Muoviton maaliskuu on täällä! On aika pelastaa maapallo ja tehdä se ihan yksin! No ei.

Eilen starttasi muoviton maaliskuu, ja olen hyvin innoissani asiasta. Yleensä en lähde näihin ”roska päivässä” tai ”porkkanapussi viikossa” -haasteisiin, mutta tämä on sellainen aihe jota olen pohtinut lähes päivittäin tuskaisena. Lähes kaikki ruoka meillä on jotenkin kytköksissä muoviin kotonamme ja se ärsyttää, turhauttaa ja suututtaa. Silti sitä laiskana ja ehkä vähän hinta-haukkanakin tulee aina heitettyä ostoskoriin ne ihanat miniluumutomaatit muovipakkauksessaan ja pyykinpesuaine meillä sekin loistaa yleensä muovipullossaan. Puhumattakaan kaikesta piilo-muovista. Kosmetiikassa ja vaatteissa. Muovia on kaikkialla, eikä sen ostamista varmasti pysty kokonaan välttämään. Silloin olisi hyvä kuitenkin muistaa oikea kierrätys. Harmikseni taloyhtiössämme ei toistaiseksi ole vielä muovin kierrätykselle mahdollisuutta, mutta toivottavasti tulevaisuudessa on. Syyllisyyden taakka painaa niskassani ja tahdon sen pois sieltä. On painettava STOP-nappulaa.

”Viime vuonna valtava määrä suomalaisia innostui ottamaan haasteen vastaan, mutta tänä vuonna laitetaan paremmaksi! Miten käy, jos kokeilet elää ilman turhaa muovia kokonaisen kuukauden? Kokeile! Muoviroskan määrä maailmassa on hälyttävä ongelma: muovia päätyy valtavia määriä kaatopaikoille ja vesistöihin. Suurin osa EU:n muovijätteestä on peräisin kertakäyttöpakkauksista, ja muovintuotannon odotetaan kaksinkertaistuvan seuraavan 20 vuoden aikana. Kierrätyksellä on tärkeä rooli, mutta ensisijaista olisi vähentää turhan kertakäyttöisen muovin kulutusta.

Tavoitteena on nostaa esiin turhan muovin määrä arjessa, jakaa kokemuksia ja vinkkejä tuon määrän vähentämiseksi, sekä vaatia yhdessä suurempaa yhteiskunnallista muutosta. Jokainen on tervetullut!”  / Muoviton maaliskuu – Tapahtuma Facebookissa

EI SUORITUSPAINEITA

En kuitenkaan lähde haasteeseen totaalisena kieltäytyjänä ja hampaat irvessä fanaattisesti. Fakta on se, että täysin ilman muovia on tällä hetkellä mahdotonta elää. Maailmassa tuotetaan vuosittain jopa yli 300 miljardia kiloa muovia. Noin 10% päätyy meriin. 10% liikaa, vai mitä?

Kävimme eilen juuri kaupassa ja kotoamme löytyy melkoisesti muovipakkauksissa olevia asioita, mutta tarkoituksena onkin maaliskuusta lähtien yrittää vähentää muovijätteen määrää parhaamme mukaan. Esimerkiksi vessapaperin hankkiminen ilman muovia on melkoisen haasteellista. En heitä haastetta mäkeen myöskään, mikäli tulee pari lipsumista ja tekee vaan hemmetisti mieli mansikoita – jotka ovat tähän aikaan poikkeuksetta muovisissa pakkauksissa. Eilen kipaisin kaupasta aamupalaa töihin mukaan ja luoja miten naista koeteltiin. Siinä ne mansikat tuijottivat minua niin mehukkaina, että ihan heikotti! Yksi taisi ihan kutsua minua nimeltäkin, vannon! Pidin silti pintani ja laitoin muovirasian kiltisti takaisin hyllyyn, valitsin rasian sijaan mandariinin ja nektariinin ilman muovipussia. Olo oli heti sellainen, että hei pelastan tässä maailman tyypit! Tiedätte varmaan miten mairealta olo tuntuu, kun kieltäytyy kassalla muovipussista ja katsoo tarjoajaa suorastaan halveksuen. Muovipussi – miten rahvaanomaista! Mutta sitten samalla jo asteleekin ostamaan paitaa H & M:n valikoimista. Ristiriita ystäväni, ristiriita. Mutta ne mansikat, ehkä voisin pärjätä tämän yhden kuukauden – 31 päivää – ilman niitä mehukkaita marjoja muovipakkauksissaan. Katsotaan nyt. Pessimisti ei pety.

