Hae
Yhtä kuin

30-vuotiaana muistellaan kouluaikoja ja käydään Tokmannilla

”Ei minun lapsuudessani”, ”Me kyllä aina pyöräiltiin itse 20 kilometriä karkkikaupoille”. Ja niin edelleen. Mistä tunnistaa olevansa 30-vuotias? No henkkareissa koreilevan, yleensä hieman karun ja etäästi ehkä tutun näköisen kuvan lisäksi muun muassa seuraavista asioista.

30-vuotiaana sitä saa sykkeen nousemaan puutarhaosastolla, yleensä jo Tokmannin kuvasto riittää. 30-vuotiaana huomaa salakavalasti haaveilevansa uudesta ruohonleikkurista (Naapurin Tomppa oli ostanut robottileikkurin – meillekin?), jaksavansa katsoa lempisarjansa jakson loppuun telkkarista ja muistelee ystäviä tavatessaan kultaista nuoruuttaan – yleensä myös paheksutaan nykynuorisoa. Kuuluu asiaan. Ehdottomasti.

Varsinkin tuo nuorison paheksuminen on hyvin havahduttava tunne. Tuollaisia mekin toki olimme, mutta ehdottomasti paljon järkevämpiä silti. Vai rohkeampia, kyllä nykynuoret ovat sitten nynnyjä.. Tiedättehän, asiasta riippuen. Mutta ehdottomasti hieman paheksuen ja entisiä aikoja kultareunuksilla muistaen. Ai että, saisipa vielä kerran elää päivän 15-vuotiaana. Tuttua? Jep, tervetuloa kolmekymppisten kerhoon.

Ei tässä kerhossa toki vikaakaan ole. Näin päivän kokemuksella. Nyt sitä sitten kai ollaan oikeasti aikuisia. HAH. Yhtäkkiä sitä vain huomaa klikkaavansa auki sellaisia otsikoita, kuin; ”Näin peset tiskikoneesi oikein” ja ”Kuinka häivyttää silmärypyt”. Vaateostosten sijaan viihdyn kukkaostoksilla. Haaveilen toki myös lasista kylmää valkoviiniä, ehkä jopa terassioluesta – mutta en krapulaisista aamuista. Vaikka välillä mielessä käy hurja ajatus siitä, miltä tuntuisi vetää pää täyteen kuin nuorena, niin vielä villimpi on ajatus karusta todellisuudesta kolmen päivän kankkusen kanssa. Saa punnitsemaan valintaansa. Todella. Ajatuskin sattuu pääkoppaan.

TYLSÄ? EN.

Mutta olenko tylsä ja vanha? Ehdottomasti en. Koen olevani juuri sopivan ikäinen hullutteleviin ideoihin, ilman häpeää tai välittämistä siitä, mitä muut ajattelevat. Voin tanssia parkkipaikalla villisti, jos siltä sattuu tuntumaan. Olen kyllin vanha tekemään päätöksiä, jotka eivät muita miellyttäisikään. Olen kyllin vanha hankkimaan lammaslauman tai aloittamaan twerkkauksen. Jälkimmäistä en nyt kuitenkaan ole suunnitellut. Sen sijaan koen, että vielä on hyvin aikaa opetella vihdoinkin surffaamaan, viilettää yhä skeittilaudalla katuja ja perustaa uusi yritys. 30 on hyvä ikä.

Etenkin koen, että se on ollut hyvä ikä tähän elämänmuutokseen. Hyppy tuntemattomaan, muutto Raaseporiin. Vanhan hirsitalon siirto. Kaikki tämä, juuri nyt. Sopivasti 30-vuotiaana.

30 on myös hyvä ikä ottaa synttäreistä vielä kaikki irti ja sen vuoksi juhlin vielä uudelleen tulevana viikonloppuna ystävien kanssa sitä purjehtimisen merkeissä! En malta odottaa.