Hae
Yhtä kuin

Kotiäiti, yritä nauttia

Kun heräät huonon yön jälkeen silmät ristissä valmistamaan puuroa, saatat ajatella,
että hitto miten kiva olisikaan olla jo töissä.

Kun kiellät taaperoa tekemästä pahuuksia miljoonatta kertaa tunnin sisällä, saatat ajatella,
että illalla soitat kyllä pomolle/avaan työkkärin sivut/marssin kadulle huutamaan, että; ”päästäkää mut jukolauta töihin täältä”. Kuvittelet jo miten roikut ohi kävelevien ihmisten lahkeissa, hokien; palkkaa mut, palkkaa mut.. save meeeeee!”

Mutta sitten koittaakin hyvin nukuttu yö. Olet tajunnut itsekin mennä ajoissa nukkumaan illalla,
ja heräätte lapsen kanssa vasta yhdeksän jälkeen. Ilman herätyskelloa. Tai no, kahdeksalta soi kyllä herätys perhekahvilaan, mutta päätit skipata sen. Koska sä voit.

Aamuina jolloin tulet menemään taas töihin, ei herätyskelloja ja menoja paljon skippailla. Työaamut vasta stressaavia varmasti tulevatkin olemaan. Pitää ehtiä laittamaan itsensä, lapsi ja mielellään molempien tulisi syödäkin jotain. Herätä täytyy, ja mielellään ilman torkuttamisia.

Kun palaat töihin, pulkkareissuistakin tulee luksusta ja laatuaikaa. Ei vain arkipäivää.

Vaikka kotona saattaakin olla välillä tylsää, tai hermoja raastavaa, täytyisi tästä yrittää osata nauttia. Milloin seuraavan kerran voit nauttia lapsesi seurasta yhtä paljon? Nähdä välittömästi, kun hän oivaltaa uusia asioita. Tuo hymy, nauru ja hassuttelu. Toki itkuakin päiviin kuuluu paljonkin toisinaan, mutta milloin ehdit olemaan yhtä nopeasti lohduttamassa? Vaikka totuushan on se,  että ihminen kaipaa sitä, mitä hänellä ei ole. Varmasti kun palaan aikanaan töihin kunnolla, muistelen kaiholla näitä päiviä.

Aikakin kultaa varmasti muistot. Päiviini kuulu lukemattomia likaisia sukkia, ruuan valmistamista, imurointia (taaperon ”avustuksella”), tiskejä ja lisää tiskejä. Ja ennen kaikkea; jäähtyneitä kahveja mukeissa ympäri asuntoa. Hätäponnareita. Tahraisia paitoja.

Välillä joudun kuitenkin muistuttamaan itseäni tästä etuoikeudesta, ja etenkin siitä, että tästä olisi lupa myös NAUTTIA. Morkkiksen likaisista pyykeistä voisi välillä unohtaa, laittaa hyllyn perälle, tai suoraan roskikseen. Kun lapsi nukkuu päiväunia, on ihan sallittua laittaa lempisarja pyörimään, juoda se kahvi kuumana ja kääriytyä vilttiin. Ellei siis väsytä ihan armottomasti. Silloin on ihan sallittua möyriä lapsen viereen peiton alle ja ottaa itsekin torkut. Kyllä ne pyykit ehtii. Ja jos ei ehdi, kuljetaan pari päivää eripari sukissa. Ketä oikeasti kiinnostaa?

Tukka putkella suorittamisen sijaan olisi kiva osata ottaa lungisti. Kerhoissa on kiva käydä,
mutta kun pakko ei ole, ei siitä tulisi stressata. Käydään sielä kun ehditään, tai kun siltä tuntuu.

Kun synnytyksestä oli vain muutama päivä, heräsin kiireellä klo 6, ennen vauvan heräämistä,
että ehtisin varmasti tyhjentää tiskikoneen ja käymään suihkussa. Muutaman päivän jälkeen
kävin myös vaunulenkillä ja kaupassa, ja se kyllä kostautuikin; kolotti ja jomotti. Ylisuoritin.
Luulin, että nyt täytyy olla superäiti. Näin ne äidit tekee. Jaksaa, jaksaa. Oikeasti olisi pitänyt nukkua niin pitkään kuin vain mahdollista, ja VAATIA kahvia vuoteeseen. Nauttia vauvasta ja löhöillä, levätä ja palautua. Jälkikäteen harmittaa vietävästi.

