Vuosi 2021 tuo mukanaan muutoksia elämäämme. Olen muuttanut elämäni aikana jo yli 10 kertaa, siitä lähtien kun 15-vuotiaana suuntasin heti yläasteen jälkeen Keski-Suomeen opiskelemaan valokuvaajaksi. Ja pisin aika, jonka olen asunut samassa osoitteessa? Voi kuulkaa, en edes tiedä. Ehkä parisen vuotta. Ehkä vähemmän, ehkä enemmän. Reissukissan on vaikea heittää, laskea ankkuria. Ja niinpä meillä on keväällä tiedossa taas muutto!

Toivottavasti toiseksi viimeinen sellainen.

Tämä nykyinen asuntoni on silti ehkä se kaikkein merkityksellisin tähän astisista, omalla tavallaan. Tässä asunnossa olen saanut hengähtää ja yrittää miettiä, mitä minä itse oikeastaan elämältäni haluan. Mihin suuntaan veisin elämääni ja mistä oikeasti haaveilen. Olen vuosien saatossa vähän ehkä kadottanut sen punaisen langan, vaikka tiedän, että en ole siinä mielessä varmaankaan mikään poikkeus. Kun elämään tulee mukaan lapsi, on keskittyminen hänessä 100%:sti. Nyt, kun mini aloittaa syksyllä jo esikolun (apua!), on aika ajatella myös omia tavoitteitaan.

Sillain ”aikuisten oikeasti”.

MILLOIN ON OIKEA AIKA MUUTTAA LAPSEN KANSSA?

Koska mini aloittaa esikoulun syksyllä, koen, että on paras hetki tehdä maiseman vaihdos nyt. En toivoisi meidän olevan sellaisessa tilanteessa, kun hän käy koulua, että silloin vaihtaisimme kesken kaiken paikkakuntaa. Koen kaikille parhaaksi ajankohdaksi tehdä muutoksen nyt. Eihän sitä toki voi mitenkään vielä tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta parhaani yritän, että hänen elämässään olisi vakautta. Jo nyt surettaa, että hänen rakas bestiksensä tulee jäämään tänne. Mutta onneksi aina voi lähetellä kirjeitä, etanaposti on aivan liian aliarvostettua! Ja tiedättekö, olisi hölmöä asua täällä vuosikausia vain siksi, että hänen päiväkotibestiksensäkin asuu täällä. Hän saa varmasti paljon uusia ystäviä myös esikoulusta. Vaikka tämä kaikki äidin sydäntä riipaiseekin.

On silti ajateltava myös itseään.

OIKEALLA TIELLÄ

Minulla ja kumppanillani on monenlaisia suunnitelmia tulevaisuudelle. Toivon, että pääsisimme niitä kohti tänä vuonna. Osa niistä liittyy asumiseen, osa töihin, osa perheeseen. Hissukseen hyvä tulee. Mutta matkalla kohti sitä omannäköistä elämää ollaan. Tällä tiellä on hyvä olla. Kaikki on alusta saakka tuntunut jotenkin vain niin oikealta. Uskon lujasti, että kaikki haaveemme on mahdollista toteuttaa. Ja jos emme nyt 30-vuotiaina ala tarttua ideoihimme, niin milloin sitten? Olemme sopivasti ”aikuisia” ja elämää on silti vielä paljon (toivottavasti) jäljellä. Meiltä molemmilta löytyy sopivasti hulluutta ja luovuutta. Toivon, että vielä kuulette meistä!

ARMOA ITSELLE

Syksyllä olisi tarkoitus tosiaan myös ilmestyä (jos korona ei laita enempää kapuloita rattaisiin) ensimmäinen lastenkirjani. Paineet on siitä kovat, en haluaisi tuottaa itselleni siitä pettymystä. Mutta ymmärrän, että ei siitä varmasti tule ikinä sellaista täysin, mitä odottaisi. Yritän opetella olemaan armollisempi teksteilleni ja kuvituksilleni. Pääasia, että saisin valmiin tuotoksen edes käsiini! Se olisi jo valtava saavutus. Varsinkin, kun haluan sen todella syksyksi valmiiksi. Aikataulu venyi kustantamon kanssa lopulta koronan vuoksi niin pitkälle vuoteen 2022, että voi olla, että päädy omakustanteeseen. Seuraavat kuukaudet sen lopulta näyttää, miten asian kanssa edetään.  Kunhan edetään.

