Hae
Yhtä kuin

Onko koolla väliä?

Onko koolla väliä? Ja nyt tarkoitan tällä ihmisten pituuksia. YleX:ällä kuului tänään keskustelu 14.12.2017, jossa he puhuivat Anna Abreun koosta. Toisen juontajista mielestä olisi kutkuttavaa saada Abreu samaan kuvaan pitkän ihmisen kanssa ja toisen juontajan mielestä tämä ei olisi kutkuttavaa. Olen ehdottomasti tämän jälkimmäisen kannalla.

Olen suunnilleen saman pituinen, kuin Anna Abreu. Annan kerrotaan olevan 153cm ja itse olen noin 152 senttimetriä pitkä. Tai pätkä. Minua ei ole koskaan kiusattu kokoni vuoksi, tai sitten osaan vain suhtautua asiaan huumorilla. Näin pienenä pakkauksena täytyy omistaa aika hyvä itsetunto, tai muuten saisi olla loukkaantumassa tämän tästä. Rohkeuttakaan minulta ei puutu, olenhan oppinut pyytämään vaatekaupoissa, ja ruokakaupoissa ylähyllyltä, tai ylärekeistä tuotteita. Näin olen tavannut muun muassa aika kivoja koriksenpelaajiakin ruokakaupassa. Keskustelun avaus on helppo aloittaa. Heh.

Vaikka olen jo 26-vuotias, välillä ihmisten tökeryys yllättää silti kovasti. Ei ole harvinaista, että kokoani päivitellään. Päivitellään ihan minulle itselleni. ”Voi miksi sä oot noin pieni?!”. Jaa-a, en kuule tiedä. Mielestäni asia on vähän verrattavissa siihen, että kysyisin joltain, että miksi olet noin lihava, taikka laiha. Kaiken lisäksi olen aivan normaalin mittapuussa, en mitenkään erityinen, taikka lyhytkasvuinen ihminen. Tunnen muutaman tällaisenkin, ja on aina yhtä hassua kuulla olevansa pieni, kun on paljon pienempiäkin. Kerran eräs mies sanoi minulle, että oli kyllä kuullut minun olevan pieni, mutta että miten olenkin noin helkutin pieni. Kysyin sitten häneltä, että mikäs helkutin vuoksi sinä olet sitten noin jumalattoma suuri. Mies loukkaantui. Miksi homma ei voi toimia myös toisin päin? Jos minä olen pieni, saan kai ilmaista, jos joku toinen on sitten minuun nähden suuri?
Radiossa puhuttiin myös siitä, miten ihmisiä kiinnostaa seurustelevien välinen pituusero. Meillä on Jassen kanssa reippasti yli 20cm pituuseroa. Se on mielestäni oikein passeli pituusero. Olen myös tapaillut mm. yli 190cm miestä, eikä kukaan kyseenalaistanut hommaa. Paitsi minä lopulta itse, eikä siitä suhdetta tullut. Mutta ei syy ollut kuitenkaan tuo valtaisa pituusero. Pituusero oli  ihan fine. Näin lyhyenä minun on ollut varsin helppoa löytää itseäni pidempiä miehiä, ehdottomasti plussaa. Voin myös huoletta käyttää valtavan korkeita korkoja. Vaikka olen kokoni kanssa fine, on silti aivan ihanaa laittaa korkeat korot jalkaan toisinaan. Siinä tulee jotenkin kiva fiilis. Vaihtelua näkökulmiin.

