Häpeäkseni myönsin pari päivää sitten ystävälleni, etten ole koskaan tehnyt itse mitään ruusukaalista. Olen kyllä maistanut joskus aikoinaan, mutta muuten en ole sen kanssa ollut enempää kontaktissa. Pidän itseäni suhteellisen paljon kokkailevana, joten näin pian 29-vuotiaana koin tämän asiaksi, joka täytyi välittömästi korjata. Ruusukaalit, täältä mä tuun. Vielä kun pikaisella kauppareissulla silmiin pisti tarjous, jossa sai ruusukaaleja pussillisen eurolla – pidin sitä selvänä kohtalona. Jes. Sitten vain etsimään sopiva resepti ja siitä soveltamaan jotain, kuten tapanani on.

Valmistukseen kului kokonaisuudessaan aikaa vain noin 40 minuuttia, ei paha.

1. Tee pyörykkä taikina. Tähän voi toki käyttää myös valmiita kasvispyöryköitä tai tehdä vaikka härkiksestä pyöryköitä. Mini pyöräytti pikkukuumeessaan meille perus jauhelihapyörykät. Eli jauhelihaa, kananmuna, valkosipulia, persiljaa, suolaa, mustapippuria ja lisäyksenä tomaattipyreenloppu. Tässäkin vaiheessa taikinaan voi sekoittaa myös jo pienen määrän pestoa halutessaan.
2. Halkaise ruusukaalit pitkittäin ja pilko joukkoon erilaisia paprikoita, tomaatteja, sipulia.. kaikkea hyvää. Huuhtele.
3. Laita ruusukaalit ja kasvikset leivinpaperin päälle. Pirskota päälle öljyä ja ripottele suolaa ja mustapippuria. Kypsennä uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia.
4. Muotoile pyörykkätaikinasta noin 30 pyörykkää vedellä kostutetuin käsin.
5. Ota pelti uunista, nostele pyörykät kasvisten joukkoon ja paista vielä 15-20min.
6. Asettele lautasille ja heittele joukkoon herkullista pestoa. Halutessasi, tuore mozzarella kruunaa annoksen.

Me syötiin nämä tällä tavalla, mutta kaveriksi sopisi loistavasti esimerkiksi itse tehnyt lohkoperunat tai juuresranskikset. Oh nom nom. Peston voisi myös kunnon kokkina tehdä ihan itse. Sehän ei ole edes vaikeaa, mutta sen verran laiska olin tuon pienen kuumepotilaan kanssa, että mentiin nyt tutun turvallisella, valmiilla vihreällä Pirkka pestolla. Tyttö RAKASTAA sitä. Siksi sitä löytyy lähes aina.

Ps. It tasted so good, so could someone bring me some wine?

”Mitä minä nyt yksin voisin tehdä”, ”Ihan sama mitä minä yksin teen”. Väärin. TÖÖÖÖÖT (tai joku muu sellainen wroooong -äänimerkki, kyl te tiiätte). Yksikin ihminen pystyy tekemään elämässä paljon. Ei nyt ehkä julistamaan maailman rauhaa ja lopettamaan nälkää – mutta paljon ihan arkisissa asioissa pystyy tekemään. Ja ennen kaikkea sellaista, mikä hyödyttää sinua ihan itseäsi. Me Vaikuttajamedian bloggaajat teemme tätä monet työksemme, mutta  sinäkin voit vaikuttaa. Vaikuta kaupassa, koulussa, työpaikalla, taloyhtiössä, perheessä, kaupungissasi…. You name it. Ole joskus itsekäs – siitä hyötyy monet muutkin, usko pois. Ai et usko? No minäpä selitän.

KERRO MIELIHALUISTASI, toiveistasi AVOIMESTI VAIKKA KAUPAN KASSALLA

Kerroin tästä jo Instagramissakin joulun aikaan. Olin hakemassa kahvikupposta lähikaupastani, kuten tapanani usein on vietyäni tytön päiväkotiin. Päivän ZEN-hetkeni ennen junaan ja töihin kiirehtimistä (joo, joskin tulee ehkä vähän kalliiksi tehdä tätä joka aamu..). Kassalla heitin ääneen, että: ”Oi kun olisi myös glögiä otettavissa take awayna – olisi kivaa saada vaihtelua ja silti jotain ihanan lämmintä aamuun”. No, meni ehkä viikko ja minulle kerrottiin kauppiaan innostuneen asiasta – toiveeni oltiin toteuttamassa. No, meni sitten muutamia viikkoja ja tunsin morkkista, kun ostinkin kahvin. Kerroin morkkiksestani kassalla ja sainkin kuulla synninpäästön. Glögin myynti oli kasvanut mukavasti ja kauppias oli kiitolliinen vinkkauksestani, Ilahduin suunnattomasti, ensinnäkin siksi, että maailmasta löytyy muitakin glögihirmuja ja toisekseen siksi, että möläytyksestäni oli ollut oikeasti hyötyä myös tälle kaupalle ja kauppiaallekin.