Yritän silti asettaa hyvinvoinini tänä vuonna kaiken muun edelle. Lupaan yrittää käydä paremmin hieronnassa, mutta myös se henkinen puoli on tärkeä pitää kondiksessa. Helmikuun aloitankin viikon mittaisella hyvinvointikatsauksella, tiedossa viisi päivää vain ja ainoastaan itselleni – miten siistiä! Tulen varmasti päivittämään siitä aikanaan sitten teille enemmänkin. Koen olevani hyvin etuoikeutettu, kun pääsen keskittymään näin äitinä vain itseeni melkein viikoksi. Huh. Odotan jo malttamattomana!

KIITOS

Konmari tyyliin haluankin jo kiittää jo tätä nykyistä asuntoani kaikesta siitä, mitä se on minulle tuonut mukanaan. Iloa ja hengähdystaukoa. Vuosi 2021 startataan muuttolaatikoiden keskeltä ja nostetaan kytkintä, hypätään kohti tuntematonta. Kerran täällä vain eletään (ellet sitten satu seuraavaksi syntymään esim. matona tai siilinä..). Jos et hyppää nyt, et hyppää varmaan ikinä. Joten me hypätään!

Ihanaa alkanutta vuotta, just sulle.

Tasan viikon päästä on jouluaatto, voi apua. Työtä riittää varmasti kellon ympäri nyt monessakin kodissa! Huuh. Mutta kun viimein koittaa aatto ja kaikki hommat on hoidettu, on se niin huikea fiilis. Saa vain rauhoittua ja keskittyä läheistensä kanssa olemiseen. Mutta mitä kuuluu kenenkin juouluun ja onko jokin väärin ehkä? Kenelle sopii mikäkin? Kuten otsikosta voi päätellä, julkaisen parin vuoden takaisen kirjoitukseni nyt uudelleen, niin ajankohtainen aihe tämä jälleen on. Jäitä hattuun, Lets mennään! (Uudelleen julkaisun vuoksi vanhoja kommentteja, et valitettavasti näe tästä postauksesta, mutta voit käyä lukaisemassa TÄÄLTÄ – hyviä kommentteja lukijoiltani aiheesta!)

JOULU JA ALKOHOLI, JA NE LAPSET
Hyppäänkin nyt monia vuodesta toiseen kuohuttavaan aiheeseen, eli mihin muuhunkaan, kuin alkoholin käyttöön perheissä. Lapsiperheissä. Ja vielä jouluna! Hyi sentään, ei pääse pukin kilttien listalle sellaiset.

Kuuluuko alkoholi teidän jouluunne? En missään nimessä tahdo sanoa, että sen TÄYTYY kuulua. Mutta miksi kieltää sitä niiltä, jotka sitä tahtovat nauttia? En missään nimessä kannata hanureiden olalle heittoa, varsinkaan lapsiperheissä. Mutta todellako olemme yhä vuonna 2018 (2020) sellaisessa tilanteessa, ettei Suomessa vallitse minkäänlainen sivistys juomakulttuurin nimessä? Todellako meillä vallitsee yhä kaksi ääripäätä, liikakäyttö – tai ei saa käyttää ollenkaan. Eikö meillä tosiaan ole vuonna 2018 (2020) kultaista keskitietä tässäkään asiassa? Kielletään kaikki kaikilta. Terveisiä Räsäsen Päiville – ja kumppaneille. No ei kai nyt sentään. Itse uskon, että osaamme käyttäytyä myös sivistyneesti, miksi leimata jokainen ihminen. (Karhut kun eivät kai toistaiseksi nauti alkoholia?)

