Terveiset Vaikuttajamediasta!

Uudet kujeet alkoivat, kun päätin hypätä uuteen mediataloon ja karistaa Otavamedian pölyt harteiltani. Lähtööni Kaksplussalta ei liity mitään draamaa, ainoastaan blogin kasvu aikuiseksi. Tiedättehän, ensin se oma blogi on vauva, sitten taapero.. Kunnes jo kävellään, juostaan – ja siihen tarvitsin ympärilleni uusia tyyppejä. Uskon, että tässä jengissä lennetään kuuhun ja sen ylitse! BOOM. On fakta, me mediavaikuttajat tarvitsemme ympärillemme samankaltaisia ihmisiä, jotta voimme sparrata toinen toisiamme ja tehdä unelmistamme totta. Koen, että se aika kun kirjoittelin innoissani sormiruokailusta ja pottatreeneistä on mennyt toistaiseksi ohitseni. On aika uudistua jollain tapaa, stabiilisuus ei ole aina hyväksi.

Nyt tahdon kirjoittaa ennemmin ravintolasuosituksista (jepjep, ihan kuin ehtisin käymään jossain ravintoloissa?) ja miten kivaa töissä on juoda kahvinsa kuumana (ehtii se jäähtyä kyllä aina töissäkin). Uskon, että te vanhat, uskolliset lukijani siirrytte vaivatta tänne uuteenkin osoitteeseen. Tehkäähän olonne kotoisaksi myös täällä. Ottakaa mukava asento, laittakaa vilttiä vähän paremmin ympärille ja siemaiskaa lasi viin.. No vaikka teetä. Mutta mitä minulla olisi kerrottavana teille uusille itsestäni? Katsotaanpa, jospa tekin jäisitte näille linjoille notkumaan?

TASKURAKETTI, JONKA POLTTOAINE ON KOFEIINI

Blogin takaa löytyy tosiaan taskuraketti, jolla on kymmenen + 3 rautaa aina tulessa. Olen sellainen, että vannon jokaisten juhlien jälkeen, että en tasan järjestä enää koskaan yhtään mitään. Sitten kuluu päivä, pari ja olen jälleen buukkaamassa kalenterini täyteen yllätyksiä ja muuta mukavaa. Olen siis toivoton tapaus. Kahvia kuluu vaatimattomasti 100 litraa / päivä. Enkä edes häpeä sitä. Nautin kahvista ja luulen, että se on oikeasti kahvi joka on koukussa minuun, eikä toisinpäin. Luultavasti 152 senttisestä kropastani on ainakin 151,9 senttimetriä täynnä puhdasta kofeiinia. Yksi selitys rauhattomuudelleni voi jonkun teorian mukaan olla myös se, että puraisin pienenä kuumemittaria, joka oli täynnä elohopeaa. Sehän ei pysähdy ikinä.

Työskentelen markkinointiassistenttina ja lisäksi olen ammatiltani valokuvaaja, sekä kolumnisti. Etenkin kesät kuluvat kuvaten häitä ja pyrin pitämään kiinni myös siitä, että kolumnini ehtivät sanomalehtien painoon ennen deadlinea. Yleensä se menee kyllä hyvin tiukille, mutta.. Elämässä on aivan liian vähän tunteja, minuutteja ja sekunteja. Aivan liian paljon likaisia sukkia, villakoiria ja täysinäisiä kalenterisivuja. Haaveeni olisi voida keskittyä jonain päivänä vain yhteen brändiin ja sen kehittämiseen. Olin se brändi sitten itse, taikka jokin konkreettinen ja upea tuote.

Vaan itsepä olen soppani keittänyt.

