I-S:n 16.2.2017 julkaistun jutun mukaan melkoisen moni lukijoista tahtoisi luopua lapsistaan ja laittaa elämänsä ranttaliksi. He kokevat lapset riesaksi ja tahtoisivat hurvitella vapaina vastuusta. Ei toki aina asiat ole aivan mustavalkoisia ja elämäntilanteita on erilaisiakin.

Mutta vaikka elämä oli vapaata aikaisemmin, en vaihtaisi tätä nykyhetkeä pois. Olin todellinen reissukissa (kuten monet kutsuivat). Muuttokuume iski tasaisesti noin vuoden välein. Rakastin muuttamista ja uusia asuntoja. Vaihdoin kaupunkiakin kuin sukkia. Yrittäjyys mahdollisti myös spontaanit reissut ystäviä tapaamaan, junat ja bussit tulivat tutuiksi, kuin omat taskut. Puolituttu tarjosi baarimikon pestiä Meksikossa, ja olin lähellä suostua. Puolituttu tarjosi surffausliikkeeseen pestiä Ausseissa, harkitsin vakavasti asiaa. Maailma oli avoinna.

Jassen tavattuani elämä muuttui jo hieman, mutta koska hänkin oli varsin meneväistä sorttia, löysimme usein keskellä viikkoakin itsemme vielä pikkutunneilla kaupungilta. Lähdimme myös seurustelun alussa heti liftaamaan ympäri Suomea. Istuimme huoletta mm. venäläisen rekkakuskin kyydissä, joka toisteli sanaa; ”Siperia, Siperia, Siperia”.

Nykyään niillä pikkutunneilla olen nukkunut jo hyvän tovin. Kyljessäni toisinaan se erään I-S:n lukijan mainitsema ”kuolaava tyyppi”. Enkä tarkoita pelkästään Jassea, vaan myös tyttöä. On ihanaa, kun toisinaa molemmissa kainaloissa on kuolaavat tyypit. En vaihtaisi sitä pois. Enkä varsinkaan siksi, että voisin tuijotella tyhjää viinipullon pohjaa ja tanssia jalat kipeiksi.

Eikä tämä tarkoita, että ne olisivat kokonaan poissa elämästäni. Asiat vaan on laitettava tärkeysjärjestykseen ja teen sen mielelläni. Toisinaan on jopa vaikeaa lähteä ulos (kun joskus sellainen tilaisuus vain tulee), kun tekisi mieleni vain ottaa tyttö syliin ja käpertyä yhdessä viltin alle lukemaan kirjaa. Villasukat jalkaan ja olla vaan. Mutta ehdottomasti huultenkin punaaminen tekee toisinaan hyvää.

En voisi enää kuvitella elämää ilman tyttöämme. Hän on niin mahtava persoona, on hienoa oppia tuntemaan häntä yhä enemmän ja enemmän. Huomata miten hän oppii jatkuvasti uusia juttuja. On toki totta, että toisinaan kauppareissut voivat olla tosi vähän raskaita ja kun tulee hampaita, tuntuu, että omilla silmäpusseillaan voisi vaikka osallistua keilailun MM-kisoihin. Mutta samalla se kaikki on opettavaista ja voisinkin sanoa, että äidiksi tulemisen jälkeen olen kasvanut henkisesti todella paljon.

Toivoisinkin myös ystävieni muistavan, että vaikka elämäni ja minäkin olemme hieman muuttuneet, en ole heitä unohtanut. Se vaan on fakta, että eniten maailmassa minua kaipaa nyt lapsemme. Ja minä häntä. Jassen kolmivuorotyön ja tukiverkon kaukaisuus tuovat omat haasteensa, kun yrittää järjestää kalenteriin tilaa ystäville vaippojen ja pyykkien lisäksi. Siksi olenkin nyt jo ajoissa alkanut suunnitella tyttöjen iltaa, hemmottelua tärkeimmille. Vaikka elämäntilanteet muuttuvat, kaikkien heidän elämänsä kiinnostavat yhä. Pienetkin asiat, kuten vaikkapa miten aamulla myöhästyi bussista ja löysi samalla euron kolikon maasta. Kaikki kiinnostaa.

Vaikka elämä oli kivaa ennen, on se kyllä oikeasti vielä kivempaa nyt.
Elämälläni on suuri tarkoitus.

– Jane

Tervetuloa kanssani Kaffiinon maanantaikahveille! Uuteen viikkoon on hyvä kerätä voimia, ja siinähän tunnetusti auttaa kahvi. Maanantait eivät ole aina niin valloittavia, ja siksipä juuri viikon ensimmäinen päivä valikoitui uuden kahvisarjamme tähdeksi.

