Hae
Yhtä kuin

Syysvaatteita, #Zarakids

Jo jonkin aikaa Zaralla on ollut olemassa myös verkkokauppa,
ja vihdoin viimein sain aikaiseksi testata sen toimivuutta.

Tulokset olivat ällistyttävät, jo seuraavana päivänä tilauksen
tekemisestä tuotteet olivat meillä! Voitteko kuvitella?
Miten voi olla, että Suomessa pakettien kulku kestää
pahimmillaan kaksikin viikkoa, kun ulkomailta tulee päivässä?

No, kuitenkin.

Tuotteet olivat myös juuri sellaisia, kuin oletinkin niiden olevan. Ei tullut ostettua sikaa säkissä.
Ainoastaan tuo neuletakki olisi voinut olla kokoa suurempi jopa, mutta tiesin kyllä ennalta, että
Zaran lastenvaatteet ovat melko nafteja, joten pettymystä tämä ei silti aiheuttanut.

Typykkäkin oli hyvin tyytyväisen oloinen vaatteisiinsa. Edes pipoa ei kiskottu päästä,
vaikka toisinaan se katoaa päästä hyvinkin nopeasti. Vaatteet eivät myöskään kutittaneet,
ja olivat hyvin lämpöiset. Jes, meillä tykätään!

Oletteko te jo testanneet Zaran verkkokaupan? 

– Jane

Lastenhuonetta kokoamassa, osa 2.

 Meillä on ollut taas hieman tohinaa kotosalla.
Jasse on laitellut työhuonettamme, tai kuten hän ilmaisisi,
”Mancaveaan” kuosiin. Revin sieltä kynnet verillä tapetit irti,
ja hän sitten maalasi huoneen uuteen kuosiin. Ja varsin kivahan
siitä tulikin! Mutta siitä lisää sitten myöhemmin.

Eilen saapui kauan odotettu nojatuoli lastenhuoneeseen.
Tai lapsenhuoneeseen, kumma, miten yleisesti on tapana
puhua monikossa, vaikka lapsia olisi vain yksi? No, kuitenkin.

Olin kaavaillut tytön huoneeseen oikein isoa ja muhkeaa nojatuolia, jossa olisi
mukava lukea sadepäivinä viltin alla kirjoja yhdessä. No, romantisointi ei aina vastaa
ihan todellisuutta. Eihän tuonne huoneeseen millään olisi mahtunut yhtään isompaa nojatuolia,
vaikka kuinka hampaat irvessä mittasin ja mittasin. Lopulta päädyin siis varsin simppeliin
ja koruttomaan vaihtoehtoon, mutta toiminee tuokin vallan hyvin.

 Myös Ainoan kortti pääsi kehyksissä seinälle. Nuo on kyllä niin ihania kortteja,
meillä on yhä jääkaapin ovessa kortti, jossa lukee: ”Suklaata saatana!”, ihan paras.

Käväistiin myös paikallisilla toripäivillä, ja sydämeni sulatti tuo hieman jo kulahtanutkin
mäyräkoira. Kävelin ensin myyjän ohi, mutta en voinut unohtaa hauvaa, joten ostin sen
sitten viimeisillä kolikoillani meille. Hän on saanut jo nimenkin; Herra Makkara.
Myyjä tiesi myös kertoa, että alunperin Makkaran oli valmistanut joku suomalainen
käsityöläinen, joten pisteet siitäkin.

Kaaos täälä kuitenkin valitettavasti vielä vallitsee pahasti. Osalle leluista täytyisi hankkia
jokin neutraali ja kiva kori. Nyt tuo järkyttävän pinkki kori pinnasängyn alla ottaa pahasti aivolohkooni.
Silmiä kirvelee, mutta menkööt nyt väliaikaisena ratkaisuna kuitenkin.

Ja kuten Jassen kanssa eilen illalla todettiinkin, niin faktahan on se, että huone on L-A-P-S-E-N.
Eli sieltä kyllä tulee löytymään värejä, sekasortoa ja villiä menoa, vaikka siitä kuinka yrittäisi
tehdä harmonisen pikkupesän. Mutta, sen korin aion kuitenkin tuonne hankkia. Silti.

Vielä puuttuu sen korin lisäksi muun muassa pimennysverho ikkunasta ja muutama hylly
seinältä. Ja no, paljon kaikkea. Mutta on tämä nyt ainakin väliaikaisesti jo hitusen parempi!
Nojatuoli toi huoneeseen kodikkuutta ainakin hippusen.

Edellisen osan prokkiksesta voit kurkata TÄÄLTÄ.
Hyh, kun se seinien sininen väri olikin inha.



Palataan taas!

– Jane