Muoviton maaliskuu on täällä! On aika pelastaa maapallo ja tehdä se ihan yksin! No ei.

Eilen starttasi muoviton maaliskuu, ja olen hyvin innoissani asiasta. Yleensä en lähde näihin ”roska päivässä” tai ”porkkanapussi viikossa” -haasteisiin, mutta tämä on sellainen aihe jota olen pohtinut lähes päivittäin tuskaisena. Lähes kaikki ruoka meillä on jotenkin kytköksissä muoviin kotonamme ja se ärsyttää, turhauttaa ja suututtaa. Silti sitä laiskana ja ehkä vähän hinta-haukkanakin tulee aina heitettyä ostoskoriin ne ihanat miniluumutomaatit muovipakkauksessaan ja pyykinpesuaine meillä sekin loistaa yleensä muovipullossaan. Puhumattakaan kaikesta piilo-muovista. Kosmetiikassa ja vaatteissa. Muovia on kaikkialla, eikä sen ostamista varmasti pysty kokonaan välttämään. Silloin olisi hyvä kuitenkin muistaa oikea kierrätys. Harmikseni taloyhtiössämme ei toistaiseksi ole vielä muovin kierrätykselle mahdollisuutta, mutta toivottavasti tulevaisuudessa on. Syyllisyyden taakka painaa niskassani ja tahdon sen pois sieltä. On painettava STOP-nappulaa.

”Viime vuonna valtava määrä suomalaisia innostui ottamaan haasteen vastaan, mutta tänä vuonna laitetaan paremmaksi! Miten käy, jos kokeilet elää ilman turhaa muovia kokonaisen kuukauden? Kokeile! Muoviroskan määrä maailmassa on hälyttävä ongelma: muovia päätyy valtavia määriä kaatopaikoille ja vesistöihin. Suurin osa EU:n muovijätteestä on peräisin kertakäyttöpakkauksista, ja muovintuotannon odotetaan kaksinkertaistuvan seuraavan 20 vuoden aikana. Kierrätyksellä on tärkeä rooli, mutta ensisijaista olisi vähentää turhan kertakäyttöisen muovin kulutusta.

Tavoitteena on nostaa esiin turhan muovin määrä arjessa, jakaa kokemuksia ja vinkkejä tuon määrän vähentämiseksi, sekä vaatia yhdessä suurempaa yhteiskunnallista muutosta. Jokainen on tervetullut!”  / Muoviton maaliskuu – Tapahtuma Facebookissa

EI SUORITUSPAINEITA

En kuitenkaan lähde haasteeseen totaalisena kieltäytyjänä ja hampaat irvessä fanaattisesti. Fakta on se, että täysin ilman muovia on tällä hetkellä mahdotonta elää. Maailmassa tuotetaan vuosittain jopa yli 300 miljardia kiloa muovia. Noin 10% päätyy meriin. 10% liikaa, vai mitä?

Kävimme eilen juuri kaupassa ja kotoamme löytyy melkoisesti muovipakkauksissa olevia asioita, mutta tarkoituksena onkin maaliskuusta lähtien yrittää vähentää muovijätteen määrää parhaamme mukaan. Esimerkiksi vessapaperin hankkiminen ilman muovia on melkoisen haasteellista. En heitä haastetta mäkeen myöskään, mikäli tulee pari lipsumista ja tekee vaan hemmetisti mieli mansikoita – jotka ovat tähän aikaan poikkeuksetta muovisissa pakkauksissa. Eilen kipaisin kaupasta aamupalaa töihin mukaan ja luoja miten naista koeteltiin. Siinä ne mansikat tuijottivat minua niin mehukkaina, että ihan heikotti! Yksi taisi ihan kutsua minua nimeltäkin, vannon! Pidin silti pintani ja laitoin muovirasian kiltisti takaisin hyllyyn, valitsin rasian sijaan mandariinin ja nektariinin ilman muovipussia. Olo oli heti sellainen, että hei pelastan tässä maailman tyypit! Tiedätte varmaan miten mairealta olo tuntuu, kun kieltäytyy kassalla muovipussista ja katsoo tarjoajaa suorastaan halveksuen. Muovipussi – miten rahvaanomaista! Mutta sitten samalla jo asteleekin ostamaan paitaa H & M:n valikoimista. Ristiriita ystäväni, ristiriita. Mutta ne mansikat, ehkä voisin pärjätä tämän yhden kuukauden – 31 päivää – ilman niitä mehukkaita marjoja muovipakkauksissaan. Katsotaan nyt. Pessimisti ei pety.

SUOMALAINEN TUOTTAA NOIN 2,5 KILOA MUOVIJÄTETTÄ KUUKAUDESSA

Päätarkoitus haasteella on herätellä itseäni ja mahdollisesti myös muita, huomioimaan se valtava määrä muovia ympärillämme ja kierrättämään se oikein. Eniten minua mietityttää se, että esimerkiksi kurkkua ei taida saada ostettua tähän aikaan vuodesta ilman muovipakkausta. Meillä ei myöskään ole lähellä puutarhaa, josta voisi käydä ostamassa kurkkuja. Tomaatteja onneksi pystyy ostamaan ilman pakkaustakin. Juusto tulisi ostaa ilman pakkausta palvelutiskiltä, mikäli sitä mielisi syödä jatkossakin. Monia asioita on muutettava, mikäli haluaa haasteessa edes hieman onnistua. Onneksi on myös asioita, jotka ovat jo ennestäänkin reilassa, kuten esimerkiksi kestokassien suosiminen. Tiesittekö muuten, että Ranskassa on kielletty kaupoista muovipussit? Tämä astunee käsittääkseni voimaan viimeistään 2020, jos oikein muistan. Hatun noston paikka! Tällaista lakia voisi ihan hyvin minun mielestäni ajatella myös Suomeenkin. Vai mitä te olette mieltä asiasta?