SUOMALAINEN TUOTTAA NOIN 2,5 KILOA MUOVIJÄTETTÄ KUUKAUDESSA

Päätarkoitus haasteella on herätellä itseäni ja mahdollisesti myös muita, huomioimaan se valtava määrä muovia ympärillämme ja kierrättämään se oikein. Eniten minua mietityttää se, että esimerkiksi kurkkua ei taida saada ostettua tähän aikaan vuodesta ilman muovipakkausta. Meillä ei myöskään ole lähellä puutarhaa, josta voisi käydä ostamassa kurkkuja. Tomaatteja onneksi pystyy ostamaan ilman pakkaustakin. Juusto tulisi ostaa ilman pakkausta palvelutiskiltä, mikäli sitä mielisi syödä jatkossakin. Monia asioita on muutettava, mikäli haluaa haasteessa edes hieman onnistua. Onneksi on myös asioita, jotka ovat jo ennestäänkin reilassa, kuten esimerkiksi kestokassien suosiminen. Tiesittekö muuten, että Ranskassa on kielletty kaupoista muovipussit? Tämä astunee käsittääkseni voimaan viimeistään 2020, jos oikein muistan. Hatun noston paikka! Tällaista lakia voisi ihan hyvin minun mielestäni ajatella myös Suomeenkin. Vai mitä te olette mieltä asiasta?

10 pikavinkkiä muovittomuuteen:

• Sano ei kahviloiden take away -mukeille. Myös näissä on muovia! Ota mukaan oma muki, tai juo kahvilassa kahvisi.
• Sano ei myös vesipulloille. Hanki ihana lasipullo omasta takaa ja tuplaat veden juonnin nautinnon!
• Käytä kestokasseja ja kangaskasseja.
• Kerää heviostokset omaan pikkukassiin, paperipussiin tai biopussiin. Banaanit esimerkiksi EIVÄT tarvitse pussia lainkaan!
• Leivo itse leipää ja muista myös pakastaa sitä, säästät tässä mukavasti rahaakin.
• Suosi kauppahalleja, jos mahdollista. Täten saat ostettua myös juustoa huoletta!
• Suosi puutarhoilta ja tiloilta ostamista, jos mahdollista.
• Jätä ravintoloissa muovipillit ja kannet ottamatta.
• Osta palashampoo ja palasaippua.
• Käytä sähköhammasharjaa, älä yksittäistä muovihammasharjaa.

Haastan sinutkin mukaan tarkastelemaan muovijätteesi määrää maaliskuussa!

Terveiset Vaikuttajamediasta!

Uudet kujeet alkoivat, kun päätin hypätä uuteen mediataloon ja karistaa Otavamedian pölyt harteiltani. Lähtööni Kaksplussalta ei liity mitään draamaa, ainoastaan blogin kasvu aikuiseksi. Tiedättehän, ensin se oma blogi on vauva, sitten taapero.. Kunnes jo kävellään, juostaan – ja siihen tarvitsin ympärilleni uusia tyyppejä. Uskon, että tässä jengissä lennetään kuuhun ja sen ylitse! BOOM. On fakta, me mediavaikuttajat tarvitsemme ympärillemme samankaltaisia ihmisiä, jotta voimme sparrata toinen toisiamme ja tehdä unelmistamme totta. Koen, että se aika kun kirjoittelin innoissani sormiruokailusta ja pottatreeneistä on mennyt toistaiseksi ohitseni. On aika uudistua jollain tapaa, stabiilisuus ei ole aina hyväksi.

