Hae
Yhtä kuin

Lastenhuonetta kokoamassa, osa 3

On tullut aika jälleen päivittää verkkokalvojanne, että mitäs meidän lastenhuoneellemme

nyt oikein taas kuuluukaan! Mikäli hyppäsit vasta nyt kelkkaamme, niin edelliset osiot tästä
sarjasta voit kurkkia nopeasti TÄÄLTÄ (Osa 2)  ja TÄÄLTÄ (Osa 1).

Mitäs uutta on tapahtunut sitten osan kaksi? No, muistanette meikäläisen uhonneen
haaveilleen jostakin korista, jonne saisi vielä loputkin lelut nätisti säilytykseen.
Ihan kuin ne nyt joskus olisivatkin nätisti vain pienessä kasassa.. Mutta kuitenkin.

Päädyinkin parempaan ratkaisuun! 

Nojatuolissa on pidemmän päälle hieman epämukava lojua, jos istuskelukerta sattuu
venymään. Niimpä oiva ratkaisu asiaan oli rahi. Uudessa rahissa on kivasti myös sisällä
säilytystilaa, joten täten tuli lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Jiihaa!

Vihdoin sain myös aikaiseksi hommata tuon valkoisen pimennysverhon! Koska se mokoma oli
mallia Ikea, ei sen paikoilleen asentaminen vain hirveästi houkutellut. Tiedätte varmaan..
Se lojui siis parisen viikkoa (ainakin) vain työhuoneemme nurkassa.

Kunnes pahaa-aavistamattomat veljeni ja isäni tulivat tytön synttäreille ja nakitin asentamisen
oitis heille. Valmista tuli nopeasti ja minä säästyin ankaralta ja epätoiselta aivotyöskentelyltä. Jes!

Vielä kuitenkin varsinainen verhotanko on mietinnän kohteena. Jonkinlaiset todella kevyet
harsomaiset, vaaleat verhot voisivat ehkä kehystää ikkunan vielä mukavasti. Mutta toisaalta
en tahtoisi huoneeseen ainakaan vielä kunnon verhoja, koska niillä leikitään aivan tarpeeksi
olohuoneen puolella.. Tykkään, että tytön huone on sellainen, että hän voi leikkiä sielä ilman,
että tarvitsisi jatkuvasti olla kieltämässä ja kyttäämässä silmä kovana.

Aivan uutena juttuna huoneessa on salainen lukunurkkaus!

Aikoinaan äitini osti minulle tuollaisen haluamani vihreän ”säkkituolityyppisen” löhöily-homman.
Se on kulkeutunut mukanani jo monessa eri asunnossa, ja kun muutimme tänne, pohdin kovasti,
että minne himskattiin sen tungen. Tarkoituksena on myös ollut päällystää se monesti uudesti,
hieman neutraalimpaan väritykseen. Ehkäpä nyt saan aikaiseksi, kun se sai uuden mahdollisuudenkin!

Bongasin sen kaapin perältä ja sain idean lukunurkkauksesta typykälle. Vaikka tuo pysyisikin
kovin värikkäänä paikkana, se ei haittaa, koska liukuovi peittää paikan tarvittaessa kätevästi.
Kaappi on myös uskomattoman tilava, joten itsekin sielä on ihan mukava hengailla. Taidan
muuttaa sittenkin itse tuohon huoneeseen.. Homma on kuitenkin vasta aivan alkutekijöissä,
mutta uskon siitä tulevan vielä loistava.

Ehkäpä joskus isompana tyttö löhöilee piilopaikassa ystävänsä kanssa taskulamppujen 
valossa,  ja he lukevat sielä jotain jännittävää seikkailukirjaa?

Tuo kaapin sisusta on yhä maalamatta, kuten voitte kuvista huomata. Entinen, ihana sininenhän
se sielä kummittelee. Tarkoituksena olisi maalata kaapin sisältä mahdollisesti harmaalla sävyllä.

Onko salainen lukunurkkaus hot or not?

– Jane

1-v Juhlintaa!

 Viime viikonloppuna juhlimme vihdoin meidän 1-vuotiasta neitiämme! Oikeastihan
 hän täytti jo kuun alussa, mutta kiireiden vuoksi ehdimme juhlistaa tätä maagista,
 ekaa synttäripäivää vasta nyt myöhemmin.

 Käsittämätöntä, että meillä ei ole enää vauvaa, vaan taapero. Samalla ehkä voi hieman
 huokaistakin, me selvittiin siitä, jee. Ainahan puhutaan, että vauvavuosi on vanhemmille
 kunnon koetinkivi. Teini-ikää odotellessa.. Ja uhmaa.. Ja.. No.. Mutta kuitenkin.

 Neuvolassakin neitiä kehuttiin niin, että melkein jo alkoi itseäkin punastuttaa. Kuulemma
 huomaa, että kirjoja on luettu paljon, ja sanavarastokin on jo huikea! Meidän yks-vee hokee
 mm. seuraavia; äiti, lamppu, kissa (suosikki), koira, kirja, pupu, kettu.. Huikeinta on ehkä se,
 että esimerkiksi ”kissa” tulee ääntäen tosi hyvin, kunnon ässät suhisee hienosti! Jes. Kettufanina
 täytynee olla myös hyvin ylpeä kettu-sanasta. Meidän mimmi.

  Oikean synttäripäivän aikoihin hän myös alkoi ottaa pidempiä askelia. Ja nyt ollaankin jo edetty
  niin hienosti, että voidaan kävellä olkkarista keittiöönkin! Kävely sujuu siis sekin mainiosti.
  Toki silti välillä täytyy hieman kontata, mikäli on kovinkin kiire paikasta A, paikkaan B.

 Miksiköhän muuten juhlissa se kuvaaminen unohtuu niin helposti? Yllätys, että näistäkin bailuista
 on näin ollen vain muutamat hassut kuvat. Mutta ehkä jonkinlaisen kuvan saa, millaista meillä
 oikein oli!

 Tyttö oli kauhean onnessaan, kun sai pikkuserkkunsa leikkikavereiksi. Se olikin ehkä
 synttäreissä kaikkein parasta, kaverit joille kikattaa, ja joiden kanssa kikattaa.

 Ihanaa viikonloppua!

 – Jane