Me pienten lasten vanhemmat kuvaamme nykypäivänä jatkuvasti lapsiamme, ja tilanteet
tulevat todella nopeasti eteen. Oli kyseessä sitten ensimmäiset askeleet, tai hauska ilme,
on meille tärkeää voida ikuistaa nämä hetket nopeasti ja mieluiten laadukkaasti! Miten monesti
olet kironnut, kun kuvasta onkin tullut suttuinen, tai sitten kehitysvaiheessa resoluutio on ollut
liian pieni? No, minä olen ainakin kironnut. Ja paljon. Vaan en kuulkaas enää.

Olen tunnettu siitä, että kohtelen puhelimiani hieman kaltoin. Yksi puhelin meni Provinssissa
auton rakenteiden sisään (älkää kysykö miten, en tiedä itsekään) ja on yhä siellä jossain kaverin
isän pakussa. Yksi meni rikki, koska tyttäremme kuolasi sen yksinkertaisesti rikki. Liikaa kosteutta.

Nyt voin ensimmäistä kertaa elämässäni sanoa, että arvostan ja vaalin puhelintani. Kun sain  
Huawein P10 puhelimen ensimmäisen kerran tassuihini, laitoin sen oikeastaan välittömästi takaisin pakettiin. Hirvitti. Se oli tyylikkään ohut, kevyt ja kiiltävä. Minun on pitänyt kirjoittaa teille tästä puhelimesta jo parisen viikkoa, mutta tahdoin ensiksi hankkia sille kunnolliset suojakuoret ja suojan myös näyttöön, ennen kuin alkaisin sitä testailemaan. Olenkohan kasvamassa aikuiseksi, kun ajattelen ensimmäisenä sitä, mitä kamalaa sille voisi sattua?
No, mutta kuitenkin.

Tärkeintä puhelimessa itselleni on hyvä kamera. Vaikka olenkin valokuvaaja ammatiltani,
niin aina ei kuulkaa meikäläisetkään jaksa hillua ympäriinsä painava järkkäri kaulassa. Puuh.
Varsinkaan arjessa, kun hauskat, ja tärkeät tilanteet tulevat eteen ihan puskista. Olenkin jo pitkään etsinyt puhelinta, jonka kamera täyttäisi laatuvaatimukseni. Nämä kuvat on otettu ainoastaan P10:llä, eikä niitä ole käsitelty lainkaan (paitsi ekoja rajattu), että näkisitte tuotokset aitoina, ja saisitte aidon fiiliksen. Kuvauksia ei myöskään erikseen suunniteltu, tai mallia stailattu, vaan kyseessä oli ihan arkiset päivät kotosalla. Edes mitään asetuksia en näissä kuvissa ehtinyt vielä puhelimeen laittaa.
Huawei P10 puhelimen juju onkin pitkälti laadukkaassa kamerassa. Puhelin sisältää Leica-kaksoiskameran (väri+monokromi), joka on aivan täydellinen ominaisuus! Hyödyllinen on myös Leica-muotokuvatila, jonka avulla voit nostattaa kuvauksen kohdetta paremmin kuvassa esille. Rehellisesti sanottuna meinasin lentää pyrstölleni, kun kokeilin ensimmäisen kerran räpsäistä
kuvan puhelimella. Se todellakin aidosti häivyttää taustan, ja tuo mallin esille. Säästää aikaa, kun
ei tarvitse esimerkiksi instagramiin kuvia ensin vetäistä photarin lävitse, mikäli tahtoo samanlaisia efektejä. Kamera myös ottaa huomioon hyvät ryhmäselfiet, se huomaa, jos jengiä tulee lisää!

Asetuksista löytyy lisäksi esimerkiksi laajan aukon kuvaustila, ja paljon muuta. Sanoisinkin, että tämä puhelin korvaa monet pokkarit ainakin ihan huithait. Olen myös lukenut, että P10 puhelinta sanotaan ”taskujärkkäriksi”, ja voin myhäillä huhuille tyytyväinen hymy huulillani. Värien toisto on myös aivan toista luokkaa, kuin edellisissä puhelimissani on koskaan ollut. Eikä haittaa, vaikka olisi jo hiipinyt illan hämäryys, kun taapero päättää alkaa tehdä ikuistettavia sirkustemppuja,
Leica-kamera auttaa tässäkin, ja sillä onnistuu yllättävän hyvin hämäräkuvauksetkin.

Nyt tämä postaus uhkaa pahasti mennä hirveäksi hehkutukseksi, joten sen verran voin tähän harmitusta ilmaista kuitenkin, että tylsää, kun nykyään puhelimiin täytyy olla Nano SIM-kortti!
Jouduin hieman venkslaamaan asian kanssa, että sain sopivan SIMin käyttäöni, koska edellisessä puhelimessani oli vielä sellainen suurempi malli, jota ei saanutkaan automaattisesti pienennettyä.
Näyttöön jää myös suhteellisen helposti huhujen mukaan tahroja, joten senkin vuoksi hankin ensimmäiseksi siihenkin suojan.