Nyt tahdon kirjoittaa ennemmin ravintolasuosituksista (jepjep, ihan kuin ehtisin käymään jossain ravintoloissa?) ja miten kivaa töissä on juoda kahvinsa kuumana (ehtii se jäähtyä kyllä aina töissäkin). Uskon, että te vanhat, uskolliset lukijani siirrytte vaivatta tänne uuteenkin osoitteeseen. Tehkäähän olonne kotoisaksi myös täällä. Ottakaa mukava asento, laittakaa vilttiä vähän paremmin ympärille ja siemaiskaa lasi viin.. No vaikka teetä. Mutta mitä minulla olisi kerrottavana teille uusille itsestäni? Katsotaanpa, jospa tekin jäisitte näille linjoille notkumaan?

TASKURAKETTI, JONKA POLTTOAINE ON KOFEIINI

Blogin takaa löytyy tosiaan taskuraketti, jolla on kymmenen + 3 rautaa aina tulessa. Olen sellainen, että vannon jokaisten juhlien jälkeen, että en tasan järjestä enää koskaan yhtään mitään. Sitten kuluu päivä, pari ja olen jälleen buukkaamassa kalenterini täyteen yllätyksiä ja muuta mukavaa. Olen siis toivoton tapaus. Kahvia kuluu vaatimattomasti 100 litraa / päivä. Enkä edes häpeä sitä. Nautin kahvista ja luulen, että se on oikeasti kahvi joka on koukussa minuun, eikä toisinpäin. Luultavasti 152 senttisestä kropastani on ainakin 151,9 senttimetriä täynnä puhdasta kofeiinia. Yksi selitys rauhattomuudelleni voi jonkun teorian mukaan olla myös se, että puraisin pienenä kuumemittaria, joka oli täynnä elohopeaa. Sehän ei pysähdy ikinä.

Työskentelen markkinointiassistenttina ja lisäksi olen ammatiltani valokuvaaja, sekä kolumnisti. Etenkin kesät kuluvat kuvaten häitä ja pyrin pitämään kiinni myös siitä, että kolumnini ehtivät sanomalehtien painoon ennen deadlinea. Yleensä se menee kyllä hyvin tiukille, mutta.. Elämässä on aivan liian vähän tunteja, minuutteja ja sekunteja. Aivan liian paljon likaisia sukkia, villakoiria ja täysinäisiä kalenterisivuja. Haaveeni olisi voida keskittyä jonain päivänä vain yhteen brändiin ja sen kehittämiseen. Olin se brändi sitten itse, taikka jokin konkreettinen ja upea tuote.

Vaan itsepä olen soppani keittänyt.

EI PIDÄ OTTAA ITSEÄÄN LIIAN VAKAVASTI

Tässä sopassa kulkee matkassa myös oman elämänsä stand up -koomikko, 3-vuotias tyttäreni ja musiikkiin menevä avomieheni. Molemmat saavat minut usein repimään hiuksia päästäni, mutta samalla myös nauramaan niin, että poskiin sattuu. Syytän heitä osittain siitä, että vasemmassa poskessani on pysyvä uurre, joka on tullut siihen luultavasti juurikin liiallisesta nauramisesta. Inhoan liian vakavia ihmisiä ja etenkin sellaisia, jotka ottavat itsensä liian vakavasti. Suhtaudun myös hyvin epäillen ihmisiin, jotka eivät tykkää lukea Aku Ankkaa tai naura Simpsoneille. Elämässäni on tapahtunut paljonkin kurjia juttuja, kuten rakkaan isosiskoni menehtyminen – siitä huolimatta haluan vetää aamuisin jalkaani ”positive pantsit”. Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti, vaan nauttia jokaisesta sekunista. Vaikka tiedän, kun siivoat esimerkiksi lapsesi oksennusta sohvatyynyiltä klo 03.15 ei aina naurata. Varsinkaan, jos sitä oksennusta valuu myös listojen alle, kuten tuttavallani oli käynyt. Perhe-elämä on välillä melkoista hulabaloota, ja siitä murusia löytyy varmasti jatkossakin blogistani – vaikken enää kauheasti niistä aio kirjoitellakaan. Siinä mielessä, että vessatreenikausi on mennyt meillä ajat sitten ohitse ja ruokailutkin lapseltamme sujuu loistavasti ilman ylimääräistä säätämistä.

IKINÄ EI TIEDÄ, MIHIN SEURAAVAT MINUUTIT JOHTAVAT

Spontaanit jutut ovat mielestäni parasta elämässä, heti sen kahvin jälkeen. Kun olimme seurustelleet avomieheni kanssa pari viikkoa, heitin hänelle puolivitsillä: ”Lähdetäänkö liftaamaan ympäri Suomea?”. Ja se hullu suostui. Tuon kanssa eläminen on kyllä suuri riski, sillä meillä ei ole tapana jarrutella toisen korkealentoisempiakaan ideoita. Voin joskus kirjoittaa matkastamme teille ihan oman artikkelinkin, mikäli teitä kiinnostaa liftaus aiheena? Voin paljastaa, että reissumme oli päätyä Siperiaan ja sukistamme löytyi paljon hiekkaa vielä viikkojenkin jälkeen. Aikamoista. Nyt ollaan keskitytty liftireissujen sijaan laittamaan meidän rivitaloasuntomme neliöitä kuntoon. Tekemistä vielä riittää, kuten blogin parissa saatte huomata. Remontointia ja sisustusta luvassa kaiken muun sisällön lisäksi. En tiedä montaa yhtä rentouttavaa asiaa, kuin oman mansikkamaan kitkeminen, tai uusien marjapensaiden istuttaminen. Ottaen huomioon, että asumme rivitalossa – tulemme vielä hukkumaan istutuksiini jonain päivänä. Vielä pitäisi keksiä keino suostutella mies esimerkiksi oman omenapuun, tai vaikkapa päärynäpuun istutukseen takapihallemme.

Vielä muutama vuosi sitten vannoin aina,  että muutan Australiaan surffaamaan ja kasvattamaan kenguruita. Olin saamassa töitä paikallisesta surffikaupasta ja lisätyönä olisin saanut tehdä baarimikon hommia rantabaarissa. Ei hassumpaa, mutta sitten sattui niitä ikäviä juttuja. Hautasin ajatuksen muutamiksi vuosiksi, mutta nyt se ei kuulosta jälleen ihan mahdottomalta ajatukselta. Kyllä jo 3-vuotiaan olisi hyvä opetella surffaamaan, vai mitä? Heh. Olen huono pysymään paikoillani. Aikoinaan muutinkin vuosittain kaupungista ja asunnosta toiseen, koska kaikki vain kyllästytti ja juurtuminen ahdisti. Toistaiseksi kuitenkin keskitymme kotimaan matkailuun, sillä se on mielestäni aivan liian aliarvostettua. Kotimaan matkailu tulee nousemaan trendiksi lähivuosina, kun lentäminenkään ei ole niin loistokasta yleisesti, eikä tietenkään ilmastoystävällistäkään. Toivon voivani blogin kautta tartuttaa sinullekin matkakuumeen kotimaahamme. Edes matkakirpun puraisun verran. ROUSK.

Tervetuloa mukaan seuraamaan lifestyleblogia, jossa pidetään pilke silmäkulmassa ja vaihde vitosella.

Innostunein terveisin,

Jane