Oletko kiinnostunut vanhoista hirsitaloista, mutta et oikein tiedä miten lähtisit asiassa etenemään? Tuttu juttu, ainakin itselleni. Avomieheni on unelmoinut vanhasta hirsitalosta melkein koko ikänsä, se on hänen haaveensa numero 1. Itse vähän hyppäsin hänen unelmaansa mukaan, jos niin voi edes sanoa – sillä kyllä se ihan oikeasti on minunkin unelmani tänä päivänä.

No, selkis. Mies tietää asioista minua enemmän ja häneltä löytyy myös runsaasti kirjallisuutta aiheesta. Olenkin kovasti yrittänyt hieman tutkailla noita kirjoja, joskaan en voi ihan sydämellä sanoa, että olisin kaikkea, tai edes puolia lukemastani täysin vielä sisäistänyt. Makustelen. Näiden kahden eläinkaverusten kanssa lukuhetket eivät aina ole myöskään kaikkein no, seesteisimpiä..

HIRSITALO MUUTTAA – opas hirsitalon siirtäjälle 

Kirjan on tehnyt Juho Kuorikoski ja Leo Lönnroth. Tämä onkin ehkä yksi tärkeimmistä kirjoista meille, koska olemme siirtämässä 1920 -luvun hirsitaloa satojen kilometrien päästä Raaseporiin tontillemme. Kirja nostaa esille sen, miten hieno kulttuuriteko vanhan hirsitalon siirtäminen on. Se säilyttää osaltaan suomalaista rakennuskantaa ja -perinnettä. Se kuitenkin on todella työläs projekti, joka vaatii verta, hikeä ja joskus kyyneleitäkin. Kirja on kirjoitettu vastaamaan niihin moniin kysymyksiin, joita hirsitalon siirtoprojektia harkitseva kohtaa. Siinä seurataan tekijän omaa hirsitaloprojektia alusta loppuun.

HIRSITALO – ennen ja nyt

Kirjan takaa löytyy Risto Vuolle-Apiala. Arkkitehti Risto Vuole-Apiala on koonnut kattavan yleiskuvan suomalaisesta hirsirakentamisen perinteestä esihistoriallisista ajoista nykypäivään. Teoksessa kerrotaan hirrestä materiaalina, erilaisista salvoksista ja muista hirsirakenteiden ominaispiirteistä sekä hirsirakennusten suunnittelusta, rakentamisesta ja hoitamisesta.

TALOTOHTORI – Rakentajan pikkujättiläinen

Panu Kaila on tämän teoksen kirjoittaja. Hän on kerännyt 20 vuoden kokemuksen historiallisesti arvokkaiden rakennusten restauroinnista Museovirastossa. Talotohtori on tiivis asukkaan ja rakentajan tietokirja, hyvin tarpeellinen! Se käsittelee kaikkia tärkeimpiä rakennusmateriaaleja, niin jokapäiväisen tuttuja puuta, tiiltä, betonia kuin kummallisia ja mielenkiintoisimpiakin materiaaleja. Kirja opastaa ymmärtämään niiden olemusta, kestävyyttä ja vaurioidenkin korjausta. Se selittää rakennuksen terveellisyyden perustiedot: miten vesi kastelee,  mitä on hengittävä rakenne, mitä saavat aikaan asbesti, home ja radon.

PERINNEMESTARIN REMONTTIKIRJA

Perinnemestari Hannu Rinteen kirja ja täytyy heti todeta, että tässä on viisas mies. ”Hyvin korjattu on parempi kuin uusi”, loistaa tekstinä jo kannessakin. Tässä remonttikirjassa on ohjeita jokaiselle, joka korjaa vanhaa taloa itse tai on tilaamassa remonttia. Vanhat talot ovat rakenteiltaan yksinkertaisia, mutta kunnostaminen vaatii oman asenteensa: enemmän tietoa ja aikaa kuin rahaa. Kirja kertoo, että ei tarvitse korjata liikaa, mutta täytyy korjata oikein ja harkiten – myös nykyaikaisia materiaaleja käyttäen. Kirjassa käsitellään vanhan talon rakenteita (hirsirunko, rintamamiestalo, katto) ja talotekniikkaa (mm. vesi ja sähkö vanhassa talossa). Sisustus -luvussa perehdytään mm. pinkopahvittamiseen, tapetoimiseen ja maalaamiseen. Kannattaa tutustua myös Perinnemestarin Materiaalioppi kirjaan! Siinä tutustutaan mm. sammaleeseen, lasiin ja rautaan.