EI PIDÄ OTTAA ITSEÄÄN LIIAN VAKAVASTI

Tässä sopassa kulkee matkassa myös oman elämänsä stand up -koomikko, 3-vuotias tyttäreni ja musiikkiin menevä avomieheni. Molemmat saavat minut usein repimään hiuksia päästäni, mutta samalla myös nauramaan niin, että poskiin sattuu. Syytän heitä osittain siitä, että vasemmassa poskessani on pysyvä uurre, joka on tullut siihen luultavasti juurikin liiallisesta nauramisesta. Inhoan liian vakavia ihmisiä ja etenkin sellaisia, jotka ottavat itsensä liian vakavasti. Suhtaudun myös hyvin epäillen ihmisiin, jotka eivät tykkää lukea Aku Ankkaa tai naura Simpsoneille. Elämässäni on tapahtunut paljonkin kurjia juttuja, kuten rakkaan isosiskoni menehtyminen – siitä huolimatta haluan vetää aamuisin jalkaani ”positive pantsit”. Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti, vaan nauttia jokaisesta sekunista. Vaikka tiedän, kun siivoat esimerkiksi lapsesi oksennusta sohvatyynyiltä klo 03.15 ei aina naurata. Varsinkaan, jos sitä oksennusta valuu myös listojen alle, kuten tuttavallani oli käynyt. Perhe-elämä on välillä melkoista hulabaloota, ja siitä murusia löytyy varmasti jatkossakin blogistani – vaikken enää kauheasti niistä aio kirjoitellakaan. Siinä mielessä, että vessatreenikausi on mennyt meillä ajat sitten ohitse ja ruokailutkin lapseltamme sujuu loistavasti ilman ylimääräistä säätämistä.

IKINÄ EI TIEDÄ, MIHIN SEURAAVAT MINUUTIT JOHTAVAT

Spontaanit jutut ovat mielestäni parasta elämässä, heti sen kahvin jälkeen. Kun olimme seurustelleet avomieheni kanssa pari viikkoa, heitin hänelle puolivitsillä: ”Lähdetäänkö liftaamaan ympäri Suomea?”. Ja se hullu suostui. Tuon kanssa eläminen on kyllä suuri riski, sillä meillä ei ole tapana jarrutella toisen korkealentoisempiakaan ideoita. Voin joskus kirjoittaa matkastamme teille ihan oman artikkelinkin, mikäli teitä kiinnostaa liftaus aiheena? Voin paljastaa, että reissumme oli päätyä Siperiaan ja sukistamme löytyi paljon hiekkaa vielä viikkojenkin jälkeen. Aikamoista. Nyt ollaan keskitytty liftireissujen sijaan laittamaan meidän rivitaloasuntomme neliöitä kuntoon. Tekemistä vielä riittää, kuten blogin parissa saatte huomata. Remontointia ja sisustusta luvassa kaiken muun sisällön lisäksi. En tiedä montaa yhtä rentouttavaa asiaa, kuin oman mansikkamaan kitkeminen, tai uusien marjapensaiden istuttaminen. Ottaen huomioon, että asumme rivitalossa – tulemme vielä hukkumaan istutuksiini jonain päivänä. Vielä pitäisi keksiä keino suostutella mies esimerkiksi oman omenapuun, tai vaikkapa päärynäpuun istutukseen takapihallemme.

Vielä muutama vuosi sitten vannoin aina,  että muutan Australiaan surffaamaan ja kasvattamaan kenguruita. Olin saamassa töitä paikallisesta surffikaupasta ja lisätyönä olisin saanut tehdä baarimikon hommia rantabaarissa. Ei hassumpaa, mutta sitten sattui niitä ikäviä juttuja. Hautasin ajatuksen muutamiksi vuosiksi, mutta nyt se ei kuulosta jälleen ihan mahdottomalta ajatukselta. Kyllä jo 3-vuotiaan olisi hyvä opetella surffaamaan, vai mitä? Heh. Olen huono pysymään paikoillani. Aikoinaan muutinkin vuosittain kaupungista ja asunnosta toiseen, koska kaikki vain kyllästytti ja juurtuminen ahdisti. Toistaiseksi kuitenkin keskitymme kotimaan matkailuun, sillä se on mielestäni aivan liian aliarvostettua. Kotimaan matkailu tulee nousemaan trendiksi lähivuosina, kun lentäminenkään ei ole niin loistokasta yleisesti, eikä tietenkään ilmastoystävällistäkään. Toivon voivani blogin kautta tartuttaa sinullekin matkakuumeen kotimaahamme. Edes matkakirpun puraisun verran. ROUSK.

Tervetuloa mukaan seuraamaan lifestyleblogia, jossa pidetään pilke silmäkulmassa ja vaihde vitosella.

Innostunein terveisin,

Jane