Hae
Yhtä kuin

Vanerinen sängynpääty

Tiedättekö sen tunteen, kun haaveilette jostain tosi pitkään ja olette jo lähes luovuttaneet, kun tuntuu ettei se juttu koskaan toteudu. Sitä alkaa jo jopa epäillä vähän, että oliko idea alunperinkin ihan hölmö. Näin kävi minulle. Olen haaveillut vanerisesta sängynpäädystä ja sen tuomasta rouheudesta jo melkein pari vuotta. Vaneri, puu, korkki.. kaikki ne yhdistettynä tolkuttomaan määrään viherkasveja ovat ehdottomasti jotain, mistä pidän oikein kovasti. Yhtäkkiä haaveeni toteuttamisessa auttoi serkkuni miehensä kanssa. Ei mennyt kauaa, kun he huristivat noin sadan kilometrin päästä ja alkoivat hommiin. Lopputulos on ihana ja olen jälleen onnellisesti lähempänä omannäköistä makuuhuonetta. Vaikka paljon on vielä toki tehtävääkin.  Tarkoitan siis P-A-L-J-O-N.

On samaan  aikaan haastavaa ja mielenkiintoista yrittää sisustaa makuuhuonetta sekä itselle, että lapselleen. Nyt kun tytölle ei ole omaa huonetta, hänen sänkynsä on tietysti omani vieressä. Haluan ottaa hänet tietysti huomioon, mutta en kyllästää makuuhuonetta silti tolkuttomalla lelumäärälläkään, prinsessoilla ja sen sellaisilla. Jokin balanssi olisi hyvä löytää. Olenkin kokeillut jo mm. tyttären puoleiselle vanerille hänen kirjojaan ja ne ovat näyttäneet siinä kivoilta. Lisäksi hänen sänkyään nyt luonnollisesti koristaa aina kasa pehmoleluja ja hyvä niin – kunhan eivät kokonana makkaria valtaa. Asunnostamme kun löytyy erillinen leikkinurkkaus kyllä siihen tarkoitukseen.

Vielä tarvitsee löytää ainakin rottinkituoli ovensuuhun, mutta ne ovat nyt harmillisien kovassa suosiossa, joten hinnatkin ovat tähtitieellisiä. Jopa Torissa, kun kurkkasin. Täytyy silti jatkaa metsästystä. Hitaasti, mutta varmasti. Kyllä tämä tästä etenee. Tyylini on selvästi alkanut muotoutua, se on jotian boheemin ja urbaanin välimalia. Vai mitä te olette mieltä? Myös muutamia tauluja tuo yksinäinen taulu kaipaa kaverikseen ja olenkin jo löytänyt siihen muutamat. Vielä täytyisi tehdä konkreettiset tilaukset ja sommitelmat.

Olen kuitenkin jo nyt tyytyväinen tähän hetkeen. Sen oppimiseen on mennytkin paljon aikaa elämässä, matkasta nauttimisen opetteluun.

Vuokrakaksion eteisen muodonmuutos, osa 1/2

Paljon riittää tekemistä vuokrakaksiossani, yli 60 neliötä täynnä mahdollisuuksia. Olen todella kiitollinen, että olen löytänyt niin mukavan vuokraisännän, että hän antaa minun toteuttaa toiveitani ja visioitani. Meillä onneksi myös ”mätsää” sisustusmaku siinä mielessä hyvin yhteen, että värimaailmoista ei ole tarvinnut yhtään huolehtia. Laastit, höyhenet, mattamustat – kaikki fine.

Tähän alkuun ihanan järkyttävä puhelinkuva eteisen lähtötilanteesta. Eteisessä vallitsee sellainen lämpöisen vaalea värimaailma, ehkä lähellä sellaista kermaisen tai beigehtävän valkoista, jossa siellä täällä kulumaa ja jälkiä. Toivoin saavani toteuttaa eteiseen tehosteseinän, ja sen myös sain.  Tapani mukaan, kärsimättömänä, en vielä irroittanut listoja eteisestä, joten tiedossa on vielä aika paljon loppuun maalaamista ja siistimistä. En silti malttanut olla jo näyttämättä teille tätä muutosta ennen loppuun fiksaamista. Tämä on niin KIVA! Olen muutostani saakka haaveillut tästä ja nyt se on viimein jo melkein kondiksessa. Jos ei nyt lasketa vielä muiden seinien maalaamista ja sitten murheena on myös tietysti 80-luvun palapeili, johon olen luonut sellaisen hyvin hankalan viha-rakkaussuhteen. En tiedä luopuako. Järkikin toki sanoo, että roskiin.. Mutta en tiedä. Pitää sulatella. Se on tiedättekö niin järkyttävä, että on jo jopa aika cool. Jollain kieroutuneella tavalla.

Ison maton kanssa kävi niin, että tilasin sen alun perin toisesta paikasta ja odottelin turhaan peräti kuukauden sitä. Lopulta pyysin rahani takaisin ja tilasin tuon Ellokselta, parissa päivässä sain sen kotiovelle. Huoh, olisimpa heti tilannut sieltä. Toki maton hinta oli ehtinyt myös pudota mukavasti odottelun aikana ja lopulta sainkin sen lähes puoleen hintaan. Ei huono. Taulu puolestaan löytyi joskus parilla eurolla kirpparilta (löytö!) ja kuvastaa hyvin musiikkimieltymyksiäni ja kertoo täten asukkaasta kivasti kättelyssä.

Penkki on RUOKO Designen ja sain sen serkultani ja tädiltäni tupaantuliaislahjaksi – olen siitä hyvin kiitollinen. Serkkuni oli nähnyt tuon penkin jo aikoja sitten asuntomessuilla ja heti ajatellut, että se näyttää aivan minun tyyliseltäni. Miten oikeassa hän olikaan! RAKASTAN sitä. Penkin paketissa oli myös lappu, jossa lueteltiin käyttötarkoituksia sille, yksi niistä oli ”hipsteröintiin”.

    Paljon riittää tekemistä, siistimistä ja fiksaamista – mutta matka on ainakin jo alkanut. Haaveile 3 kuukautta, toteuta parissa tunnissa.