Heti ensimmäisenä täytyy harmitella, että ei ole olemassa ”ennen” ja ”jälkeen” kuvia. Niin valtavasti keittiömme muuttui, kun saimme vihdoin valittua meille sopivat uudet kalusteet. Edellinen pöytä ja tuolit olivat vanhassa asunnossamme ja aivan liian tummat tänne uuteen kotiin. Tai ”uuteen”, ollaanhan täälä jo vuosi pyöritty.

Löysimme sopivan pöydän ja tuolit Kalustetalo Juurikivestä. Juurikivi löytyy Ylöjärveltä ja Raisiosta. Yrityksellä on kuitenkin myös verkkokauppa. Tuotteet tuotiin kotiin saakka ja herrat vieläpä nopeasti kokosivatkin ne keittiössämme, huippu palvelua. Kiitos! Juurikivihän on kotimainen perheyritys ja laajasta valikoimastaan huolimatta varsin edullinen vaihtoehto. Tarjouksessakin näytti olevan nyt paljon kaikkea kivaa, voitte kurkkia niitä TÄSTÄ. Esimerkiksi kesäkalusteita! Myös jonkin verran oli tarjouksessa mm. muutamia Muuramen kalusteita.
Olen jo pitkään haaveillut tuollaisista tuoleista, joten ei ihme, että valitsimme tuon ”Texas” mallin sellaisen perinteisemmän mallin sijaan. Hyvän ja tyylikkään ulkonäön lisäksi tuolit ovat vieläpä mukavat istuakin. Näin esteetikkona, kun minulla on paha tapa mennä enemmän ulkonäkö edellä. Voin kuitenkin vakuuttaa, että Jassekin on kehunut näiden tuolien mukavuutta varsin runsaasti!
Kuten olen ennenkin kertonut (valittanut), on asuntomme kovin pimeä ja keittiöön valon tulon estää osittain takka. Senkin vuoksi vaaleat kalusteet olivat meille ihan must. Haaveilemme kovasti keittiöremontista, sillä tyyli on nyt hieman romanttinen. Kaakeleissa on upotettuna muun muassa teepannuja, ja meidän tyyliimme sopisi enemmän sellainen ihana ja kliininen kivilaatta. Mukavasti kuitenkin näinkin modernit tuolit istuvat nykyiseenkin lookkiin. Ehkä vielä joskus ne tulevat saamaan ympärilleen täydellisen kehyksen. Modernia sisustusta rakastavana tämä pöytäryhmä on jo kuin lottovoitto, vähä vähältä kohti päämäärää.

Ainoa murhe on tuo lapsen syöttötuoli, joka ei tietenkään enää yhtään sovi kuvioon. Vaihtoehtoina lienevät joko tuolin maalaus, tai vaihtaminen Stokkeen! Ihana lukija vinkkasi instagramin puolella, että meille sopisi täydellisesti nyt Stokken Steps. Ah, en voisi olla enempää samaa mieltä. Varsinkin, kun ns. junnutuoliin siirtyminen olisi varmasti ajankohtaista aivan kohta. Tyttö on pian 2-vuotta! Syyskuu on varsin pian, mihin tämä aika menee? Järkyttävää.
En voi olla ihastelematta uutta, valoisampaa keittiötämme. Miten kestimmekään sitä vanhaa pöytää ja rikkinäisiä tuoleja peräti vuoden täälä? Edelliseen asuntoon ne sopivat täydellisesti, mutta tänne nämä uudet ovat niin hyvät, huh huh. Nämä tuolit ovat myös mukavan kevyet ja ne eivät kolise kivilattialla. Vanhat tuolimme kolisivat ja rahisivat ikävästä, vaikka niissä oli pehmusteetkin jaloissa.

Hyvillä mielin kohti tupaantuliaisia! Mitäs te sanotte, mätsääkö kalusteet keittiön kanssa?

