Hae
Yhtä kuin

Pusupuisto, hurmos kielelläsi

Pusupuisto kutsuu romanttiseen yhdessäoloon ja intohimoisen tangon taikaan. Aistit täytttyvät makujen hurmoksesta keinahdellen kielelläsi. Puhun nyt tietenkin kokemuksestani erään kahvin kanssa. Kyllä, kahvin nimeltään Pusupuisto (city roast). Kahvi, joka todella sai aikaan onnellisen hymyn – niin hyvää! Valmistaja löytyy Lappeenrannasta ja kyseessä on tietysti Lehmus Roastery.

Niin moni on tutkimuksieni mukaan loikannut blogini pariin kahvin perässä (hakusanat, google – u know), että koin vähintäänkin reiluksi puhua täällä hyvin pitkästä aikaa kahvista. Kahvi kuuluu niin luonnollisena osana jokaiseen päivääni, että olen välillä vallan unohtanut höpöttää siitä täälläkin. Instagramin puolella onkin vaikeampaa etsiä esimerkiksi stooria, jossa kahvi EI seikkailisi mukana. Työterveyslääkärini kysyi hetki sitten minulta, että mitkä asiat saavat tuovat minulle hyvää mieltä. Ei liene kenellekään yllätys, että vastasin tyttäreni lisäksi kahvin. Lääkäri hieman hymähti hymyillen, mutta kirjasi kahvinkin ylös. Tietysti, onhan kyseessä elämäni yksi oleellisin asia! Hah.

Tilaan uskollisesti kahvini SLURPin kautta, sillä heidän upea kahvivalikoimansa on hyvin kattava ja laadukas. Onko mitään parempaa, kuin saada kahvia suoraan postiluukkuun tai laatikkoon? Ei. Niinpä aion jatkossakin suosia heitä, ja suosittelen lämpimästi teillekin. Tätä kautta löysin aikoinaan myös Lehmuksen. Uskon myös, että moni muukin kahvirakastaja suosii Slurpia tilausväylänään. On myös loistava lahjaidea lähettää ystävälleen tuota kautta esimerkiksi lahjakortti, jolla saa muutamaksi kuukaudeksi kahvit kotiinsa. Lahjan saaja voi sitten muistella sinua aina kahvimukinsa äärellä lämmöllä. Ei hassumpi idea nyt esimerkiksi vielä äitienpäivälahjaksi.

No, mutta asiaan. Pusupuisto, hurmos kielelläsi. Miltä pusupuisto sitten maistuu, tekeekö mieli tanssahdella tai pussailla? Aistin lupausten mukaisesti kahvissa ehdottomasti toffeemaisuutta ja ehkä myös ripauksen suklaata, tummaa suklaata.  Kahvi on täyteläistä ja vaikka paahtoaste osuukin noin puoleen väliin, kuvailisin kahvia enemmän ehdottomaksi tumman puoleiseksi kuin vaaleaksi. Juuri sopiva siis makuuni, minä kun suosin yleensä aina tummapaahtoista kahvia. Mikäli pidät toffeesta, pidät aika varmasti tästäkin. Kyseessä ei ole mikään supermakea sokerikokemus, vaan viipyilevä toffeen vivahdus kun pysähdyt maistelemaan kahvia ihan rauhassa. Mikään ”aistihaukka” ei silti tarvitse olla, löytääkseen tuon toffeen kahvista, vaan se tulee melko helposti.

Tiesithän muuten jo, että aistiaksesi kahvin maut tarkasti – tulisi sinun juoda kahvisi mustana. No, itse en juo mustana mutta toisinaan saatan ensin maistella mustana saadakseni laajemman arvion kustakin kahvista. Tämähän on tietysti hyvin loogista, mutta itse opin kaiken tämän aikoinaan vasta Mokkamestareiden baristakurssilla. Suosittelen jokaista testaamaan kahveja myös mustina, vaikkei muuten mustakahvi olisikaan juttusi. Saat paljon enemmän irti kahvihetkestäsi!

PUSUPUISTO – CITY ROAST

Paahtoaste: 3,5/5
Täyteläisyys: 4/5
Hapokkuus: 2,5/5
Lesous: 5/5

Arvosanani tuotteelle 4/5

Vanerinen sängynpääty

Tiedättekö sen tunteen, kun haaveilette jostain tosi pitkään ja olette jo lähes luovuttaneet, kun tuntuu ettei se juttu koskaan toteudu. Sitä alkaa jo jopa epäillä vähän, että oliko idea alunperinkin ihan hölmö. Näin kävi minulle. Olen haaveillut vanerisesta sängynpäädystä ja sen tuomasta rouheudesta jo melkein pari vuotta. Vaneri, puu, korkki.. kaikki ne yhdistettynä tolkuttomaan määrään viherkasveja ovat ehdottomasti jotain, mistä pidän oikein kovasti. Yhtäkkiä haaveeni toteuttamisessa auttoi serkkuni miehensä kanssa. Ei mennyt kauaa, kun he huristivat noin sadan kilometrin päästä ja alkoivat hommiin. Lopputulos on ihana ja olen jälleen onnellisesti lähempänä omannäköistä makuuhuonetta. Vaikka paljon on vielä toki tehtävääkin.  Tarkoitan siis P-A-L-J-O-N.

On samaan  aikaan haastavaa ja mielenkiintoista yrittää sisustaa makuuhuonetta sekä itselle, että lapselleen. Nyt kun tytölle ei ole omaa huonetta, hänen sänkynsä on tietysti omani vieressä. Haluan ottaa hänet tietysti huomioon, mutta en kyllästää makuuhuonetta silti tolkuttomalla lelumäärälläkään, prinsessoilla ja sen sellaisilla. Jokin balanssi olisi hyvä löytää. Olenkin kokeillut jo mm. tyttären puoleiselle vanerille hänen kirjojaan ja ne ovat näyttäneet siinä kivoilta. Lisäksi hänen sänkyään nyt luonnollisesti koristaa aina kasa pehmoleluja ja hyvä niin – kunhan eivät kokonana makkaria valtaa. Asunnostamme kun löytyy erillinen leikkinurkkaus kyllä siihen tarkoitukseen.

Vielä tarvitsee löytää ainakin rottinkituoli ovensuuhun, mutta ne ovat nyt harmillisien kovassa suosiossa, joten hinnatkin ovat tähtitieellisiä. Jopa Torissa, kun kurkkasin. Täytyy silti jatkaa metsästystä. Hitaasti, mutta varmasti. Kyllä tämä tästä etenee. Tyylini on selvästi alkanut muotoutua, se on jotian boheemin ja urbaanin välimalia. Vai mitä te olette mieltä? Myös muutamia tauluja tuo yksinäinen taulu kaipaa kaverikseen ja olenkin jo löytänyt siihen muutamat. Vielä täytyisi tehdä konkreettiset tilaukset ja sommitelmat.

Olen kuitenkin jo nyt tyytyväinen tähän hetkeen. Sen oppimiseen on mennytkin paljon aikaa elämässä, matkasta nauttimisen opetteluun.