Kevät on jo pitkällä ja se saa aikaan tutun hullaantumisen pihan laiton suhteen. Ensimmäiset orvokit ostin jo Tampereen Piha & Koti -messuilta. Olin hieman epäileväinen alkuun kylläkin niiden suhteen, mutta myyjä vakuutti niiden kestävän jo ulkona oloa. Siispä hamstraamaan kukkia! Kevät ja KESÄ – ihanaa!

Tarkoituksena on hankkia täksi kesäksi vihdoin ruokapöytä ja tuolit ulos, voiko olla mitään masentavampaa, kuin joutua syömään sisällä grillauksen jälkeen. Tahdon nauttia aamiaista auringon heräillessä ja juoda viiniä yömyöhään pöydän ääressä ulkona. Vielä ei ole aivan sopivaa settiä tullut vastaan, mutta etsintä käy erittäin kuumana parhaillaankin.

Toinen hankintalistan kärjessä oleva asia on istutuslaatikot. Tarkoituksena on istuttaa tänäkin kesänä yrttejä ja kasviksia. Nyt vain vielä suuremmassa mittakaavassa! Mietteissä on myös terassimme laajentaminen, sillä takapiha ei ole kovinkaan toimiva tällä hetkellä. Tällöin nurmialue hieman pienenisi, mutta nurmikkokin voi niin huonosti, että voisi täten keskittyä hoitamaan vain sitä pientä aluetta extrahyvin. Kokonaan nurmikosta en tahdo kuitenkaan missään nimessä luopua! Puhumattakaan ihanista, viime keväänä istuttamistani marjapensaista. Mitä en emmän marjapensaita, sen parempi! Harmillisen usein tosin neitimme ehtii syödä kaikki marjat jo raakoina.. Mutta ehkä tänä kesänä minäkin saan vadelman?

Mielestäni kevät ja kesä ovat ihmisen parasta aikaa! En tiedä ihanampaa kuin möyriä kukkamultaa yömyöhään puutarhassa, eikä ole edes kylmä. Vaikeinta siitä on tietysti se, että malttaa mennä nukkumaankin joskus. Töissäkin kun on välissä käytävä, vaikka kesällä tekisikin vain nauttia. Ah, kesälomaa odotellessa! Joka on tänä vuonna ensimmäistä kertaa minulle kokonaiset 4 viikkoa! Aivan käsittämätöntä. Viime kesänä vietin ruhtinaalliset 4 kesälomapäivää, joten tämä on melkoista luksusta tällä kertaa.

Joko siellä ollaan kesäisissä fiiliksissä?

Olette saattaneet lukea muutama vuosi sitten Kaksplussan printtilehdestä minun ja Jassen (avopuolisoni, jos olet uusi blogilukija) haastattelun. Haastattelussa kyseltiin mm. suhteemme alkuajoista. Kun olimme seurustelleet muutamia viikkoa, ehkä reilun kuukauden, mietimme mitä tekisimme kesälomalla. Heitin ihan vitsillä, että lähdetäänkö liftaamaan ympäri Suomea. Jasse ei kuitenkaan moista ehdotusta kavahtanut, vaan innostui, että lähdetään vaan! Ja siitä se kaikki suunnittelu sitten alkoi. Pohdimme myös yhdessä, että tämä on loistava tapa ottaa selvää, kannattaisiko meidän muuttaa yhteen. Jassen vuokraemäntä oli laittanut asunnon myyntiin ja ainoa vaihtoehto pysyä asunnossa, olisi ollut ostaa se itselle. Itsekin olin kyllästynyt omaan pieneen yksiööni, jossa oli erittäin räikeä farkkutapettikin yhdellä seinällä, jota kavahdin. Oli siis aika punnita, kestäisimmekö toisiamme viikkoja yhdessä 24/7. Voi noita aikoja, kun oltiin nuoria ja vapaita kulkemaan minne halusimme!

