Vielä viikko, pari sitten meillä oli rytmit aivan päälaellaan. Kaukana olivat silloin ne ajat, kun lapsi meni klo 19 nukkumaan ja heräsi ennen klo 7 aamulla. Jos lapsi olisi saanut päättää, olisi hän herännyt vasta klo 11, ja mennyt nukkumaan keskiyöllä. Kun sitten ajatus päiväkodista tuli todelliseksi, täytyi tosissaan alkaa muuttamaan rytmiä. Aikaisemmin tuntui, että mikään ei saa väsymään tuota lasta. Mutta nyt, luojan kiitos, asiat ovat jälleen järjestyksessä. IHANAA.

Ja nyt, jos koskaan, aion pitää aikatauluista kiinni kynsin ja hampain. Kun tyttö oli pienempi, saattoi jotkut hieman ihmetellä ”armeijatyylistä” kellottamistani aikataulujen, päivärytmin suhteen. Erään toisen äidin kanssa keskustellessani kävi ilmi, että hänkin oli saanut ihmettelyjä osakseen. Ihmeteltiin, että miksi kotiäidit pyörittävät aikatauluja, jotka menevät yksiin päiväkotilasten kanssa. No, ehkä siksi, että silloin homma todellakin TOIMI. Noustiin aina samaan aikaan ja syötiin, sekä ulkoiltiin samaan aikaan. Tärkein kaikista, että mentiin myös nukkumaan aina samaan aikaan. Jotenkin nuo hämmästelyt saivat löysäämään aikataulutusta, kunnes se meni sitten jo ihan vinksin vonksin ja mimmi olisi vaan halunnut valvoa aamusta aamuun. Tilanne oli aika kaoottinen. Onneksi meidän ”syyskuisten” mammaryhmästä sai facebookissa vertaistukea, sillä löytyi muutama muukin lapsi, joiden rytmit olivat heittäneet katalasti häränpyllyä. Mielenkiintoinen sanonta muuten? Mistä lie peräisin.

Mutta tänään meillä ei ole kiire yhtään mihinkään. Koko päivä näyttää tyhjältä tyhjyyden perään. Mutta koska huomenna on päiväkotipäivä, nousin ylös klo 05, samaan aikaan, kuin Jasse herätessään aamuvuoroon. Klo 06 typykkä alkoi heräillä (itse, hallelujah!) päivään mukaan. 06.16 olimme jo suorittaneet aamupesut, olimme molemmat päivävaatteissa ja nauttimassa aamupalaa.
Täydellistä. Huomenna meidän täytyy olla bussipysäkillä klo 06.57, joten tällainen rytmi on todella tarpeen. Hieman toki jännittää, että miten tulen jaksamaan töissä, kun joudun heräämään jo näin aikaisin, vaikka työt alkavat vasta melkein neljän tunnin kuluttua heräämisestä, ja kotona tulen olemaan vasta myöhään illalla. Mutta eiköhän siihen totu, eikä onneksi aivan klo 5 tarvitse silti vielä kömpiä ylös sängystä, kunhan alan edes availla silmiäni ja pohtia aamukahvin keittoa.Täytyy mennä itsekin ajoissa nukkumaan, eikä roikkua puhelimella tunti tolkulla vielä peiton alla. Pää tyynyyn äiti! Vahtisipa joku meidän vanhempienkin nukkumisia.
Pidän tärkeänä rauhoittaa näinkin aikaiset herätykset lapselle. Kuka tahansa on kiukkuinen aamulla, jos on kamala kiire ja hoputetaan syömään ja pukemaan ulkovaatteita. Varmasti suututtaa. Pyrin siihen, että lapsi saa rauhassa heräillä ja ehtii katsoa edes yhden jakson lastenohjelmia aamutoimien lomassa. Toki tulee varmasti aamuja, kun nukutaan pommiin ja täytyy juosta. Mutta ainakin tuohon tahdon pyrkiä. Kotona onneksi riittää nopea pussismoothie, kun päiväkodissa on ensimmäisenä ohjelmassa aamupala.

Mutta ihaninta kaikessa on se, ettei typyn tarvitse mennä päiväkotiin joka päivä. Eikä joinain kuukausina edes joka viikko. Saa pieni välillä kunnollakin levätä ja rauhoittua. Vaikka onhan päiväkodissa (ainakin vielä) kuulemma kivaa ja saa leikkiä paljon monien muiden lasten kanssa.

Saa nähdä, miten ehditään huomenna siihen bussiin ja päiväkotiin. Jos epäilyttää, miten meidän käy, kannattaa huomenna kurkkia instagramista ”mystoryjen” puolelta tilanteen etenemistä. O-ou.

* Postaus sisältää yhteistyön

Blogissa on ollut joulun jälkeen melkoisen hiljaista, miksi? Ennen jouluaattoa käväisin työhaastattelussa ja sitten ollaankin jännitelty ja järjestelty uutta arkeamme valmiiksi. En ole osannut kirjoittaa tänne mitään, kun mielessä on vain pyörinyt se, että muuttuuko elämämme ja miten se muuttuu. Ja koska se muuttuu.

