Blogissa on ollut muutamat oäivät hieman hiljaista, koska meihin on iskenyt flunssa.
Ensin se kietoi itsensä tyttäreemme, sitä kautta minuun ja lopulta Jasseenkin. AAASTSIU.
Mutta ehkä tästä pian päästään taas kunnolla voimiin, sillä paljon olisi kaikkea kivaa
tänne bloginkin puolelle teille esiteltävää ja kerrottavaa!

Huomenna haen muun muassa kivaa vaatetusta postissa, jotka liittyvät Tampereelle avattuun uuteen liikkeeseen, huikeeta. Siitä lisää lähipäivinä täälä, joten pysykää valppaina. Seuraavalla viikolla tytsymme täyttää 2-vuotta (!!) ja koko viikko onkin täynnä järjestelyjä ja hulinaa. Perjantaina myös 2-vuotis neuvola, josta myös tulen sitten raportoimaan. Hieman jänskättää, tuleeko sielä paljon tehtäviä eteen. Nuo neuvoloiden käytännöt tuntuvat niin vaihtelevan keskenään..

Tästä tuli nyt hieman tämmöinen liibalaaba hoilaarilaaa -postaus, mutta pointtina kai oli tulla huutelemaan, että täälä me ollaan, oottakaa hetki. SNIISK.
Nyt aion juoda mukillisen kuumaa mustaherukkajuomaa ja katsoa päivän salkkarit!! Ah, typykkäkin ehti nukahtaa sohvalle tuossa illalla, niin hänet sai vain kantaa sänkyyn. Rentouttavaa vaihtelua viime päivien öille, kun hän ei ole saanut nukuttua tukkoisella nenällään. On vain kuulunut ”Äitii, nenäää” – valitusta. Voi pientä, mutta ehkä tämä tästä.

NYT sinne Pihlajakadulle, son moro!

Tämä on aihe, joka saa aikaan vilkastakin keskustelua eri perheiden ja vanhempien kesken. Löytyy paljon ihmisiä, jotka pitävät esimerkiksi 2-vuotiaiden teemasynttäreitä ihan hömpötyksenä, ja löytyy ihmisiä, jotka rakastava erilaisten teemojen keksimistä. Kumpaan joukkoon sinä kuulut?
Oma mielipiteeni on se, että riippuu varmasti paljon ensinnäkin lapsesta itsestään, ovatko teemasynttärit hänelle täysin samantekevät, vai voisiko niistä saada iloa irti. Paljon on kiinni myös vanhempien omista voimavaroista, ja varallisuudesta yli päätäänkin. Vaikka väitän, että itsekin tekemällä saa aikaan myös kivat synttärit pienellä rahalla. On myös tietysti kaikkien perheiden oma asia, millaiset synttärit he järjestävät lapselleen. Löytyy toki niitäkin, joiden perheessä synttäreitä ei juhlisteta lainkaan. Sekin lienee ihan ok, jos se on kaikille perheen jäsenille ihan ok.

Olen itse syntynyt kesällä, ja täten sellaiset ”megaisot kaverisynttärit” olivat usein vaikeita
järjestää, koska no, kesälomat ja kiireet. Vasta hieman isompana pääsin suurempien synttärijuhlien makuun. Ehkä siinäkin on yksi syy, miksi nautin kaikenlaisten juhlien järjestämisestä ja värkkäämisestä. Osittain siis näpertelen synttäreitä mielelläni ihan omaksikin
ilokseni! Uskon myös, etten ole ainoa äiti, joka nauttii järjestämisestä ja suunnittelusta melkein enemmän, kuin hänen lapsensa..

Meillä ei ole vielä ainakaan ollut tapana kutsua lapsemme syntymäpäiville (joita on hurjat yhdet jo takana peräti), kuin sukulaisia ja kummit. Joku voisi siis ajatella, että miksi ihmeessä nähdä vaivaa
ja aiheuttaa itselleen stressiä muutamien ihmisten vuoksi? No, koska se on tavattoman hauskaa!


2-vuotias on vielä niin pieni, että mitään kaverisynttäreitä Hop Lopissa en lähtisi järjestämään,
mutta pienet teemasynttärit ovat mielestäni ihan ansaitut. Vielä viime vuonna en lähtenyt teemalinjalle, vaan väreissä oli hempeitä pastellisävyjä ja muutenkin koristelu oli hillittyä ja melko vähäistäkin.

Tänä vuonna ajattelin toteuttaa kissafanimme unelman, ja niimpä vietämme kissasynttäreitä syyskuussa. Uskon, että 2-vuotiaskin nauttii teemasta, kunhan siinä on ajateltu hänen OMIA mieltymyksiään. Meillä tosiaan rakastetaan kissoja, mutta hyvä vaihtoehto olisi ollut myös Muumisynttärit, koska niitäkin meillä fanitetaan. En siisvalinnut esimerkiksi prinsessoja teemaksi, koska prinsessoista ei meillä ainakaan toistaiseksi välitetä yhtään. Lapsi edellä mennään!

Ja ei, ei ole tulossa mitään hulppeita superbailuja, mutta on silti ihanaa vähän koristella ja hössöttää. Nautin siitä.


Monet vanhemmat myös pelkäävät, että jos nyt jo pitää jonkin teemaiset synttärit, mitä jää enää tulevaisuuden synttäreille? Mielestäni teemoja voi kuitenkin myös kierrättää ja yhdistellä vuosienkin päästä uudelleen. Meillä ei esimerkiksi koristeet mene juhlien jälkeen roskiin missään nimessä, vaan säilytän niitä koristelaatikossa, josta niitä on helppo sitten uudelleen käyttää muissakin karkeloissa. Tuntuisi hirveältä tuhlaukselta laittaa kaikki yksien juhlien jälkeen kaatopaikalle!

Missään nimessä syntymäpäivien ei pitäisi mielestäni olla kuitenkaan mitään kilpailua.
Jo omasta lapsuudestani muistan, että osittain tuollaista kilpailua kuitenkin oli havaittavissa. Tuskimpa sellainen on näiden vuosien aikana kokonaan vanhempien keskuudesta haihtunutkaan. Tahtoisinkin muistauttaa, että on ihan yhtä hyvä vaihtoehto myös syödä mansikkakakkua oman perheen kesken ja nauttia vain yhteisestä ajasta. Koska hei, ovathan taaperot vielä pieniä.

Meidän synttäreiden järjestelyjä voitte seurata instagramista (@yhtakuinkolme), ja kunhan juhlat
on juhlittu, lupaan tehdä myös postauksen kissasynttäreistä tännekin!