Kirjoitin vuosi sitten tamperelaisen kauppakeskuksen, Tullintorin, jouluiseen viestintään (Joulu Tampere –julkaisu) lähimmäisten auttamisesta kaiken ihanan ostoshärdellin keskelläkin. Kauppakeskuksen linjaus ja sanoma kuluttamisesta oli mielestäni fressi, uniikki ja lämmin. Sitä kirjoitusta tässäkin osaksi käyttäen, lainaten ja mukaillen, koen tärkeäksi muistuttaa tänäkin jouluna samasta asiasta meitä ihan jokaista, myös itseäni. Kaikille joulu ei tarkoita iloista kuusen ympärillä hyppelyä, ei yhteistä glögihetkeä, ei joulupukin kuumalinjaa ja riisipuuroa. Ei lahjojen avausta ja pipareiden koristelua. Ei lauleta suurista ilosanomista. Punaisia kuonoja saatetaan tavata, naapurin sedän muodossa – sen kaatuneen kuusen juurella.

Tiedätkö sen tunteen, kun ihmiset rynnivät ohi isojen, kymmenien ostoskassien kera. Kyynärpäätä sieltä, kyynärpäätä täältä. TÖKS. On kiire, pikkujoulutkin alkaisivat pian. Tukka sojottaa pipon alta sikin sokin..On niin pirun kuuma ja hiki valuu otsalla, tipahtelee selkäytimiä pitkin. TIP TAP.  Lapsi itkee väsymystään ja piparitaikina alkaa sulaa ostoskorissa rosollin alla. Taapero murskaa hyllyssä koreilevan suklaapukin mössöksi. Ehkei kukaan huomannut? Ärtymys kasvaa jonossa liian paksun toppatakin sisällä ja joululaulut loka-marraskuussa saavat notkeimmankin kamelin selän katkeamaan lopulta täydellisen joulun tavoittelusta.

Oi kuusipuu.

Tiesitkö, että vuonna 1952 lumen syvyys oli korkeimmillaan 105 senttiä. Vuonna 2019 jännitimme, saisimmeko lainkaan valkoista joulua – vaikkain lumettomuus onkin jo ollut viime vuosina hyvin tavallista. Lumeton joulu voi saada mielen apeaksi tänäkin jouluna – totta, mutta nyt mukana on myös koronan mukanaan tuomat murheet.

Lumen puutteessa ja koronasta lannistuneina yritämme helposti korvata joulumieltämme ostamalla ostamisen jälkeenkin. Hassuja hattuja, vääränkokoisia villapaitoja ja kertakäyttöisiä leluja. Jokainen on varmaan saanut joskus joululahjan, jolle ei ole ollut oikeaa käyttöä ja on lopulta päätynyt piilottamaan sen jonnekin lipastonsa syövereihin. Jonnekin, mistä sen toivoo muistavansa laittaa esille silloin, kun lahjan antaja saapuu vierailulle. Tiedätte varmaan, mistä puhun. Mutta. Onko joulumieli siis todella kiinni lumen määrästä, kuvankauniista kuusesta Instagramissa ja naapuria paremmin onnistuneissa pipareissa ja siitä, kuka on kutsunut eniten porukkaa joulupippaloihinsa?

Ei, on aika muistella mikä joulussa oikeasti on tärkeintä.

Aika on lopulta se kaikkein arvokkain lahja, jonka voimme toisillemme antaa. Miten voisimme enemmän huomioida toisiamme, kokoontua sallitussa määrin yhdessä nauttimaan vaikkapa lämmintä glögiä, vaihtamaan kuulumisia kiireettömästi? Milloin viimeksi istuitte koko perhe yhdessä pöydän ääreen ja kerroitte toisillenne esimerkiksi unelmistanne, tai siitä mikä juuri teidän perheessä/ystäväporukassanne on kaikkein parasta? Niinpä.

Näin joulua odotellessa on hyvä muistaa, että kaikilla ei tosiaan ole lainkaan mahdollisuutta viettää joulua, ei lähimmäisiä lähettyvillä. Suurimman joulumielen voikin itselleen saada aikaan heitä auttamalla ja omaa aikaansa lahjoittamalla. En itsekään ole mikään Kroisos Pennonen, mutta juuri eilen esimerkiksi kävimme miesystävän ja tyttären kanssa ruokaostoksilla Prismassa – napparimme Hopen joulupuusta kaksi vähävaraisten lasten toivetta matkaamme. Ruokaostosten yhteydessä toteutimme nämä kaksi lasten varsin maltillista toivetta – niin nopeasti ja niin helposti. Edes paketointia ei tarvinnut miettiä, ostimme lahjatoiveet ja veimme ne kaupan Infopisteelle. Niin helppoa, eikä kukkarokaan keventynyt liiaksi – jääkaappimme tuli täytettä tästä huolimatta.