Synnyttäessä ensimmäinen kätilö oli tökeröyden huippu. Oli ollut koko raskauden ajan tiedossa, että tulisin synnyttämään ihan normaalisti, alateitse. Vauva oli sopivan kokoinen jne. Kaikki tämä luki myös papereissani. No, tämä ensimmäinen kätilö totesi minut nähdessään, että koska olen vain reilu 150cm, on parasta etten syö mitään. Pituuteni vuoksi menisin kuulemma aivan varmasti sektioon. Yritin kertoa, että näin ei kyllä muuten ole. Minähän sitten paasasin tästä käytöksestä Jasselle ja en tiedä voiko sinne saliin kuulla, mutta kun kätilön vuoro loppui, hän tuli pyytämään anteeksi. ”Olet kivan pituinen, anteeksi”. En antanut, ainakaan muistaakseni. Kun vaihtui toinen kätilö, hän kauhistui suunnattomasti ensimmäisen toimintaa. Hän passitti heti Jassen hakemaan kaikista sokerisinta juotavaa ja syötävää, mitä ikinä keksisi. Mulle jouduttiin lopulta jopa tiputtamaan suoneen suoraan sokeria, koska energiat olivat kuulemma tosi alhaalla. Hienoa toimintaa tältä ensimmäiseltä kätilöltä! Ja kas vain, synnytin alateitse. Juuri niin, kuin oli papereissakin lukenut. Nyt harmittaa, etten tehnyt tuosta mitään valitusta silloin aikanaan.

Mutta silloin oli elämässä niin paljon muutakin jännittävää. Terkut ekalle kätilölle.
Vieläkin ottaa päähän. Tokalle myös terkut, olit ihan paras.

Ei ole harvinaista, että minua kutsutaan pituuteni vuoksi ”söpöksi”. En tiedä kuinka kivaa se on enää silloin, kun täytän 40-vuotta. Nuorempana minua kanniskeltiin tuon tuosta spontaanisti ympäriinsä, varsinkin erilaisissa bileissä. Mutta se oli vain hauskaa. Plussaa koostani on myös silloin, kun ollaan katsomassa keikkoja. Vähintään kerran joku mies tarjoutuu nostamaan minut hartijoillensa. Hih.

Näin äitiyden kannalta välillä mietin, että tuntemattomat varmaan pitää minua teiniäitinä kokoni puolesta. Aika harvoin toki enää kysytään missään henkkareita, että ryppyjä on varmaan tullut jo tarpeksi naamaan. Äitiydessä mietin myös sitä, että kuinka mahdan pärjätä sitten, kun tyttäreni on vaikkapa 6-vuotias ja vetää totaaliset kilarit jossain kaupassa. En tiedä, jaksanko kantaa häntä autoon. Mutta sitten sovelletaan. Tässä vuosien varrella on oppinut muutenkin soveltamaan paljon kaikkea.

Oli nyt vain pakko heittää tällainen pikainen avautuminen aiheesta, kun sattui ottamana korvaan radiossa tuo keskustelu. Eletään vuotta 2017, ja kaikki varmasti tiedostavat, että maailmassa on eri pituisia ihmisiä. Minulla ei ole tapana lähteä kommentoimaan, että oletpas pitkä! Tai oletpas pätkä.

Läheisiltäni tämä on ihan ok, ja usein heitän ihan itsekin itsestäni läppää. Ei elämä ole niin vakavaa.

Mutta muistetaan käytöstavat, eiks je?

8 kommenttia

  1. Anette Kulmala kirjoitti:

    Nonii. Ittelläni on mittaa 145.. tai siis 144.8 cm, enkä enempää oo kaivannu.
    Joskus muutama vuosi sitten aikuiset ihmiset alkoi huomautella "ootpa sä lyhyt!". Asiakaspalvelia-ammatissaki oon välillä erittäin suorasanainen ja vastasinki, jotta "Tällääseksi katos tuloo kun ottaa turhat pois."

    Nyt oon 26 ja aika harva huomauttaa. Jos joku huomauttaa niin joko nauran taikka sitte tökeröille ihmisille annan samallalailla takasi. En palijo välitä jos joku loukkaantuu.. se selvästi kerjäs sitä ?