10 pikavinkkiä muovittomuuteen:

• Sano ei kahviloiden take away -mukeille. Myös näissä on muovia! Ota mukaan oma muki, tai juo kahvilassa kahvisi.
• Sano ei myös vesipulloille. Hanki ihana lasipullo omasta takaa ja tuplaat veden juonnin nautinnon!
• Käytä kestokasseja ja kangaskasseja.
• Kerää heviostokset omaan pikkukassiin, paperipussiin tai biopussiin. Banaanit esimerkiksi EIVÄT tarvitse pussia lainkaan!
• Leivo itse leipää ja muista myös pakastaa sitä, säästät tässä mukavasti rahaakin.
• Suosi kauppahalleja, jos mahdollista. Täten saat ostettua myös juustoa huoletta!
• Suosi puutarhoilta ja tiloilta ostamista, jos mahdollista.
• Jätä ravintoloissa muovipillit ja kannet ottamatta.
• Osta palashampoo ja palasaippua.
• Käytä sähköhammasharjaa, älä yksittäistä muovihammasharjaa.

Haastan sinutkin mukaan tarkastelemaan muovijätteesi määrää maaliskuussa!

Tyttäreni on nyt 1,5-vuotias, joten voisi olla mainio hetki palata nyt hitusen taaksepäin ajassa. Hänhän ei ole enää mikään vauva!

Mutta mitä tekisin nyt toisin vauvavuotena?

• Teksisin pinnasängystä heti ns. sivuvaunun omaan sänkyymme! Mikään ei ole rasittavampaa, kuin NOUSTA YLÖS yöllä syöttämään vauvaa. Niinpä ottaisinkin pinnasängystä heti laidan pois ja liittäisin sen sänkyymme. Täten voisi vain syöttää vauvaa, ja siirtää hänet sitten köllimään omalle puolelleen. Niin helpottavaa. Jos kumppani ei saa nukuttua makuuhuoneessa, hän voi siirtyä olohuoneen sohvalle.

• Nukuttaisin vauvan sänkyymme päikkäreille ja nukkuisin myös ITSE. Vauvamme ei suostunut nukahtamaan pinnasänkyyn juuri koskaan päikkäreille. Hän nukkui vain sylissäni, tai vaunulenkillä. Täten tuli usein katsottua sarjoja sohvalla, kun hän nukkui sylissä. Väsytti aivan himskatisti! Olisin voinut nukuttaa häntä suoraan sänkyymme ja yrittää nukkua myös itse siinä vieressä.

• En mättäisi herkkuja jatkuvasti suuhuni. Koskaan en ole himoinnut sokeria niin paljon, kuin imettäessäni. Ennen raskautta herkuttelin leffaakin katsoessa lähinnä appelsiinilohkoilla ja kahvilla. Irtokarkit ja vastaavat olivat tositosi harvinaisia. En ollut kärryillä karkkipussitrendeistä tai uusimmista suklaista. Raskaana tykkkäsin lähinnä hedelmistä ja vähäsen jäätelöstä. Mutta sitten.. Kun aloin syöttämättään beibeä, alkoi kauhea sokerimättäys iskeä. Palauduin nopeasti synnytyksestä alle lähtöpainoon jopa. Mutta sitten, kun lopetin imetyksen – jatkui herkuttelu yhä! Ja eihän ne kalorit enää kuluneetkaan pois. Toki herkut ja hiilarit ylipäätään ovat hyväksi imetykselle, mutta kun imetys loppuu – voi edessä olla koukku. En siis herkuttelisi niin paljon, sillä herkkukoukusta on todella vaikeaa päästä eroon. Yritän sitä yhä!

• Ottaisin rennosti. On ihan ok käydä vessassa, ja jättää vauva sekunniksi sitteriin lähistölle. On ok ottaa vauva sitterissä mukaan suihkuun (mitä kyllä sentään älysinkin alkaa tehdä lopulta). On ihan ok syödä ruokaa itsekin. No, välillä kyllä sain syötyä sohvalla, kun vauva nukkui. Vieläkin naurattaa, kun muistelen miten kerran tiputin mysliä vahingossa vauvan korvaan.. Mutta yleisestikin stressaisin paljon vähemmän kaikesta.

• Komentelisin muita. Pienen vauvan äidillä on kädet täynnä ja vapaa-aika olematonta. Siksi hän ansaitsee kaiken mahdollisen avun. Täten komentelisinkin miestä enemmän keittämään kahvia, ja tuomaan sen vaikka sänkyyn saakka, jos siltä tuntuisi. En erityisesti myöskään tyhjentäisi tiskikonetta klo 6 aamulla (haloo??), kun olisimme edellisenä päivänä vasta saapuneet synnäriltä kotiin! Oivoi. Yritin olla heti superäiti ja hoitaa kaiken kuin ennenkin. Sen sijaan loikoilisin sängyssä kaikessa rauhassa vauvan kanssa. Nauttisin hänestä ja pesimisestä.