Muutaman viikon saatte nyt nauttia aamukahvinne tämän sarjan parissa, ja saatte täten joka viikko uudesta Kaffiinon kahvista esittelyn. Kaffiinohan on pieni paahtimo Lappajärvellä, kaikki kahvit tehdään räätälintöinä, laadukkaasti ja eettisesti tuottaen. Toivottavasti viihdytte höyryävässä seurassa!

Ensimmäisenä paraatipaikalle astelee ”Cuba Serrano Lavado”, savuisen pähkinäinen alkuperäiskahvi. Rakastan pähkinöitä, joten tämä etiketti herätti välittömästi kiinnostukseni. Ei ihme, että valitsin juuri tämän kahvin ensimmäiseksi testattavaksi. Näitä Kaffiinon kahvejahan voit tilata joko heidän nettisivuiltaan tilauslomakkeella, taikka suoraan heidän jälleenmyyjiltään. Seinäjoella myös mm. Ravintola Juurella myy heidän tuotteitaan. Näissä kahvipakkauksissa on kyllä niin herkulliset väritkin, että heti suunnittelinkin, miten hienon lahjan tuollaisesta saisi, kun laittaisi vaikkapa sellofaaniin!

Tämä pähkinäinen kuubalainen huokuu pehmeyttä, mikä lienee juuri sitä savuisuutta todellisuudessa. Meillä Jasse ei hirveästi nykyään kahvia juo, mutta jopa hänen suuhunsa tuntuma oli mukavan sulava, smoothi.. no, pehmeä. Olin suorastaan pähkinöinä, kun sain hänestä pitkästä aikaa kahviseuraa! Niin huolissani olen ollut eläkepäivistä ilman kahvia juovaa puolisoa.. Ehkä tämä kahvi pelastaa tulevaisuutemme? Heh.

Aluksi tein kahvista vähän liian laihaa, kunnes älysin laittaa hieman ennemmän kahvijauhoja,
kuin perus markettikahvia keitellessä. Koska maku on niin hieno ja pehmeä, tein siitä juuri siksi hieman vahvempaa, koska olen vahvan kahvin ystävä. Tästäkin huolimatta maku säilyi ihanan hempeänä. Voisinkin suositella tätä kahvia niillekin, jotka yleensä eivät kahvista kauheasti välitä. Ja kahvihulluja voisin kehottaa kokeilemaan tästä vaikkapa lattea! Yksi sana, NAM. 

Tiesittekö muuten, että sana ”Cuba” tuli alunperin tainointiaanien kielen sanasta ”cubao”. Sana tarkoittaa heillä hedelmällistä ja yltäkylläistämaata. Kuubalaisen kahvin sanotaan myös olevan parasta, koska sen kasvuympäristössä on erinomainen ilmasto. Kuuban ja Suomen kahvikulttuuri muistuttaa jokseenkin samaa, tai ainakin niissä on yhtälöitä. Myös sielä keitetään kahvia yleensä useampi satsi, ja se jaetaan useisiin pieniin kuppeihin seurueelle. Kahvin juonti on loistava lopetus aterialle tai mukavan piristävä taukohetki iltapäivällä. Kuulostaa kieltämättä aika tutulta. Ei ole iltapäiväkahvin voittanutta! No, paitsi ehkä aamukahvi. 

Matkakuumeen iskiessä tutkailin myös lentoja Kuubaan, ja voi, valitettavasti sinne on melko tyyristä matkustaa. Taidan siis tyytyä kahvikupposen äärellä haaveiluun toistaiseksi. Onneksi meilllä on kahvi. 

Voisin myös väittää, että tästä kahvista et onnistu keittämään myrkkyä, niin pehmeää se on. Epävarmoillekin kahvinkeittäjille siispä ilouutinen. Ystäväni Tiia usein kutsuu kahviani juurikin myrkyksi, joten, krhhmm, ehkäpä seuraavan kerran keitänkin juuri tätä hänelle. Loppuu ne höpöhöpö-puheet.. vinks, vinks.

Ja vaikka nämä valmiit etiketit veivätkin sydämeni, niin muistattehan, että voitte käydä suunnittelemassa myös kokonaan omat etiketit kahveihinne! Suuntaa vain nenäsi kohti Kaffiinon kahviautomaattia, ja klikkaa TÄSTÄ.

Ihanaa viikon alkua, toivottavasti saatte nauttia kahvinne kuumana. Palataan yhdessä kahvien ääreen jälleen seuraavana maanantaina. Hörps!

– Jane