Blogeissa kiertää pitkästä aikaa bloggaajien ”epäsuositut mielipiteet”, joissa he kertovat muista mahdollisesti eroavia mielipiteitään. Tässäpä omakin lusikkani soppaan! Älkää ottako liian vakavasti, nämä ovat yhden mamman mielipiteitä vain, kaikilla on oikeus ajatella toisin.

1. En voi sietää crocseja.

Okei, en tiedä, tuskin olen asian kanssa yksin, mutta oikeasti. Inhoan.
On olemassa myös kivoja läpsyjä, sandaaleja ym.

2. En ymmärrä, miksi jotkut pukevat lapsille housut bodyn alle.

Näyttää mielestäni hassulta! En ole ikinä pukenut lapselleni sukkiksia, tai housuja
bodyn alle, minun mielestäni ne eivät sinne kuulu.

3. Palaneet popcornit ovat parhaita.

Ei terveellistä, mutta nannaa!
4. Turkistarhaus ei työllistä niin paljon ihmisiä, kuin väitetään.

Jep, suuri osa näistä ihmisistä on vieläpä kausityöntekijöitä, jotka
tarhausta puoltavat tahtovat laskea mukaan vakkareiksi. Maailmassa
on paljon muitakin, jotka menettävät/ovat menettäneet työnsä, miksi
kukaan ei meuhkaa niistä yhtä kovaa?

Toisten kiduttamisen kustannuksella jatketaan luolamies-meininkiä? Typerää.
Kukaan järkevä ihminen ei pidä enää turkkeja, korkeintaan jonkun takissa on
pieni reunus turkista. Pitääkö vain koristeen takia tappaa eläimiä?

5. En ymmärrä fittnes-buumia.

Miksi perus Jampat ja Pirjot hamstraavat kiloittain rahkaa?
Miksi kaikki haluavat yhtäkkiä kilpailla ja hankkia järkyttävät lihakset?
Onko enää normaaleja, urheilua harrastavia ihmisiä? Liiat lihakset varsinkin
naisilla ovat mielestäni rum.., no epähienoja.

Arvostan paljon ihmisiä, jotka pitävät itsestään huolta ja urheilevat
(voisin ottaa mallia, tekisi hyvää), mutta miksi kaikki pitää viedä yli?
Kohta laitan kahvipöytäänkin tarjolle vain raejuustoa, kun tuntuu, ettei kukaan
uskalla enää syödä kahvin kanssa palaa leivottua kakkua.

6. En voisi seurustella ihmisen kanssa, joka vihaa eläimiä.

Elämääni on aina kuulunut eläimet. Vaikka meillä ei nyt olekaan juuri täälä
kodissamme omaa, aiomme kuitenkin jossain vaiheessa hankkia kissan.
Lapsuudessa meillä on ollut aina lemmikki. En myöskään ymmärrä ihmisiä,
joille esimerkiksi kissa on ”vain kissa”. Lemmikki on AINA myös YSTÄVÄ.

Muistan yhä, miten järkyttynyt olin pienenä, kun eräässä paikassa annettiin
pienen lapsen nostaa kissaa hännästä ylös, ja kaikki vain taputtivat ja nauroivat.
Miten kukaan voi pitää sellaista sallittavana tai HAUSKANA?!!

Onneksi olen löytänyt ihmisen, joka myös pitää elämitä, ja tyttäremmekin
niitä rakastaa. PALJON.
 
 7. Jos olet raskaana, ET TUPAKOI, ET KÄYTÄ PÄIHTEITÄ.

Käsittämätöntä, että silti tällaisia ihmisiä nykypäivänäkin vain riittää.
En voi ymmärtää ihmisiä, jotka vaarantavat pikkuisen elämän.
Pieni ei voi valita, sinä voit. Miten kukaan voisi elää sellaisen syyllisyyden
kanssa elämänsä, jos aiheuttaisi jotain lapselleen sen vuoksi, että esim. joi raskaana?

Itsekin rakastan viiniä, mutta ei tullut mieleenkään juoda raskaana lasillistakaan!
Sitä paitsi myös holittomia löytyy nykypäivänä runsaasti. En kyllä ymmärrä myöskään
sellaisia, jotka mussuttavat hirveästi vaikkapa graavia, tai vastaavia epäsuositeltuja ruokia
raskaana ollessaan. Voit syödä niitä kyllä vaikka heti sitten synnärillä, jos et millään kestä.