Herättikös puhelin mielenkiinnon? Heinäkuussa lupaan kuvata teille lomakuviamme
tällä puhelimella, kameran sijaan, niin näette vielä miten tuo ”taskujärkkäri” toimii tositilanteissa!

Palataan!

* Yhteistyössä Huawei Suomi

Vietimme tosiaan Jassen kanssa Kauhajoella Nummirockissa osan juhannuksestamme.
Olimme ks. festivaaleilla pe-la päivät ja tällöin typykkämme oli pitämässä kivaa mummulassa.

Kuten aikaisemmin olenkin teille maininnut, niin en ole koskaan ennen ollut Nummirockissa,
vaikka tuo festari onkin vanhempieni lähettyvillä, noin kymmenen kilometrin päässä. Lähtiessäni festareille ajatukseni olivat hieman ristiriitaiset, olin toki kuullut ”Nummesta” paljon hyvää,
joten uskalsin olla myös toiveikas ja optimistinen.

Leiristämme löytyi lisäkseni ainoastaan miehiä, ja heidän harmikseen välillä yritin hieman putsailla
tuota leiritystä. Kuulemma häiritsin heidän ”Feng Suita” siivoamalla tumppeja ja tölkkejä sivummalle. Pahoittelen yhä, mutta lupaan tuoda ensi vuonna sen imurin kyllä mukanani!
Miekkoset kun uskoivat, että repustani taatusti löytyisi myös imuri, kun niin kovasti innostuin..

Myöskään pelkästään perinteistä festariruokaa emme nauttineet, vaan ihastuttava kahvila  
Valkoinen Puu tarjosi meille kakkukahvit sateen keskellä. En olisi voinut enempää toivoa,
voitte vain kuvitella miten hyvältä maistuu festareilla nukutun yön jälkeen kuuma cappucino? Puhumattakaan tajun vievistä kakuista.

Kakun palasten koot olivat todella suuret ja maku oli niin mehevä, että ensimmäisen suupalan jälkeen Jasse sanoikin; ”Voi Vi**u, Hyvää yötä!”. En ole ikinä syönyt niin hyvää suklaakakkua. Valkoinen Puu kiertää kesällä myös muillakin festareilla, heidän ”Coffee Box” löytyy seuraavaksi mm. Provinssista. Kannattaa nauttia pala luksusta festarielämän keskellä!
Ainoastaan remuamista emme toki tuolla harrastaneet, vaan välillä Jassen kanssa tehtiin jopa
hieman hommiakin. Mokoman rumpali, Janne Hyrkäs ehti vastailla muutamiin kysymyksiinkin festarielämästä ja synnyinkaupungistani. Mokoma on ollut esiintymässä Nummessa peräti jo vuodesta 2003. Heiltä on jäänyt vain yksi vuosi epähuomiossa väliin, mutta faneilleen uskollisina
he paikkasivat erheen; ”Soitimme sitten seuraavana vuonna peräti kaksi keikkaa; akkarin ja sähköisen”.

Nummirockissa parasta on heistä luonnollisesti kaikki, mutta erityisesti he tahtovat nostaa esille porukan, joka festivaalia järjestää ja todeta heidän olevan hienoa sakkia! Kauhajoesta ja sen asukkaista Jannella on selkeä kuva: ”Meininki vaikuttaisi olevan rehdin suoraselkäinen”. Tämä ei
toki olekaan mikään ihme, ollaanhan hyvänen aika sentään Etelä-Pohjanmaalla. En ole koskaan elämässäni kuullut sieltä kotoisin olemisen olevan mitenkään haitaksi, päin vastoin.
Mikäli Janne olisi aikomassa Nummirockiin yöpymään, hän valitsisi majoitukseksi telttailun; ”Telttamajoituksessa en ole koskaan ollut, joten se kokemus olisi hoidettava alta pois”.
Me yövyimmekin Jassen kanssa teltassamme ja vastoin odotuksiamme teltassa oli yöllä jopa suorastaan kuuma! Oletimme, että joudumme hytisemään ja olimme ehkä salaa kateellisia muiden majoitusvalinnoista, mutta turhaan. Telttailu se on joka kannattaa! Trust me.

Mokoma aikoo keikkailla kesän ja tuskin ehtii kuulemma edes kesähiki kuivua, kun ollaankin jo
syyskuussa suuntaamassa klubikeikoille. Samaan aikaan he treenaavat myös uutta materiaalia keikoille, eli aktiviteettia todellakin riittää. Loppuun saimme teille vielä jaettavaksi kullan arvoisen festarivinkin; ”Jalat lämpimänä ja pää kylmänä, niin hyvä tulee!”

Kaiken kaikkiaan Nummirock yllätti tämän pienen äidin hyvin positiivisesti, ja sydäntä lämmitti varsinkin se, että sain kuulla myös hieman vanhaa punkkiakin! Se piristi kaiken muun välissä
kivasti. Kiitokset siitä menee High School Dropoutsin pojille.

Kiitämme ja kuittaamme, ja muistakaahan myös osallistua Tammerfestien lippuarvontaan blogissamme.

Mukavan sateista loppuviikkoa!