Hae
Yhtä kuin

Ketäs te ootte?

Nyt kun olemme siirtyneet osaksi Kaksplussan-blogiportaalia,
lienee paikallaan hieman kerrata, että ketäs täällä ruudun takana
oikein näpytteleekään. Osa on saattanut kurkata ”Blogin takana” 
osioon, mutta kertaus on varmaan silti ihan ajankohtaista.
Täällä näpyttelevät siispä minä, 24-vuotias Janette,
tai ”Jane” kuten valtaosa ihmisistä kutsunee.
Ammatiltani olen valokuvaaja, mutta teen myös
kaikenlaisia promo-ja juontokeikkoja. Tosin nyt
suurin työni on rakkaan pikkuisemme kanssa oleskelu.
(Lue: juokse perässä, kiellä kieltämisen perään, kutittele
masusta, pyyhi bataattia tukasta, lue satakertaa sama kirja..)

Tämä toinen puoliskoni, Jasse on iältään jo huimat 31-vuotta
(nojoo, et oo vanha vielä..) ja omistaa kokin paperit, vaikka
juuri nyt työskenteleekin muissa hommissa. Musiikki tuolla
herralla on niin lähellä sydäntä, että useammin, kuin kerran
päivässä joudun osoittamaan hänelle sormella kuulokkeita, 
kun hän työstää biisejään. 
Ei sillä, etteikö se musiikki olisi hyvää, mutta asuin kerran musiikkikoulun 
alakerrassa ja.. No kun kuuntelee samoja kohtia uudelleen ja uudelleen,
niin vähän täytyy välillä purra hammasta. 

Kaikella rakkaudella.



Rakkaudesta puheen ollen, se miten tapasimme on jotain
ihan älytöntä. Vielä älyttömämpää on se, miten päädyimme yhteen.
Yksi sana, kohtalo. Nyt nauratte sielä ja pyörittelette silmiänne, 
mutta uskokaa pois. Mitä muutakaan se olisi voinut olla?
Jasse onkin kirjoittanut ensitapaamisestamme aikaisemmin
täällä blogissa, kurkkaat sen TÄÄLTÄ
Jos siis kestät annoksen siirappia.


Asustamme viime syyskuussa syntyneen tyttäremme kanssa pikkuisessa
kaksiossa. Siinä onkin omat haasteensa, miten saa kaiken mahtumaan
tänne järkevästi. Lisätilalle olisi kyllä toisinaan tarvetta. 
Eniten kaipaan erillistä lastenhuonetta, koska olisi älyttömän kivaa päästä 
sisustamaan sitä. Saisi päästää todellisen sisäisen lapsensa valloilleen.
Vaikka taitaa se toisinaan valloillaan elellä muutenkin..
Mikäli omistatte aavistuksen pilkettä silmäkulmassa,
ja mielenkiintonne heräsi hippusen, niin toivotamme teidät uudetkin 
lämpimästi tervetulleiksi seuraamaan blogiamme.
Toivottavasti viihdytte matkassamme.
XOXO,

YHTÄ KUIN KOLME


Värikylpyilyä kotona

 Meillä oli tällä viikolla tarkoitus mennä ohjattuun värikylpyyn,
 matkaan tuli kuitenkin muuttujia, emmekä ehtineetkään paikalle.

 Asia harmitti kovasti, joten ajateltiin sitten järkätä edes pienimuotoisesti
 värikylpyilyä sitten kotosalla.

 Porin lastenkulttuurikeskuksen kehittämä metodi, värikylpy, soveltuu
 noin neljän kuukauden ikäisistä eteenpäin. Tarkoituksena on antaa lapsen
 ”taiteilla” eri värisillä luonnonmateriaareilla papereille, taikka kankaille.
 Metodi on melko uusi, ja siksi vieläkin usein kuulee ihmisten kyselevän,
 että: ”Mikä ihmeen värikylpy?”, muistaakseni värikylpyä on alettu
 kehitellä kuitenkin jo vuonna 2003. Ihan varma asiasta en kuitenkaan ole.

 Vauvojen tuottamia jälkiä ja visuaalisia eleitä pidetään metodissa tärkeinä
 ja merkittävinä. Värikylpy kehittää motoriikkaa, vanhemman ja lapsen
 vuorovaikutusta  ja on hyvää treeniä mm. pinsettiotteelle! Myös mieltymykset
 eri väreihin voi tulla loistavasti tässä esille, kun antaa lapsen itse valita materiaalinsa.

 Mistä niitä värejä sitten saisi taiteiluun? Esimerkiksi seuraavista:

 SININEN – mustikka

 PUNAINEN – puolukka

 KELTAINEN – Mango, aprikoosi, tai vaikkapa tyrni

 VIHREÄ – Mangon ja mustikan sekoitus

 Järkevintä toteutus on tehdä esimerkiksi kylpyhuoneessa, niin on helpoin pestä tahmainen
 lapsi taiteilun jälkeen. Fiksua on myös teipata esimerkiksi jätesäkkejä lattiaan, täten
 siivoaminen on huomattavasti helpompaa ja lapsi saa vapaasti möyriä minne tahtoo.

 No, meillä ei jätesäkkejä ollut ja paikat sotkeentuivatkin melko hienosti, mutta eipä
 se nyt niin justiinsa ole. Kannattaa myös huomioida, että ottaa sellaisen pyyhkeen
 kuivaukseen, joka saa vapaasti tahraantua. Jopa pysyvästi.

 Nämä kuvat antavat hienoisesti väärän kuvan taiteilusta, sillä sotkuahan tuli oikeasti aika paljon.
 Kuvissa näkyy lähinnä lähtötunnelmat, sillä kun meno yltyi, ei ollut enää kovin järkevää pitää
 mitään tekniikkalaitteita lähettyvillä. En tiedä kumpi meistä oli enemmän tahrojen peitossa,
 äiti vai tytär..

 Eihän tällainen kotona sotkeminen ihan vedä vertojaan oikealle, ohjatulle toiminnalle.
 Mutta mikäli jostain syystä olette estyneet menemään kunnon ryhmään, on tämä oiva
 korvike toiminnalle. Tarvikkeisiin meni noin 6 euroa, tietysti vähemmän olisi mennyt,
 jos olisi ollut pakkasessa valmiina itse poimittuja marjoja! Syksyllä ainakin halpaa lystiä,
 kunhan käväisee vain metsässä ensin.

 Taideteoksista tuli melko hauskoja ja saatiimpas parit kortitkin samalla tehtyä, jes!

 Mitenkäs teille iskee tällainen sallittu sotkeminen? Nostaako hiukset pystyyn vai
 peukut innostuksesta ylös?

 – Jane