* Yhteistyössä Juurikivi Oy

Ennen lasta suorastaan ahmin kirjoja. Vapaapäivänä saattoi mennä kolmekin paksua kirjaa, ihan
tosta vaan. Kun löytää oikein hyvän kirjan, siihen maailmaan uppoutuu ja henkilöhahmoihin samaistuu. Samalla sitä kuitenkin säännöstelee epätoivoisesti lukemistaan, koska kirjan loputtua
olo on usein vähän tyhjä.

Nykyään ehdin lukea säälittävän harvoin. Toki jos lapsi menee ajoissa nukkumaan, voi lukea iltaisin, mutta yleensä olen niin väsynyt nukutettuani, että tuntuu vaikealta jaksaa enää nousta ylös tekemään yhtään mitään. Usein Jasse onkin löytänyt sammuneen yksilön lapsen vierestä, kun on tullut kurkkaamaan, että mihis himskattiin se leffaseuralainen nyt oikein jäi. No, sielähän se kuorsaa.
Puhun lukemisesta paheena siksi, että A) yleensä luen totaalisia hömppäkirjoja, B) varastelen niille aikaa arjessa, kun voisi keskittyä 100% perheeseenkin.

Miten sitten varastan aikaa lukemiselle? Kun tyttö on saanut aamupalan syötyä, kaadan yleensä itselle vielä toisen kupillisen kahvia, kun hän menee touhuamaan jo lelujen pariin. Tällöin aikaa lukea on noin sivun, tai hyvällä tuurilla kahdenkin verran. Sitten jo tullaankin repimään hihasta leikkimään, tai heitetään kengällä, että nyt mutsi lähetään ulooooos! Mutta joo.

Eli aamuisin 1-2 sivua.

Toinen ihan ”ok” tapa on ottaa kirja vessaan. No, yleensähän äidit eivät saa käydä vessassa koskaan yksin.. Mutta jos istuttaa lapsen samalla potalle oman kirjansa kanssa, niin kyllähän siinä taas ehtii varastaa aikaa kirjalle pikkuisen. Jos mies on kotona, voi kirjan kanssa hiippailla salaa
vessaan. Silloin ehtii lukea hieman kauemmin. Huutelet vaan kyselijöille ja oven hakkaajille, että ÄITI ON PISSALLA! Joskus voisi koittaa salakuljettaa myös termarissa kahvia mukaan. Idyllistä. Mutta olen kuullut, että joillain äideillä on jopa suklaakätköjä vessassa, että kai tuo kahvikin menisi ihan hyvin?

Vessareissuilla 0-3 sivua.
Meidän lapsemme rakastaa kylpemistä. Silloin, kun emme mene yhdessä suihkuun/kylpyyn, kökötän yleensä kylppärin matolla istumassa. Usein mukana on se kahvikuppikin. Viisaana ymmärrän ottaa kuitenkin itseltänikin sukat pois siksi aikaa, kun lapsi kylpee.

Eilen kuitenkin ajattelin vähän mennä leikkimään mukaan ja sain tietysti kunnon räiskinnät päälleni ja olin ihan uitettu koira vaatteissani. Ensi kerralla taidankin tyytyä ottamaan sen kirjan mukaan kylppäriin ja odottelen sen kanssa siinä matolla. Lapsi viihtyy melko kauankin kylpyleikeissään, että voisi ehtiä toisella silmällä lukea ihan kivastikin sillä aikaa.

Kylpyhetkissä 1-3 sivua.

Näin ollen päivässä ehtii lukea jopa huikeat 2-8 sivua kirjasta! Hurraa! Toki mikäli illalla ei ole väsynyt, voi sitten herkutella koko kirjan kerrallakin loppuun saakka. Mutta kaukana ovat ne ajat,
kun pystyi lukemaan rauhassa useammankin kirjan päivässä. Parempi kuitenkin vähän, kuin ei lainkaan. Tällä hetkellä olo on vähän tyhjä, sillä ei ole mitään hyvää kirjaa kesken, tai edes suunnitelmissa. Täytyykin hankkia uutta luettavaa pikapuoliin.

Varastatteko te aikaa paheillenne arjen keskellä?