Meillehän he tekevät tarjontaa ja on tärkeää, että valikoimat vastaavat sitä, mitä ihmiset haluavat ostaa. Aivoni alkoivat heti raksuttaa ja pohdinkin, mitä seuraavaksi toivoisin valikoimiin. Tässäkin on tuhannen taalan paikka toivoa esimerkiksi enemmän luomutuotteita, lähiruokaa, hiilijäljiltään minimaalisia tuotteita… Maailma on toiveita täynnä. Ajattelin silti lähteä liikkeelle ehkä siitä, että seuraavaksi toivon yhtä ihanan mehevää take away leipää takaisin hyllyyn. Se ilmestyi hyllyyn yllättäen ja katosi viikon kuluessa, ehkäpä senkin takana oli kokeilu asiakkaiden toiveiden perusteella?

MIKÄÄN EI MUUTU, JOS PYSYT TUPPISUUNA

Karuakin karumpi fakta. Mikään ei elämässä muutu ainakaan siten, että pysyt tuppisuuna. Jos toivoisit oppivasi soittamaan pianoa, mutta sinulla ei ole hirveästi rahaa – kerro asiasta silti avoimesti ystävillesi, työpaikalla, koulussa ja vaikkapa sielä kaupan kassallakin. Kukapa tietää, joku tuntee yleensä aina jonkun. Ja se joku voi olla tyyppi, joka haluaisi puolestaan osata kutoa. WIN-WIN havaittavissa. Vaihtakaa taitojanne. Tähänhän on toki olemassa myös monia nettisivuja ja sovelluksia, joissa voitte tehdä vaihtokauppaa ilman rahaa. Kaikki voittavat varmasti. Kuten taannoin toisessa artikkelissani paasasinkin, yritetään vapautua rahan vallasta. Elämässä on niin paljon muutakin kuin se raha. Vaikkakin en vielä tiedä kovin montaa laillista asiaa, joilla saisin laskuni maksettua pelkästää aineettomana vaihtokauppana..

Ei myöskään kannata olla viikosta toiseen hiljaa, jos kämppiksen tiskit ärsyttävät. Been there. Asuntola-aikoina en oikein saanut aina sanaa suustani ja lopputuloksena oli se, että omakin kattilani oli homeessa, koska kämppis oli lopulta sitten lainannut sitäkin. Tässäkin olisi ollut hetki, kun olisi ollut hyvä avata sanainen arkkunsa heti kättelyssä. Jos työpaikalla ärsyttää, että sinä tuot aina kahvipaketin töihin tullessasi, mutta Pertti ei ole tuonut kymmenen vuoden aikana, kuin kerran – ota asia esille. Tehkää vaikka keittiön seinälle lista, johon kaikki merkkaavat rastin tuodessaan kahvipaketin.

Myös joukoissa on voimaa, mutta pienistä puroista koostuu isoja meriä. Moni yritys on luopunut esimerkiksi turkiksien myynnistä asiakkaidensa toiveista ja hyvä niin. En tiedä mitään typerämpää, kuin turkistarhaus. Hampaani kiristyvät jo pelkästä ajatuksestakin. Tällä hetkellä muistaakseni todella suuri osa kansanedustajista jo kieltäisi turkistarhauksen, joten olen optimistinen. Ehkäpä viimein olemme lähellä sitä hetkeä, kun siitä tulee kiellettyä myös Suomessa. Toki siirtymisaika huomioon ottaen, mutta kuitenkin. Kaikessa tässäkin toiminta lähtee siitä, että se yksi ihminen jossain kertoo ajatuksensa ääneen. Meissä on voimaa!

HELPPOJA ESIMERKKEJÄ

TALOYHTIÖSSÄ: Puuttuuko teiltä lasinkeräys tai vaikkapa metallinkeräys? Kerro siitä isännöitsijällesi ja keskustele reippaasti naapureidesi kanssa. Meiltä esimerkiksi puuttuu pahvinkeräys ja aion tehdä asialle jotain. Mikään ei ole järjettömämpää kuin yrittää roudata kauheaa kasaa pahvia jossain ruuhkabussissa..

PERHEESSÄ: Oletko sinä ainoa, joka joutuu aina imuroimaan? Valitat siitä ehkä, mutta voisitteko tehdä jotain konkreettistakin asialle? Ehkä voisi aloittaa kokeilun kotityötaulukosta? Kokeilu ei maksa mitään, mutta parhaassa tapauksessa joku muukin imuroi jatkossa.

KAUPASSA: Toivoisitko kauppaan enemmän pientuottajien tuotteita? Kerro sitä kassalla ja kassa välittää tiedon kauppiaallesi. Toivoisitko enemmän vegaanisia tuotteita paistopisteelle, kerro siitäkin! Jos et kerro mitä tahtoisit kaupastasi ostaa, ei voi kauppias aina toimia ajatustenlukijanakaan.