VALMISTAUTUMINEN

Ennalta emme hirveästi asiasta huudelleet, sillä tiesimme miten kaikki huolestuisivat ja kauhistuisivat ajatuksestamme. Ajattelisivat pahinta ja murehtisivat. Nykypäivänä liftausta pidetään varsin vaarallisen verrattuna esimerkiksi 70-lukuun. Kerroimme lähtevämme reissuun, mutta emme sitä, millä kulkuvälineellä kulkisimme matkamme. Aikaisempi kokemukseni liftauksesta oli se, kun kerran serkkuni kanssa liftasimme erään kaupan pihasta isojen ostoskassien kanssa hänen kotiinsa. Ei siis oltu mitenkään konkareita asian suhteen. Hankimme molemmat hyvät rinkat ja yhteisen uuden teltan. Pakkasimme mukaamme melko vähän vaatteita ja pyykinpesujauhetta kätevissä yksittäispakkauksissa – olisi kätevää pestä vaatteita myös matkan varrella, jos puhtaat loppuisivat. Myös narua varasimme mukaan, että voisimme joko korjailla telttaamme, taikka virittää pyykkinarun, jossa vaatteet voisivat kuivaa pesun jälkeen.

Tarkempaa listaa, mitä muun muassa otimme mukaamme:

• Pyykinpesuainetta
• Teltta
• Jykevää narua
• Rinkat
• Makuupussit
• Makuualustat
• Roudarinteippiä
• Pahvia
• Tusseja
• Vaihtosukkia
•  Pari vaihtopaitaa
• Shortsit
• Pitkät housut
• Kertakäyttökamera
• Laturit (Silti akut olivat jatkuvasti loppu)
• Matkapulloissa shampoota & suihkugeeliä
• Hammasharjat & pieni hammastahnatuubi
• Muita pieniä hygieniatarvikkeita
• Kevyet pyyhkeet & uikkarit
• Retkikeitin + haarukka/veitsi/lusikka-systeemi
• Minikattila
• Hyttysmyrkkyä
• Suomen kartta (Tosi hyvä! Välillä puhelimen latauspaikat olivat harvassa ja kartasta oli paljon apua)

MATKAAN LÄHTÖ

Lähdimme aivan ensimmäisenä 1€ maksaneella Onnibussilla Tampereelta kohti Poria ja Jazzeja. Yövyimme serkkuni pihalla Porissa pari yötä teltassa ja kävimme festareilla. Sen jälkeen koitti oikeasti itse liftaaminen. Pyysimme kaveriani heittämään meidät hyvälle spotille, lähelle erästä huoltoasemaa. Tie vei Turkuun päin, jonne haaveilimme pääsevämme vielä samana iltana. Aurinko porotti kuumana taivaalta, onneksi olimme varanneet vettä mukaamme. Yllätyimme, että ensimmäinen auto pysähtyi kohdallemme jo alle kolmessa minuutissa! Mitä ihmettä! Olimme varautuneet odottelemaan tunteja, sillä suomalaiset ovat tunnetusti melkoisen varautunutta kansaa.. Rock-henkinen pariskunta avasi hymyillen ovensa ja toivottivat peremmälle. Olimme ennalta Jassen kanssa sopineet, että kysyisimme aina ensin, minne kuljettaja oli matkalla, ennen kuin päättäisimme menisimmekö kyytiin. Myös turvasana meillä muistaakseni oli mahdollisia vaaratilanteita varten. Pariskunta oli matkalla puoliväliin määränpäätämme, joten hyppäsimme kyytiin. Mies oli ollut esiintymässä Jazzeilla ja saimme valikoida heidän tabletiltaan mitä musiikkia halusimme kuunnella autossa. Fiilis oli uskomaton ja niin vapaa! Pariskunta kertoi pysähtyneensä, koska olivat itsekin nuorina liftanneet paljon.