KEHIKOSTA VESIKATTOON – VANHAN HIRSITALON SIIRTO

Maija Stenvall on yhdyskuntasuunnittelun ammattilainen (FM), puuseppä ja perinnerakentamisen ystävä – tämän kirjan kirjoittamisen lisäksi. Kirjassa käydään läpi hirsitalon siirron vaiheet: talon ja tontin hankinta, rungon purkaminen, kuljetus ja välivarastointi, rakennusluvan hakeminen sekä rungon pystytys. Prosessi ja työvaiheet kuvataan siihen saakka, kun vanha hirsirunko on koottu uudelleen ja sen päälle on saatu vesikatto. Tässä samalla avattuna myös meidän to do -listamme, olkaa hyvä! Tämä kirja on selkeä ja käytännönläheinen opaskirja hirsitalon siirtoa harkitsevalle ja perinnerakentamisesta kiinnostuneelle.

Toivottavasti sinäkin pääset näillä alkuun unelmissasi! Seuraavalla kerralla voisin listailla tänne blogiin hieman omia suosikkejani puutarha- ja pihaosastolla. Niidenkin kirjojen lukeminen kun on ollut varsin rauhallista, kuten näette.

En täällä blogin puolella vielä kertonutkaan sen enempää suuresta projektistamme. Siitä kylläkin, miten laitoimme tytön kanssa kamat kasaan ja muutimme Raaseporiin – teimme eräänlaisen elämän muutoksen.

Vuokralla toistaiseksi

Tällä hetkellä tilanne on tosiaan se, että asumme toistaiseksi vuokralla kerrostalokolmiossa, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä tontiltamme. Tontilta, jonne on tarkoitus siirtää vanha hirsitalo (tai oikeastaan hirsikehikko), joka on peräti vuoden 1920 tietämiltä. Kolmiossamme on ihan mukavasti onneksi tilaa ja lasitettu parvekekin, mutta saa nähdä miten pitkään tässä asumme. Omalla tontilla asuminen kiinnostaisi kovasti jo ja periaatteessa siellä olisi eräs ulkorakennus, josta voisi pienellä kunnostuksella tehdä väliaikaisen asunnonkin meille.. Siinä säästäisi vuokran verran joka kuukausi, mutta katsotaan nyt. Oman saunan kaipuu on myös suuri, mutta toistaiseksi perheemme kohokohta on taloyhtiön saunavuoro.

KAUPUNGISTA MAALLE JA MAALTA KAUPUNKIIN

Ajatus vanhan hirsitalon kunnostuksesta on ollut avomieheni unelma aina, ja niin ikään myös asuminen rauhallisella seudulla, jossa koirankin voi päästää omaan pihaan helposti. Hän on asunut suurimman osan elämästään pääkaupunkiseudulla. Ja tiedättekös. Avomies on niin fiiliksissä omasta metsästäkin! Onhan siinä kieltämättä omat fiiliksensä ja on hienoa, että pystyy sienestämään ja marjastamaan suoraan oman pihan laitamilta.

Ja itse? Itse olen alun perin kotoisin juurikin no, keskeltä metsää. Kun yläaste oli lusittu, pakkasin kimpsut ja kampsut, suuntasin maailmalle ja vannoin, etten koskaan tulisi asumaan enää metsän keskellä. Kiertelin pitkin Suomea, vaihdoin asuntoa kuin sukkia ja minua ei oikein koskaan saanut edes puhelimella kiinni, koska olin aina jossain menossa. Todellinen reissukissa siinä mielessä. Tyttären syntymän myötä ankkuroiduin Tampereelle ja lopulta oltiin siinä pisteessä hetken, että minulla oli jo ikioma mansikkamaakin. Kunnes elämä heitteli aaltojaan ja muutimme tytön kanssa jälleen kerrostaloon. Mansikkamaan kaipuu oli toisinaan yhä suuri.

TAKAISIN METSÄÄN

Ja nyt, nyt ollaan sitten palaamassa melkoisella rytinällä sinne jonnekin metsän siimekseen. Ei ihme, että joitain kavereitani huvittaa, kun intoilen sellaisista asioista, kuin lampaiden vuokraus tai ”Maalla” -lehti. Minä, joka suureen ääneen vannoin 15-vuotiaana, että tulen aina asumaan jatkossa vain kaupunkien ydinkeskustoissa. Mutta. Aika aikaansa kutakin? Viime aikoina olen huomannut googlettavani lampaiden pidosta, leikkokukista, maan happamuuksista ja sen sellaisista melko usein.

MAATÖITÄ ODOTELLESSA

Tällä hetkellä odotamme maatöitä ja hirsikehikon siirtoa Keski-Suomesta meille Raaseporiin. Olemme hieman mittailleet talon paikkaa tontilla ja olleet yhteydessä arkkitehtien kanssa. Samaisella alueella sijaitsee myös avomiehen äidin vanha torppa, jota hän on itse kunnostanut ja asuukin jo siellä. Tulevaisuudessa olemme siis naapureita ”anopin” kanssa.

Vaikka hirveästi ei pysty meidän tontillamme vielä asioita tekemään maatöitä odotellessa, niin kasvimaan sentään tänä kesänä väsäsin jo hieman kokeilumielessä – mutta kuitenkin.

Satoa on tullut yllättävän kivasti, tällä hetkellä odottelemme vesi kielellä kurpitsojen kypsymistä lisää.