8. On vaikeaa löytää naisia, joiden kanssa voisin jakaa musiikkimakuni.

Lähes kaikki ystävistäni, jotka jakavat musiikkimakuni, ovat miehiä.
Jos siis olet nainen, ja sinuun uppoaa mm. WU-tang, Gasellit, Cypress Hill,
Reino Nordin, N.W.A, ole hyvä ja ilmoita itsesi! Saat papukaijamerkin ja paljon
hurrausta.

9. Jos ihminen on pienehkö, ei sinun tarvitse huomauttamaan asiasta hänelle.

Näin 152cm korren omaavana olen toki asian suhteen ihan fine ja tottunut
kuulemaa, että oletpa pieni. Mutta niin, kaikki pienet ihmiset varmasti kyllä
tietävät jo olevansa pieniä? Huvittavinta on, että joskus aikuiset miehetkin
ovat suuttuneet, jos olen vitsillä heittänyt takaisin, että oletpa sinä SUURI.

Semmoisia mielipiteitä. Ajatteletko yhdestäkään asiasta samoin?
Vai oliko kaikki sinusta ihan höpöhöpöä? Nämä tulivat nopeasti mieleeni,
enemmänkin varmaan löytyisi asioita.

– Jane

Viimeksi olohuonetta esitellessä pääosassa olivat uudet Muuramen hyllyt*. Nyt vuorossa onkin olohuoneen lamppu! Jatkamme yhä suosikeillamme, eli puunsävyillä ja valkoisella. Yhä kuitenkin tuo tumma sohva on murheellinen, tahtoisimme tilalle vaaleanharmaan löhösohvan! Tuo sohva on ollut meillä kuitenkin vasta pari vuotta, ja on oikein toimiva, niin vähän kirpaisisi se jo uuteen vaihtaa.. Mutta jos olet sohvaa vailla, ota ihmeessä yhteyttä kuitenkin, tiedä vaikka luopuisimmekin!

Mutta siihen lamppuun. Olimme pitkään ihailleet K-raudassa erästä puista, vähän kuin pienistä tikuista rakennettua lamppua. Päätimme mennä katsomaan sitä livenä, ja no, se muistuttikin enemmän latteaa harakanpesää. Sen vieressä kuitenkin roikkui tämä meidän uusi tulokkaamme,
johon ihastuimme molemmat miehen kanssa välittömästi. Se oli myös puolet halvempi, kuin se toinen lamppu. Onneksi lähdimme tarkastamaan lamppuja livenä!
Olohuoneessa on tänään tapahtunut muutakin. Ne violetit koristeet ovat saaneet muuttaa makuuhuoneeseen ja hyllyille on enemmän muuttanut lisää puunsävyjä. Yhdistelmä toimii nyt mielestäni paljon paremmin! Tiedättekö sen fiiliksen, kun sisustus ei tunnu omalta? Se on kamalaa. Voi olla, että koti näyttää kyllä kivalta, mutta ei omalta. Nyt ollaan taas vähän lähempänä meidän näköistä kotiamme, hiljaa hyvä tulee. Edellisen lookin voit kurkata TÄSTÄ.
Mutta mitä se äiti on nyt sitten mennyt varastamaan? PUUPALIKOITA. Hyllyt ammottivat tyhjinä, kun raivasin violetit koristeet pois ja pohdin kuumeisesti, että mitä laittaisin tilalle. Kunnes huomasin levällään olevat lelut, ja tadaa! Mielestäni ne sopivat hyllylle kivasti, eikä lapsikaan huomannut paria puuttuvaa palikkaa. Hih.

Muuten olohuone onkin vielä kesken, ja siksi ei ole kuvia toisesta suunnasta, missä sijaitsee mm. telkkari. Mutta jahka saadaan projektia ja asuntoa jälleen hieman valmiimmaksi, lupaan esitellä myös olohuoneen ihan kokonaisuudessaan. Mutta tuo lamppu, ah. Eikös ole aika kiva?

*Ikoni-hyllyjä saatu Muuramelta.

– Jane