Meidän perheessämme on 3-vuotias tyttö (nyt 5-vuotias). Hänen jouluunsa kuuluu myös alkoholi ja hui kauheaa, näin on ollut jo muutamana vuotena. Hänen äitinsä nimittäin juo jouluaterialla lasin valkoviiniä. Hänen äitinsä nauttii joka siemauksesta kera lanttulaatikon ja graavilohen. Tuomitsetko? Mikäli hänen äitinsä oikein innostuu ”irrottelemaan”, saattaa hän nauttia myös joulusaunassa kulauksen jouluista siideriä. Ajatelkaa! Ei välttämättä, mutta jos siltä tuntuu. Perheessämme ei missään nimessä kännätä jouluna, sellaista vastaan olen minäkin. Lapsiperheen jouluun EI KOSKAAN kuulu humala tai örvellys. Mutta tahdon ehdottomasti osoittaa lapsellemme, että sivistyneestikin voi juoda. On täysi oikeus nauttia 12cl valkoviiniä täysi-ikäisenä, mikäli siltä tuntuu. Se ei ole keltään pois. Ei varsinkaan lapseltamme. Varsinkaan, kun toinen vanhemmista (ja muut läheiset yleisesti ottaen) ei yleensä ota yhtäkään kulausta mitään alkoholia sisältävää, mikäli toinen vanhemmista näin päättää tehdä. Uskon kovasti, että jokaisen lapsen olisi hyvä nähdä miten alkoholia voi nauttia myös ilman örvellystä. Jos siis tahtoo ylipäätään juoda alkoholia.

Vuonna 2018 (2020) on enemmän kuin ok olla myös juomatta pisaraakaan, ilman sen ihmeenpiä perusteluita. Jos pidät lastasi pumpulissa vuosikausia siksi, että pelkäät hänen örveltävän joskus sen kanssa, mitä voi olettaa siitä, kun hän pääsee ensimmäisen kerran baariin? Jos ei ole minkäänlaista esimerkkiä käytön suhteen? Uskon, että jos alkoholista tehdään paha ja sitä piilotellaan, siitä tulee mörkö jota haluaa kokeilla, mutta ei tiedetä  miten sitä voisi käsitellä oikein. Seurauksena voi olla jotain, mikä muistuttaa norsua posliinikaupassa. Luulisin. Mitä mieltä sinä olet?

Jokainen saa viettää sellaisen joulun, kuin tahtoo, kunhan siitä ei kukaan kärsi. Joulurauhaan on uskominen ja joka sitä rikkoo.. No, tiedätte varmaan loput, mikäli olette joskus kuunnelleet joulurauhan julistuksen. Toki omat rajansa täytyy tietää, toinen voi ottaa lasillisen viiniä ilman, että se vaikuttaa häneen mitenkään erityisemmin, jollekin sekin voi olla jo liikaa. Tiedä rajasi ja kunnioita lähimmäisiäsi.

RASKAUS JA ALKOHOLI, JA NE SIKIÖT & VAUVAT

Kun olin raskaana, en ottanut pisaraakaan alkoholia ja tuomitsen tällaisen tuominnan syvästi. En voisi antaa anteeksi itselleni, jos olisin aiheuttanut lapsellemme jotain alkoholin vuoksi. Olin jopa niin hysteerinen asian suhteen, että jätin 0,02% sisältävätkin juomat suosiolla hyllyyn. Ei riskejä, kiitos. Tämä on asia, jossa en näe kultaista keskitietä. Raskaana ei juoda alkoholia. Piste.

IMETYS JA ALKOHOLI, JA NE SAMAT VAUVAT

Kun vielä imetin lastamme, saatoin joskus käydä ulkona tapaamassa ystäviäni ilman vauvaa, kun vauva oli kotona isänsä kanssa. Saatoin ottaa yhden alkoholia sisältävän huurteisen. Muistan vieläkin, miten eräs tuttava kauhistui, kun näki minun tilaavan oluen. ”Mutta ethän sä voi ottaa, sähän imetät!”, hän sanoi. Niin. No lapsemme tosiaan oli isänsä kanssa tuolloin kotona ja pumpattua maitoakin riitti yllin kyllin pakkasessa, olin kotoa poissa ehkä kaksi tuntia. Mikäli olet seurannut Hintikan ohjelmaa, saatat tietää myös lisää siitä, miten alkoholi ja imetys tosiaan suhtautuvat toisiinsa. Kännissä ei toki koskaan saa vauvaa käsitellä. En tässäkään halua ketään kannustaa juopottelemaan lapsen läsnä ollessa, mutta hei – aina kannattaa sivistää itseään lukemalla faktoja aiheesta, ennen kuin tuomitsee äidin joka käy juomassa yhden juoman sillä aikaa, kun lapsi on hyvässä hoidossa kotona tutun ihmisen kanssa. Ja vieläpä oman vanhempansa kanssa!

No. Mutta. Miten on, saako jouluna juoda 12cl viiniä? Kerro sä!