Nyt sitten tilanne näyttäisi siltä, että elämämme mullistuu hurjasti. Näillä näkymin aloitan uudessa työpaikassa ja lapsella alkoikin jo päiväkoti, että ehtii rauhassa vähän kerrallaan tutustua siihen ja uuteen päiväohjelmaansa. Jännitti aivan suunnattomasti, että miten hän ottaa päiväkodin aloituksen. Näin parin kerran jälkeen täytyy sanoa, että on meillä vaan uskomattoman reipas tyttö. Ihan hitusen toki on harmittanut, kun lähdimme Jassen kanssa käymään kaupassa, ja hän jäi hoitoon. Mutta päiväkotitätien mukaan harmitus ei kuitenkaan ollut mitenkään järkyttävän suurta ja pian hän oli jo jatkanut leikkejään muiden kanssa. Naurattanut oli kovasti ja jumppapäivä oli ollut tosi mukava. Olen niiiiin helpottunut.
Päiväkodin tädit kuvailivat, että tyttömme oli ollut hoidossa, kuin ”vanha tekijä”. Voi rakas. Tosin kun tuli kotiin lähdön aika, hieman harmitti, kun kivat leikit olivat niin kesken. Höh. Mutta pian niitä saa jatkaa!
Toki tiedostan, että takapakkia asian kanssa tulee varmasti vielä, ja varmaan aika piankin. Nyt tyttö on ollut vasta ihan muutaman tunnin hoidossa. Ensi viikolla aikaa pidennetään ja sitten ollaankin jo jopa aamusta iltaan. Onneksi Jasse tekee vuorotyötä, ja hänellä on aika usein viikolla vapaapäiviä, joten typykän ei tarvitse olla jokaisena päivänä viikossa hoidossa ja vain parina päivänä viikossa aamusta iltaan. Löytyypä jopa muutama viikko joukosta, kun ei tarvitse mennä koko viikkona lainkaan hoitoon, koska iskä menee vasta viikonloppuna töihin. Huh! Helpottavaa.

Uskon nimittäin, että näin pienelle, kuin 2-vuotiaalle, päiväkodissa käyminen voi olla todella raskasta. Silloin täytyy muistaa antaa hänelle ensimmäisenä halitteluaikaa, kun saavutaan kotiin. Sitten on vasta kotitöiden aika. Myönnän myös, että nyt alkaa myös jonkinlainen ”äidin vierihoito” jakso, sillä itselleni tässä on ehkä se suurin ”järkytys” tämä uusi arkemme.  Se, että en olekaan aamusta iltaan pikkumimmin kanssa on aika hurjaa. Olemme kasvaneet niin yhteen ja väitän, että napanuora on yhä melko tiukalla. Joten ehdottomasti ainakin jo ihan itsenikin vuoksi tahdon vierihoitoa halitteluna työpäivien jälkeen. Roolit ovat siis vaihtumassa toisinpäin, heh!

Tulee niin kova ikävä! Vaikka odotan toki suunnattomasti myös uusia haasteita, ja sitä, että saan olla ihan minä. En pelkkä äiti. Minulla saa, ja pitää olla myös omia haaveita. Muistankohan nimeni vielä? Osaanko pukeutua muihin, kuin Vimman leggareihin ja vain ”vähän” tahraisiin vaatteisiin? Miten te olette selvinneet moisesta muutoksesta elämässä, kun arki on sitten alkanut jälleen? Helpottaako ikävä? Oletteko löytäneet taas itsenne?
Päiväkotielämään kuuluu myös joidenkin vaatteiden ja asusteiden hankintaa. Meidän päiväkodissa ei ilmeisesti tossut ole pakolliset, mutta saimme yhteistyössä lastentossut.fi:stä tytölle suloiset kissatossut. Nämä tossut ovat käsinvalmistetut aidosta nahasta ja mukautuvat hienosti jalan liikkeeseen ja kasvuun. Tyttömme on todellinen ”kissahullu”, joten hän ihastui näihin suuresti. Kannattaa kurkata valikoimaa, jos teillä on söpöt ja mukavat tossut hakusessa. Nilkan joustava nauha tekee tossuista hyvin istuvat, mutta silti ne on helppo pukea jalkaan. Myös lapsen ihan itsekin. Vaihtoehtoja löytyy niin autoista, kissoista, kuin muffinseista ja perhosistakin. Kaikille varmasti löytyy mieluiset! Pääsette kurkkimaan valikoimaa suoraan TÄSTÄ.

Huomenna jälleen päiväkotiin muutamaksi tunniksi treenailemaan ja me päästään sillä aikaa Jassen kanssa kahdestaan kahville! Päiväkodissa siis ehdotettiin tällaista. Niin huippua. Tällainen on todella kaivattua meille, kun tukiverkkomme asuvat kaikki satojen kilometrien päässä. Tänään oli supersiistiä päästä kahdestaan käväisemään kaupassa! Sitten kun minullakin alkaa arki kunnolla, niin en enää taas tiedäkään, milloin me käydään muka kaikki yhdessä kaupassa. Tai koska muutenkaan ehditään kunnolla nähdä. Nyt täytyy nauttia. Varsinkin koko perheen yhteisestä ajasta, onhan se todella tärkeää.

T. Tuleva läpsystävaihto Oy.