Päädyimme puoleen väliin matkaa huoltoasemalle ja joimme kahvit. Pariskunta jatkoi matkaansa mökille ja me tien varteen. Valitettavasti alkoi sataa kaatamalla ja salamoida uhkaavasti. Niinpä teimme pakkoratkaisun ja hyppäsimme ensimmäiseen linja-autoon, jonka näimme ajavan ohitse. Vieläkin jaksan harmitella tätä, vaikka ei se nyt huono juttu ollut pysyä kuivana ja suojassa salamoilta. Pääsimme Turkuun, josta operoimme tiemme Ruissaloon leirintäalueelle. Pystytimme teltan ja nautimme olostamme yhden yön. Seuraavana päivänä päätimme suunnata kohti Lahtea ja mahdollisesti myös Lappeenrantaa. Turussa tapasimme myös miehen, joka oli liftaillut ulkomailla saakka. Hän antoi meille paljon hyviä neuvoja,  kuten mm. sen,  että kannattaa tarkastella nopeusrajoituksia ja katsoa sen perusteella spotti, josta yrittää autojen kyytiin. Autojen täytyy pystyä pysähtymään helposti. Ei ole järkeä liftata paikassa,  jossa nopeurajoitus on vähintään 100.

PÄÄDYIMME MELKEIN SIPERIAAN

Aikamme liftailtua kohti Lahtea auringon porottaessa kuumasti (en ole koskaan ollut yhtä ruskettunut!),  kohdallemme pysöhtyi rekka. Se oli valtava ja nuhjuinen. Kuski puhui venäjää ja oikein huonoa rallienglantia. Epäröin hieman,  mutta noustiin silti kyytiin. Kuski esitteli lompakostaan perheensä kuvia ja yritti houkutella meitä Venäjälle ja Siperiaan,  minne hän oli matkalla itse. Kerroimme kuitenkin, että jäisimme Lahdessa mielellämme pois. Jalkatilassa pyöri vodkapullo (melkoinen klisee?) ja konepellillä heilui vieteriukko. Tunnelma oli pysähtynyt ja aika jännittynyt. Kirjoittelin päiväkirjaamme, kun Jasse jutusteli kuskin kanssa joten kuten.

Yhtäkkiä huomasin,  että Lahti jäi taaksemme. Iski paniikki. Töminä Jassen kylkeen ja melkein jo panikoin. Helvetti, nyt se tapahtuu. Tyyppi vie meidät Siperiaan ja syöttää karhuille! Selvisi kuitenkin, että kuski tahtoi viedä meidät mieluummin heti Lappeenrantaan saakka. Ja niin hän totisesti veikin. Hän rikkoi hieman sääntöjä, ja kuljetti meidät lähemmäs leirintäaluetta, vaikka hän ei olisi saanut poiketa työreitiltään. Kannatti uskaltaa hypätä tämän kuskin kyytiin!

KALLISTA MAJOITTUMISTA

Yllätyksenä meille tuli se, miten kallista leirintäalueilla on yöpyä teltassa. Vasta viikon majoituksesta sai alennusta,  ja me yövyimme yhdessä paikassa maksimissaan kaksi yötä. Not good. Lappeenrannassa oli hirveästi hyttysiä ja leirintäalue kuhisi venäläisiä turisteja. Yöllä oli varmaan melkein pakkasta, sillä olin todella jäässä ja telttamme pohjaan tuli pieni reikäkin. Aamulla päätimme lähteä katsomaan kaupungin keskustaa.

Rakastuimme Lappeenrantaan kovasti. Hiekka esitykset tekivät syvän vaikutuksen ja parissa museossakin kiertelimme. Kylmästä yöstä huolimatta sää jatkui päivisin täydellisenä. Lähetimme muutamat postikortit ja otimme kertakäyttökameralla kuvia. Puhelimet olivat mökkiä lähes jatkuvasti,  sillä lataamaan ei ehtinyt ja päässyt kovinkaan monessa paikkaa. Olimme vain me kaksi ja meidän oma seikkailumme. Elimme koko reissun jotenkin omassa kuplassamme. Keskustelimme yöt läpeensä ja suunnittelimme tulevaisuutta. Aamuisin kävimme aikaisin uimassa järvissä ja merissä, mahdollisuuksien mukaan myös saunoimme leirintäalueilla. Voi kunpa vielä joskus pääsisi tuollaiselle matkalle..

Lappeenrannasta päätimme liftata kohti Savonlinnaa. Sillä matkalla tapasimmekin paljon hauskoja ihmisiä, mutta niistä lisää seuraavassa osassa. Pysy mukana!