Jo jonkin aikaa aikataulumme ja kaikki menomme ovat olleet aivan sekaisin. Olemme unohdelleet tapaamisia, ja osa ystävistämmekin on tämän joutunut valitettavasti kokemaan. On tullut tilanteita, joissa emme ole ollenkaan muistaneet, että olimme sopineet kahvitreffit, jopa yhdet synttäritkin jäivät välistä! Voi meitä. Miten jotain niin tärkeää voi unohtaa?!
Meillä oli pitkään jääkaapin ovessa epämääräinen lappu, johon yritimme rustata kaikkien menot, mutta ei se ollut ikinä ajantasalla ja näyttikin aivan jäätävän rumalta. Pohdimme, että asiat eivät voi jatkua näin ja haimme siihen hyvää ratkaisua. On haastavaa suunnitella koko perheen menoja, kun toinen vanhemmista tekee vieläpä kolmivuorotyötä. Lopulta päädyimme siihen, että ainoa oikea ratkaisu olisi perhekalenteri! Saimmekin tällaisen todellisen kaunokaisen ja suloisuuden multihuipentuman MUUMURULTA. Tämä on kahden suunnittelijan perheyritys, paperituotemerkki vailla vertaansa.

Ensimmäisen kerran tutustuimme MUUMURUUN Jassen kanssa jo ennen tyttäremme syntymää, Designtorilla. Tytön huonetta koristaakin heidän postikorttejaan kehystettyinä. Ne olivat melkeimpä ensimmäisiä hankintoja pikkuisellemme silloin raskausaikana. Snift.

Nyt on sopivasti myös meidän instagramissa meneillään arvonta, jossa voi voittaa heidän pienen tuotepakettinsa. Arvonta suoritetaan 2.5.2017. Instassa meidät löytää @yhtakuinkolme.

Perhekalenterin kaikki kuvat ovat aivan meidän tyylisiämme, toinen toistaan hauskempia ja söpömpiä. Oli ilo ripustaa kalenteri paikoilleen. Nyt uskomme, että arkemme helpottuu hurjasti! On kätevää, kun jokaiselle on oma sarakkeensa ja kaikkien menot näkee yhdellä silmäyksellä. Onko teillä käytössä perhekalenteri? Oletteko kokeneet sen helpottaneen arkeanne?

Sormeni ovat syyhynneet innosta täyttää kalenteria, mutta toisaalta se on myös niin hieno, että tuntuu vähän kamalalta sotkea se omilla harakanvarpailla. Vaan sitäpä varten se onkin hankittu! Jokainen kuva tässä kalenterissa on kuitenkin niin kaunis, että sopisi vaikka kehyksiin! Onneksi saatavilla on myös ihan oikeita julisteitakin tätä varten. Niitä voitte tutkailla lisää esimerkiksi TÄSTÄ. Jälleenmyyjiä heillä on melkoisen paljon, ja esimerkiksi Tampereella voi näitä tuotteita ostaa mm. Taito Shopista.

Täten lupaammekin nyt julkisesti ottaa itseämme niskasta kiinni, ja lopetamme hölmöt unohtelut! Kiitos järjestyksen palauttamisesta elämäämme, MUUMURU!

– Jane

Iloista vappua! Tänä vuonna se lupauksista huolimatta taitaa jäädä melko kylmäksi. Aluksihan luvattiin +20 säätä, ja samalla toki luvattiin juhannukseksi saapuvan jäämereltä purevaa tuulta..
Mutta se nyt ei toki ole Suomessa mitään uutta. Voimme vain toivoa, että nyt sitten juhannus onkin lämpöinen!

Mutta asiaan, vappupallot. Nuo kirotut folion palaset. Kauppaan kun astelet sisään, on mahdotonta välttää niitä. Pallot on taktisesti aseteltu sisäänkäyntien ja kassojen viereen, että varmasti jokainen pieni marakatti ne huomaa. Kokonaan en ole vappupallonatsi, sillä olimme ajatelleet, että vapputorilta sitten tänä vuonna ostamme tytölle ensimmäisen vappupallon ikinä. Mutta kun kävelimme kauppaan, ei auttanut vaikka kiersimme ovelina pakastealtaiden kautta.
Hän huomasi ne. Huomasi ne välittömästi ja alkoi vaativa: ”Ääg! Pallo, pallo, PALLOPALLOO!”

Saimme onneksi harhautettua hänet ovelasti heviosastolla, kun tutkimme mielenkiintoisia banaaneja. Kävimme myös leluosastolla, jossa meillä vanhemmilla on tapana hurahtaa. Lapsemme ei ole yleensä niin kiinnostunut kaikista ihanista leluista sielä, vaan me. Mies kyseli tyttäreltä, että; ”Eikös ostettaisi tällainen kauko-ohjattava ralliauto?”. Minä hipelöin pientä ja suloista ruohonleikkuria onnessani; ”Eikö tää ois ihana, hurrr hurrrr”. Tyttö katsoi meitä pitkästyneenä ja tiputti kumpparit jaloistaan. Nojaa, ei otettu yhtäkään lelua matkaamme.
Mutta hei, vappupallo sentään oli unohtunut.

Hetkeksi. Noin 85% vanhemmista käveli lapsensa kanssa ison vappupallon kanssa kaupassa. Varmasti hekin olivat heti sortuneet ottamaan sisäänkäynnin vierestä pallon matkaansa. Tai ehkä
he olivat jopa kunnon vanhempina lähteneet vartavasten ostamaan vappupalloa. Minä yritin pysyä kovana. ”Vasta vapputorilta, vasta vapputorilta, vasta vapputorilta”, hoin mantraani.

Kassajonossa hikikarpalot alkoivat jälleen valua. Jokaisella oli kassajonossa pallo räpylöissään ja niitä leijui kummallakin puolella, kuin käärmeenä paratiisissa. Lopulta mies antoi periksi ja lähti hakemaan tytön kanssa kaikista pienintä mahdollista palloa. Niin siinä sitten kävi. Annoimme
periksi tuolle folion palaselle. Tuli siitä toki oikein mairea hymy palkaksi lapseltamme. Autossa
sitä palloa hakattiin istuimiin ja ikkunaan onnessaan. Eteisessä sillä muksittiin äitiä. Kunnes tuli
aika tyhjentää kauppakassit, vappupallo unohtui välittömästi. Ostoskassit veivät 6-0, kuten aina.

Aloinkin pohtia, että mitä lapset oikeasti tekevät vappupalloilla? Itsekin muistan niistä toki paljon tykänneen. Mutta onko minusta tullut jo niin hirveän tylsä aikuinen, että en muista yhtään mikä niiden pointti on? Leikitäänkö, että ne ovat eläviä? Esimerkiksi koirapallojen kanssa tämän ymmärrän, mutta entäs sitten kaivuripallon kanssa? Mitä sillä leikitään? Vai vedetäänkö niitä vain sinne ja tänne?

Tikun nokassa tönöttävien pallojen kanssa on loogista käyttää niitä toisten mäiskimiseen. Kiitin autossa onneamme, että siellä ei ollut toista marakattia. Takapenkillä olisi varmaan ollut menossa toinen maailmansota vappupallojen kanssa.

Nyt siis toivonkin, että virkistäisitte ankeaa ajatusmaailmaani. Kertokaa, mitä teidän lapsenne
tekevät vappupalloilla? Millaisia hurjia leikkejä niillä leikitään? Pelastakaa tämä kurja äiti!

Ps. vapputorilta varmaan silti lähtee mukaamme ylihinnoiteltu folion palanen.
Täytyy nostaa hattua niiden keksijälle, hyvää bisnestä.

– Jane