Hae
Yhtä kuin

Eksyksissä ruokakaupassa, kuka olen?

Kuka olen? Mitä haluan? Mistä tykkään? Näiden kysymysten äärellä vietin eilen hyvin pitkän tovin ruokakaupan hyllyjen syövereissä. Nyt kun tarvitsee ostaa ruokaa vain itselle ja tyttärelle, sitä havahtuu siihen karuun faktaan – ettei enää muista mistä itse tykkää. Tytön mieltymykset toki pysyvät mielessä ihan selkäytimiä myöten. Mutta voisiko joku kertoa, kuka hitto on tuo nainen toppatakissaan. Käsissään hyvin epävarmasti ostoskori ja tuijottaa vain tyhjyyteen salaattivalikoiman edessä? Pitäisikö kuuluttaa? Liekö eksynyt?

Siis tietysti ennenkin olen ostellut mistä itse pidän, mutta yhdessä asuessa tulee tehtyä huomaamattaankin valtavan paljon kompromisseja monen asian suhteen ja yksi niistä on ruoka. Olin meistä se pihimpi ruokaostosten suhteen. Ei ole ollenkaan tavatonta, että kuljen kaupassa niin, että samalla vähintäänkin päässäni raksuttaa jatkuvasti taskulaskin. Pyöristän mielessäni myös hintoja ylöspäin, niin ei tule kassalla ainakaan sydänkohtausta ostosten loppusumman kuullessa. Raks Raks. Ette usko miten dramaattiselta tuntui eilen ostaa levitettä, joka oli ensinnäkin hyvin edullista ja sellaista, mistä toinen ei olisi taatusti pitänyt. Elämä risaiseksi ruokakaupan hyllyjen välissä, jiihaa! Tunsin oloni niin itsenäiseksi ja niin eläväksi, jeah.

Kävin myös mielenkiintoista keskustelua jossain kylmähyllyn tienoilla itseni kanssa siitä, mitä tarvitsisi ostaa:

Makkaraa? Aaa, ei tarvitsekaan! No kink.. Haa, eipäs vaan soijarouhetta”.

Ahaa-elämyksiä kerrakseen. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta täysin totta tämä kaikki. Vie varmasti paljon aikaa, että oikeasti taas muistaa kuka on ja mistä itse pitää, mitkä ovat vain kompromissien kautta opittuja tapoja ja kulutustottumuksia. Voi miten iloinen olenkaan siitä, että voimme syödä samaa ruokaa monta päivää putkeen. Aikaisemmin siihen ei koko perhe mielellään suostunut, vaan päivittäin tehtiin aika usein turhaan uutta ruokaa. Pakko myöntää, että tulen hirveän iloiseksi kun voin venyttää penniä ruokakustannuksissa. Silti tietysti mausta ja terveellisyydestä tinkimättä. Odotan innolla ensi kuuta ja seuraavaa palkkaa, jolloin pääsen kunnolla budjetoimaan ja suunnittelemaan. Elämän pieniä iloja tällaiselle listaihmiselle. Tiedätte varmaan ihmistyypin.

Ps. ostin myös halvinta vessapaperia – koska mä voin!

7 kommenttia

  1. villananna kirjoitti:

    Upea ahaa elämys 🙂 Itselläni on ollut päinvastainen kokemus. Eli olen elänyt niin pitkään yksin lasten kanssa ja sitten menin noin vain naimisiin ja pitikin ostaa kompromisseja….Eikä homma toimi vieläkään kovin hyvin ja siksi ostetaan kaikkea mitä jokainen haluaa ja sitten ihmetellään kotona, että mitäs niistä sitten tehdään 😀

    https://villananna.vaikuttajamedia.fi

    • Jane kirjoitti:

      Aivan, totta tosiaan noinkin päin. Siinä kyllä riittää haasteita myös löytää balanssi 🙂

  2. Mira / Blinger shimmer -blogi kirjoitti:

    Itsekin olen taas opetellut siihen ettei tarvitse ottaa huomioon kuin itsensä ja tuo taapero ruokailujen suhteen, yllättävän nopeasti siihen sitten kuitenkin on tottunut 😀

    • Jane kirjoitti:

      Enköhän minäkin pian vauhtiin taas pääse, toisaalta aika ihanaa ajatella vain omia ja lapsen mieltymyksiä 🙂

  3. Sorakukka kirjoitti:

    Enemmin useampana päivänä samaa ruokaa kuin joka päivänä eri. Säästää vähän aikaa, hermoja ja sitä kuuluisaa rahaa. Itse rakastan keittoja sillä ne vain paranevat kun niitä lämmittää parina seuraavana päivänä ?

    • Jane kirjoitti:

      Juuri niin! Kaikki vain eivät olleet aikaisemmin samaa mieltä siitä, onko ruoka hyvää enää toisena päivänä, hah. Maku todellakin usein vain paranee!

  4. hannamariav kirjoitti:

    Mulla oli samanlaisia fiiliksiä aikoinaan kun edellisen kerran erosin! Yhtäkkiä rahaa olikin enemmän, ruokakaupasta sai ostaa tasan mitä halusi ja jos et pyykännyt viikkoon, et saanut huutoja niskaan 😀

    hanna
    https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *