Heitimme sunnuntaina tytön kanssa talviturkit. Huippua. Hiphei tervetuloa kesä! Nyt eletään!
Joko sielä on talviturkit heitetty mäkeen?

Lapsemme on ollut päivähoidossa nyt jo nelisen kuukautta ja äskettäin meillä oli innolla odottamani varhaiskasvatukskeskustelu, tuttavallisemmin ”vasukeskustelu”. Jostain syystä olen kuullut monilta ennakkoon, että heidän mielestään tällaiset keskustelut päiväkodeissa ovat maailman turhin juttu.

Itse en kuitenkaan koe lainkaan tällä tavalla. Minua kiinnostaa aivan valtavasti tietää, miten tyttärellämme menee sielä ja millaisia käytäntöjä heillä on erilaisissa tilanteissa. Olen juuri se ärsyttävä mutsi, joka lasta hakiessaan kyselee ummet ja lammet lapsen päivästä. Mikäli lapsi ei ole hirveästi syönyt päiväkodissa, minua kiinnostaa tietää, mitä on ollut ruokana. Kun on ollut ruokana mustaamarkkaraa, en ihmettele, ettei lapsi ole niin ollut innoissaan. Itsehän en ole koskaan suostunut edes maistamaan, heh. Mikäli lapset ovat olleet jumppasalissa, minusta on hauska tietää, mitä he ovat sielä puuhailleet. Usein kun tyttö leikkii näitä sitten kotonakin innoissaan. Toki aina näin kattaviin informaatioihin ei luonnollisesti ole aikaa. Ei hoitajilla, eikä meillä vanhemmillakaan.
Aamuisin, kun vien lapsen hoitoon, on se hyvin nopea toimenpide, sillä minun täytyy juosta junaan. Minuuttiaikataululla mennään. Hakiessa minulla on kuitenkin reilut puolituntia aikaa ja usein tsekkaankin tällöin huolella, onko mahdollisesti pyykkejä ja onko esimerkiksi pastillit päässeet loppumaan. Silloin on myös aika kerätä lapsen taiteilemat askartelut ja piirustukset mukaan kotiin.

Vasukeskustelussa kävi ilmi, että tytöllemme kaverit ovat kaikki kaikessa. Hän selvästi nauttii kavereista ja ne ovat hänelle supertärkeitä. Varsinkin Luca, Ansa, Nelli ja Hilda. Hän osaa leikkiä kaiken ikäisten kanssa ja auttaa mielellään myös pienempiä lapsia. Tilanteista ja tiloista toisiin siirtyminen sujuu ongelmitta, vaikkakin toisinaan typykkä varmistaa esimerkiksi ulos lähtiessä, että tuleehan muutkin varmasti, ettei tarvitse yksin mennä. Aamuisin neiti jää mielellään hoitoon ilman itkuja ja päiväunillekin nukahtaa omatoimisesti. Hän on liikkuvainen, eikä jumitu paikoilleen. Todella utelias ja kova kyselemään kaikkea. Uusien aikuisten kohdalla saattaa hieman olla varauksellinen, mutta ei vierasta. Samalla, kun ryhmän opettaja kertoi heidän havaintojaan lapsestamme, saimme kommentoida, onko asiat samalla tavalla myös kotona. Hyvin tutulta monet asiat kuulostivatkin. Tosin kotona mimmi ei luonnollisesti varmistele, että tuleeko kaverit mukaan, heh. On kyllä uskomatonta, miten hienosti ja nopeasti lapsemme sopeutui päiväkotiin! Jes.
Hän leikkii mielellään erilaisia roolileikkejä ja leikkii niitä hienosti rinnakkain toisten kanssa. Tämä on hienosti kehityksen mukaista, koska tämän ikäisten pitäisikin jo leikkiä myös rinnakkain. Muskari on kavereiden lisäksi ihan ykkösjuttu ja nauttii esiintymisestä, soittamisesta ja tanssimisesta. Esiintymisrakkaus on toki huomattu kotonakin, sillä neiti laulaa ja tanssii alvariinsa! Puhetta tulee paljon ja sanavarasto on laaja. Toki joskus innostuessaan saattaa mukaan tulla vielä hieman omiakin sanoja, mikäli puhuu oikein pitkiä lauseita. Hän tykkää ottaa tilan niin sanotusti haltuun, ja eilenkin oli vessasta tullessaan toivottanut kovaan ääneen: ”HUOMENTA!” koko jengille oven suusta. Osaan niin kuvitella tuon! Huumorintajuinen, utelias ja empaattinen.

Jotkut saattavat ajatella, että vasukeskustelussa höpistään ihan samoja asioita lapsesta riippumatta. Mutta meille ainakin oli tärkeää tietää, miten neiti on sopeutunut päiväkotielämään ja mitä he sielä oikeasti tekevät päivät pitkät. Syksyllä tyttäremme ryhmä muuttaa isompien ryhmään, astetta ylemmäs niin sanotusti ja tulee uudet ryhmänopettajat. Onneksi -15 syntyneet saavat kuitenkin pysyä koko jengi yhdessä ja vain pienemmät jäävät menosta pois. Myös joitain kiertäviä hoitajia käy myös uudessa ryhmässä, eli ihan kaikki aikuiset eivät muutu heidän elämässään uusiksi. Nämä kaikki ovat mielestäni tärkeää tietoa ja hyvä tietää ajoissa, vaikka ajankohta käytännössä olisikin vasta syksyllä.

Miten te koette, ovatko nämä keskustelut turhaa huttua? Itse olen hyvin tyytyväinen.