  2. Lurre/ Iloa, eloa kirjoitti:

    Apua, en tajua kyllä tuota ihmisten ajattelemattomuutta 🙁
    Ja tuo kätilö siis, what, kyllähän kätilö tietää, että kohtu on lihas ja tarvitsee energiaa toimiakseen ja jaksaakseen. Ei sektiovalmiutta voi pitää yllä ihmisen pituuden vuoksi 😮 😮 😮

  3. Minski kirjoitti:

    Yks lyhyt tääl terve. Lantionpohjat reenaantuu ku varvistelee 😉

  4. Melissa L kirjoitti:

    Itse olen 158cm ja tasku venus sekä Pikku Myy on yleisiä kutsumanimiä mulla. Söpö on aika yleinen nimitys mulla mutta nyt kun olen sen 45v niin se ei haittaa enää, kutsun itsekkin itseäni välillä söpöksi. Minua kanniskellaan edelleen vaikka painoa on siunaantunut vuosien saatossa aika paljon.

  5. Tiia / Littlebigthings kirjoitti:

    Mä oon 154cm ja oon ite kyllä pituusrasisti siinä mielessä etten voi sietää lyhyitä miehiä 😀 Reilu 30cm on pituuseroa nykyisen kanssa. Mutta joo, ihmiset osaa tyhmiä puheissaan, niin pituusasioissa kuin monissa muissakin. Paras pituuskommentti varmaan itelle ollu kun joku mummo huus keskustassa et mene sinä kotias kasvamaan 😀

  6. Laura / Nordic Wife kirjoitti:

    Tää 157cm babyface samaistuu niin 😀

  7. Marjo kirjoitti:

    Ihmiset osaavat olla todella ilkeitä ja ajattelemattomia – tylsää!

    Kyllä pituusrasismia on myös toisinpäin. Olen itse 180cm pitkä ja olen koko iän kuullut pituudestani. Olin jo ala-asteella pidempi kuin suurin osa luokan pojista. Oman pituuteni kanssa olen aina ollut sinut enkä kävellyt tai seissyt mitenkään kyyryssä/kumarassa. Hyvä ystäväni oli minua vielä 2cm pidempi ja hänelle tuli selkäkipuja siitä, että pyrki näyttämään lyhyemmältä kuin oli. Todella typerää vain sen takia, että näyttäisi muka lyheämmältä.

    Muistan teinivuosilta ainaiset heitot "Mitä kirahvi?" "Missä jengissä pelaat korista?" "Tuuleeko siellä ylhäällä?" "Miten voit löytää poikakaverin kun oot noin pitkä?" jne. Minulla nämä meni toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos mutta ystäväni kärsi tosi paljon.

    Omistan myös huikean korkeita korkokenkiä koska pidän niistä joten pituuteni voi siis mennä yli 190cm jos käytän ihan huippukorkkareita. Joku lyhyt mies on joskus sanonut pelkäävänsä pitkiä naisia 😀 Mutta näillä eväillä ja geeneillä mennään.

  8. Lilian wilson kirjoitti:

    After being in relationship with Wilson for seven years,he broke up with me, I did everything possible to bring him back but all was in vain, I wanted him back so much because of the love I have for him, I begged him with everything, I made promises but he refused. I explained my problem to someone online and she suggested that I should contact a spell caster that could help me cast a spell to bring him back but I am the type that don't believed in spell, I had no choice than to try it, I meant a spell caster called Dr AKHERE and I email him, and he told me there was no problem that everything will be okay before three days, that my ex will return to me before three days, he cast the spell and surprisingly in the second day, it was around 4pm. My ex called me, I was so surprised, I answered the call and all he said was that he was so sorry for everything that happened, that he wanted me to return to him, that he loves me so much. I was so happy and went to him, that was how we started living together happily again. Since then, I have made promise that anybody I know that have a relationship problem, I would be of help to such person by referring him or her to the only real and powerful spell caster who helped me with my own problem and who is different from all the fake ones out there. Anybody could need the help of the spell caster, his email: AKHERETEMPLE@gmail.com
    or
    call/whatsapp:+2349057261346 you can email him if you need his assistance in your relationship or anything. CONTACT HIM NOW FOR SOLUTION TO ALL YOUR PROBLEMS
    AKHERETEMPLE@gmail.com
    or
    call/whatsapp:+2349057261346

Kommentointi on suljettu.