Mutta nyt aion yrittää nauttia edes näistä kotiäiti-päivistä, sillä tiedän, että tulen aikanaan
kaipaamaan näitä suuresti. Ihan kuin haikeana ajattelen jo noita tyttäremme ensimmäisiä
päiviä. Niin kliseistä kuin se onkin, niin NAUTI vauvastasi ja LEPÄÄ niin paljon kuin mahdollista.
Minäkin nautin, mutta kiirehdin liikaa. Ehkä kävin toki kierroksilla myös, koska hormonit.
Mutta kuitenkin.

Nyt olen viimein antanut itselleni luvan ottaa itsekin päikkärit ilman syyllisyyttä.
Kun äiti ei ole väsynyt, hommat hoituu paljon mukavammin.

Ps. Autuaasti kirjoittaessani tätä, koti oli suhteellisen siisti. Tiskit tiskattuna, ruoka eiliseltä
valmiina ja pyykit siististi kuivumassa. Lapsi ja mies nukkuivat tyytyväisinä ja minä join
mukillista höyryävää glögiä viltin alla. Teksti olisi voinut olla toinen, jos näin ei olisi ollut?

Tsemppiä arkeen, kotiäidit!

– Jane

Pikakampauksia ja mielitekoja, Kaksplussan verkostolaisten pikkujoulut

 Viime lauantaina koitti jo pitkään odotettu ilta, Kaksplussan blogiverkostolaisten pikkujoulut!

 Olimme Liinan kanssa työstäneet pitkään näitä kekkereitä, ja vihdoin ne koittivat.
 Tapahtumapaikkana meillä oli Tampereen Torni Hotelli, ja saimme sieltä käyttöömme upean
 Visio Klubin, joka sijaitsee kerroksessa 17. Näköalat olivat siispä oikeinkin mainiot!

Ohjelmassa meillä oli muutamille bloggareille mm. pikakampauksia. Kampauksia meille tuli tekemään Parturi-Kampaamo Divan keskustan liikkeestä ihana Ella! Olimme hieman myöhässä aikataulustamme, mutta onneksi hän ehti loihtia näppärästi bloggaajien tukat kuntoon.

Mikäli mielit  myös laittamaan omat hiuksesi ojennukseen Pirkanmaalla, voinemme suositella lämpimästi tätä kampaamoa. Kampaukset syntyivät uskomattoman nopeasti, ja tarkasti.
Keskustan liike löytyy Tampereella kätevästi asematunnelista, joten matkailijakin voi pysähtyä kampaukselle.

Onnekkaat verkostobloggarit uusissa kampauksissaan; Hanna, Klara ja Cecilia. Löytyykö näistä omaa suosikkikampaustasi? Letit olivat ainakin kovassa suosiossa tämän illan aikana.

Kahvitauolla vaihdettiin kuulumisia ja pohdittiin bloggareiden haasteita, joskus hieman  ristiriitaisiakin tunteita. Voinko kirjoittaa aiheesta, joka tulee kirvoittamaan lukijoiden mieltä?

Kahvien nauttimisen jälkeen vuorossa oli Putiikki Pietamo. Kahden naisen yritys on perustettu 2016
ja valikoimissa oli vaikka mitä ihanaa. Alkoi tehdä mieli yhtä, jos toistakin tuotetta. Eniten mieleeni jäivät kuitenkin eräät nuolilegginsit. Kyseiset leggarit olivat menneet messuillakin kuin kuumille kiville. Ehkäpä täytyy lähettää hentoinen, pieni pyyntö joulupukille?

Pikkujoulujen järjestelyissä meillä oli mukana uskomattoman monta hienoa yritystä. Ei siis ihme, että bloggareille koitti suorastaan jouluaatto, kun goodie bagit jaettiin. Sisältöihin tulette varmasti vielä törmäämään instagramissa ja blogeissamme. Pysykää siis kuulolla!

Mahtavinta pikkujouluissa oli kuitenkin toisten verkostobloggareiden tapaaminen. Tämä oli ensimmäinen tapaaminen, jonne ehdin itsekin mukaan. Loistavaa, että löytyy tällaisia kanssasisaria.
Niin upeita naisia, että huh. Valitettavasti kaikki bloggaajat eivät päässeet paikalle, mutta meidän verkostolaisten blogeja löydätte kuitenkin TÄÄLTÄ.

Kiitos myös vielä teille naisille suloisesta kukkakimpusta! Kimppu koristaa nyt perheemme ruokapöytää ja toi hymyn huulille tänäkin aamuna, kun silmät ristissä alkoi valmistaa puuroa tyttärelle..

Arki on taas koittanut.