Eksyksissä ruokakaupassa, kuka olen?

Kuka olen? Mitä haluan? Mistä tykkään? Näiden kysymysten äärellä vietin eilen hyvin pitkän tovin ruokakaupan hyllyjen syövereissä. Nyt kun tarvitsee ostaa ruokaa vain itselle ja tyttärelle, sitä havahtuu siihen karuun faktaan – ettei enää muista mistä itse tykkää. Tytön mieltymykset toki pysyvät mielessä ihan selkäytimiä myöten. Mutta voisiko joku kertoa, kuka hitto on tuo nainen toppatakissaan. Käsissään hyvin epävarmasti ostoskori ja tuijottaa vain tyhjyyteen salaattivalikoiman edessä? Pitäisikö kuuluttaa? Liekö eksynyt?

Siis tietysti ennenkin olen ostellut mistä itse pidän, mutta yhdessä asuessa tulee tehtyä huomaamattaankin valtavan paljon kompromisseja monen asian suhteen ja yksi niistä on ruoka. Olin meistä se pihimpi ruokaostosten suhteen. Ei ole ollenkaan tavatonta, että kuljen kaupassa niin, että samalla vähintäänkin päässäni raksuttaa jatkuvasti taskulaskin. Pyöristän mielessäni myös hintoja ylöspäin, niin ei tule kassalla ainakaan sydänkohtausta ostosten loppusumman kuullessa. Raks Raks. Ette usko miten dramaattiselta tuntui eilen ostaa levitettä, joka oli ensinnäkin hyvin edullista ja sellaista, mistä toinen ei olisi taatusti pitänyt. Elämä risaiseksi ruokakaupan hyllyjen välissä, jiihaa! Tunsin oloni niin itsenäiseksi ja niin eläväksi, jeah.

Kävin myös mielenkiintoista keskustelua jossain kylmähyllyn tienoilla itseni kanssa siitä, mitä tarvitsisi ostaa:

”Makkaraa? Aaa, ei tarvitsekaan! No kink.. Haa, eipäs vaan soijarouhetta”.

Ahaa-elämyksiä kerrakseen. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta täysin totta tämä kaikki. Vie varmasti paljon aikaa, että oikeasti taas muistaa kuka on ja mistä itse pitää, mitkä ovat vain kompromissien kautta opittuja tapoja ja kulutustottumuksia. Voi miten iloinen olenkaan siitä, että voimme syödä samaa ruokaa monta päivää putkeen. Aikaisemmin siihen ei koko perhe mielellään suostunut, vaan päivittäin tehtiin aika usein turhaan uutta ruokaa. Pakko myöntää, että tulen hirveän iloiseksi kun voin venyttää penniä ruokakustannuksissa. Silti tietysti mausta ja terveellisyydestä tinkimättä. Odotan innolla ensi kuuta ja seuraavaa palkkaa, jolloin pääsen kunnolla budjetoimaan ja suunnittelemaan. Elämän pieniä iloja tällaiselle listaihmiselle. Tiedätte varmaan ihmistyypin.

Ps. ostin myös halvinta vessapaperia – koska mä voin!