Viime jouluna lahjoitin myös joulukorttien lähettämisen sijaan pienen summan Hurstille. Arvostan heidän työtään niin paljon, ettei edes sanat riitä. Haaveilen siitä, että ehtisin jonain vuonna kunnolla itsekin mukaan avustustyöhön, esimerkiksi asunnottomien auttaminen koskettaa syvästi ja olisi hienoa päästä tekemään jotain konkreettisesta heidän hyväkseen.

Täten kokosinkin tähän muutaman linkkivinkin teillekin, mitä kautta voitte auttaa joulun aikaan ja tietysti muulloinkin:

HOPE RY 

VEIKKO JA LAHJA HURSTIN LAUPENTYÖ 

VAILLA VAKITUISTA ASUNTOA

PELASTAKAA LAPSET

PUNAINEN RISTI

TAMPEREMISSIO

HELSINKIMISSIO

SUOMEN ELÄINSUOJELU

PIRKANMAAN ELÄINSUOJELUYHDISTYS

WWF

Ps. joko olette aloittaneet Jouluradion kuuntelun? Sydämellistä joulun odotusta jokaiselle!

Noin 90% teistä seuraajistani ja blogin lukijoista vastasi Instagramissa esittämääni kysymykseen, että yksi teitä isoiten kiinnostavista aiheista on suhteet. Näin ollen, saamanne pitää ja ajattelinkin avata teille fiiliksiä tuoreeltaan näin sunnuntaina. Sunnuntaina, kun kumppanille on jälleen kerran täytynyt sanoa ”aja varovasti, nähdään viikon päästä”. Etäsuhteissa sunnuntait ovat tuplaten melankolisempia. Hyvästien jätössä tiivistyy 120 tunnetta yhteen halaukseen.

Miten olemme tähän mennessä pärjäilleet? Hyvin. Ikävä on tietysti jatkuvasti läsnä, mutta siihen jokseenkin vähän ehkä turtuukin. Pidämme kuitenkin arkisinkin hyvin yhteyttä toisiimme ja hyvät yöt toivotetaan tietysti jokaisena iltana (noooo, ellen ole nukahtanut sitten puhelin kädessä ennen toivotuksia.. Hah). Tutkin myös hieman muun muassa väestöliiton sivuilta vinkkejä etäsuhteiden tunneyhteyksien syventämiseen. Kaikesta lukemastani päätellen olemme toimineet aika pitkälti oppikirjamaisesti omassakin suhteessamme – papukaijamerkki ansaittu muru!

Ja nyt sitten niitä meidänkin käyttämiämme vinkkejä etäsuhteisiin, olkaa hyvät:

• Keskustelkaa tulevaisuudesta, aikatauluista, toiveista ja haaveista. Kun tulevaisuuden suunnitelmat ovat suurin piirtein edes selvillä – olette samalla sivulla – se helpottaa kummasti mahdollista epävarmuutta.

• Kirjoitelkaa myös perinteistä ”etanapostia”. Mikään ei ole ihanempaa, kuin postiluukusta tipahtava, aito ja oikea kirje. Kirje johon toinen on selvästi nähnyt vaivaa ja mahdollisesti kirjeessä saattaa olla myös ripaus oman kumppanin tuoksuakin mukana. Mmmm.

• Keskustelkaa ihan arkisistakin asioista. Vaihtakaa kuulumisia siitä, mitä olette nähneet ulkona kävellessänne, mitä söitte lounaaksi, minkälaiset kengät laitoitte ja tuliko bussi ajallaan aamulla.

• Sopikaa seuraava tapaaminen hyvissä ajoin. Helpottaa ikävöimistä, kun tietää mitä odottaa ja milloin taas tapaatte face to face.

• Tehkää yhdessä arkisiakin asioita. Kun tapaatte, olette molemmat yleensä varmasti vapaalla. Kaiken hauskan pidon lisäksi on hyvä kuitenkin myös tyhjätä tiskikonetta yhdessä, laittaa ruokaa, imuroida ja pestä pyykkiä. Näin tutustutte toisiinne syvemmin myös ”tosi toimissa”. Sanotaan, että yhteen muuttaminen on etäsuhteiden yleisin kriisinpaikka – arkisten askareiden harjoittelu kannattaa!

• Esitelkää toisillenne läheisimmät ihmisenne ja asuinympäristönne. Kävely molempien lähikortteleissa päästää teidät syvemmälle toistenne arkeenkin. On helpompi kuvitella toinen tekemässä arkisia juttuja, vaikka olisi itse satojen kilometrienkin päässä – kun toisen kertomat paikat ja ihmiset ovat itsellekin tuttuja.

• Keksitää pieniä yllätyksiä. Oli se sitten toisen kotiovelle tilattu pizza tavallisena tiistaina, postikortti, yöllinen ääniviesti tai piilotettu pos it -lappu tyynyn alla. Sydämen pakahtumis vaara – LOVELOVELOVE.

Ja nyt. Nyt juon kupposen teetä, laitan tytölle iltapalan ja käymme iltatoimiin. Jälleen kaksin.