassakin paikassa.

Ei siis eristetä ketään ulkomaailmasta vain raskauden vuoksi, eihän?

Kiitos, olen puhunut, aamen.

Oletteko te kohdanneet mulkoilevia katseita tai keränneet kommentteja siitä,
miten ja missä teidän olisi soveliasta raskaana liikkua?

– Jane