Kun äiti tärkeän voimavaransa unohti
5
Tänään käsittelin kuvia ja mietin, että mikä on, kun ei nyt oikein meinaa lähteä käyntiin hommat.
Kunnes muistin sen tärkeimmän; musiikin!
Äitiyden myötä musiikki on uhkaavasti jäänyt hieman taka-alalle. Enemmän kuuntelen piirrettyjen ääniä, soivia leluja ja joskus autossa hieman radiota. Puhumattakaan Jassen musiikin teosta. Aloin pohtia syitä tähän, että miksi niin tärkeä osa elämääni on jäänyt huomiotta jo pidemmän aikaa. Ennen kuitenkin elin ja hengitin musiikkia. Se oli osa elämäntapaani. Nykyään huomaan istuvani ennemmin kahvikupin kanssa sohvalla ja nautin hiljaisuudesta, jos sellainen hetki siis vain tulee..
Kovin menevää bailabaila-musiikkia kuunnellessa perjantaisin ainakin iskee usein pieni kaiho.
Sitä alkaa miettiä kaikkia niitä kavereita, jotka silläkin hetkellä valmistautuvat juhlimaan sydämensä kyllyydestä ja nauttimaan kuplivaa. Siinä mielentilassa ei kannata kurkata peilistä omaa ulkomuotoaan. Vaikka toki villasukat lämmittävät ja collarit ovat mukavan pehmoiset. Enkä usein vaihtaisi tuhisevaa lasta sylissäni ahtaaseen ja tahmaiseen tanssilattiaan. Mutta joskus silti iskee sellainen fiilis, varsinkin, jos tietää, että juuri sinä viikonloppuna sellainen ei mitenkään onnistu. Tällöin on paljon helpomaa vain katsoa sitä Pikku Kakkosta ja laittaa menomusiikki taka-alalle.
Aloin myös pohtia, voisiko kaikki johtua jatkuvasta ”melusta” ympärilläni. Vaikka melu ei volyymiltaan aina kovin kova olekaan, onko niin, että en kaipaa lapsen äänien lisäksi enää yhtään ylimääräistä ääntä elämääni? Ovatko stressitasoni niin korkealla. Vaikka periaatteessahan musiikin tulisi usein rentouttaa, käytetäänhän sitä myös terapiakeinona.
Nyt pitkästä aikaa, kun laitoin kuulokkeista soimaan lempimusiikkiani, huomasin miten helpommin työtkin alkoivat sujua (okei, Jassen ostamalla donitsillakin saattoi olla ihan pikkuriikkisen osuutta asiaan). Nyt ajattelinkiin yrittää elvyttää musiikin kuunteluni jälleen pikkuhiljaa sille tasolle, mitä se oli ennen äidiksi tuloa. Koska totuus on se, että se antaa mukavasti lisäbuustia elämään!
Nautitteko te muut äidit enemmän hiljaisuudesta nyt, kun vertaatte aikaan ennen lapsia?
– Jane
5 kommenttia
Kommentointi on suljettu.
Nyt kun luin tätä sun postausta, niin huomasin aivan saman! Musiikki on unohtunut. Ennen siivosin, luin, söin ja tein kaiken kuunnellen musiikkia. Nyt kaiken on vallannut hiljaisuus, lastenohjelmat tai kitinä. No, okei useimmiten se on lasten taukoamaton pupultus. ? Mutta musiikki on unohtunut. Täytyy varmaan kans ottaa kuulokkeet korville ja alkaa useammin kuunnella musiikkia. Nyt sen kuuntelu rajoittuu automatkoihin.
Mielenkintoista kuulla, etten ole ainoa! Mahtaakohan monikin äiti unohtaa musiikin päivistään? Vaikka toisaalta se juuri voisi tuoda sitä energiaa arkeen 🙂
Sama juttu, ja silloin kun kuuntelen, niin entistä useammin valikoituu kuunneltavaksi jotain seesteistä musiikkia energisten menobiisien sijaan. Tunnistan kyllä, että itsellä johtuu just tuosta jatkuvasta taustahälinästä, ja toisaalta en enää tykkää pitää mitään kuulokepiuhoja korvissa, vaikka ennen eivät häirinneet.-Hantsu
Olen huomannut saman. Ennen ekaa lasta kuuntelin paljon musiikkia. Nykyään vain silloin tällöin jopa yksin ollessani. Toki autossa ollessa soi musiikki. Radion kuuntelu on täysin jäänyt. Muistan kuinka lapsena tulin koulusta ja äiti oli kotona sekä radio aina päällä. ❤
Lapsen kiukku, lastenohjelmat ja musat sekä erilaiset leikin/lelujen äänet ovat vallanneet äänimaailmani. Parhautta on hiljaisuus, toki saan enemmän boostia jos kuuntelen musiikkia mutta yleensä kaipaan hiljaisuutta. Sitä arvostaa vaan eri tavalla kuin ennen lapsia. 🙂
http://jaahypenkki.blogspot.fi/
Musiikki ja ylipäänsä telkkarista tms tuleva "taustamöly" oli ihan normaalia aikana ennen lapsia.
Nyt jos mulle siunaantuu hiljaisia hetkiä, haluan ne pitää hiljaisina hetkinä ?
Mutta totta on sekin, että sekä musiikin kuuntelu että kirjojen lukeminen (!!) pitäisi elvyttää uudelleen.