Jo pidemmän aikaa olen kaavaillut muistolaatikkoa tyttärellemme. Piirustuksia kun alkaa
hiljalleen kertyä, ja muitakin säästettäviä asioita. Toki näin Konmarin ollessa valloillaan (ja muutenkin), ihan kaikkia piirustuksia ja taideteoksia laatikkoon ei tulla säilömään. Mutta ne muutamat parhaat ehdottomasti. Vihdoin näin kirpparitavaroita lajitellessani päätin ottaa niskasta kiinni itseäni, ja kurotin neidin äitiyspakkauksen kaapin ylähyllyltä. Kuten monet, monet muutkin, minustakin tuo laatikko on mitä mahtavin tähän tarkoitukseen. Riittävän suuri, ja itsessäänkin
jo tärkeä muisto.
Vielä laatikon sisältö ei päätä huimaa, ja hyvä niin. Vuosien varrella se ehtii varmasti vielä pursuamaan liitoksistaan. Tarkoituksena kun olisi, että neiti saa laatikon itselleen ollessaan riittävän vanha. Itse muutin pois kotoa suoraan yläasteelta, joten mikäli lapsemmekin päättää niin, en ole ihan varma, annammeko laatikkoa ihan vielä silloin hänelle. Mikäli minä olisin saanut tällaisen 15-vuotiaana, en varmaan olisi osannut pitää kaikkea sen sisältöä tallessa tähän päivään saakka. Mutta esimerkiksi 18-vuotis synttäreiden aikaan olisi aika ihana lahjaidea!
Nyt laatikossa on mm. neidin ensimmäiset kengät, isomummulta ja isopapalta saatuja muumijuttuja ja paljon luettu kirja. Myös tytön syntymäpäivän sanomalehti (kiva kamppis Aamulehdeltä), ja lisäksi erillinen kettusalkku. Kettusalkusta löytyy kastetodistus, kaulakoru, synnärin rannekkeet, ultrakuvia, isyystodistus ja muita lappusia. Myös ristiäisissä olleet hauskat laput, joita vieraat saivat täyttää neidistä, ovat mukana muistolaatikossa. Tarkoituksena olisi kerätä laatikkoon asioita, joista hän tulisi ilahtumaan vielä isonakin. Minusta ainakin olisi hauska lukea muiden nimiveikkauksia!
Ihanaa, että nyt on jokin konkreettinen paikka, jonne kerätä muistoja. Nyt piirustukset ovat lojuneet esimerkiksi lipaston laatikossa ja pari on ehditty jo repiäkin neidin itsensä toimesta.. Mutta nyt kaikki mestariteokset ja tärkeät muistot löytyvät yhdestä ja samasta paikasta. Hyvässä tallessa.

Onko teidän lapsillanne muistolaatikoita?

Syksyisin alkavat koulut, harrastukset, kerhot, eskarit, muskarit.. Metsät ovat täynnä kaikkien huutelemaa ilmaista kultaa; muistathan siis säilöä kaikki sienet, marjat ja aromit talteen! Tee syys-siivous ja laita kesäkalusteet suojaan, älä unohda öljytä niitä. Leivo naapureille piirakkaa ja ota siitä ensin 10 kuvaa facebookiin, ettei kukaan vain pääse luulemaan sinun olevan syysluovuttaja. Urheiluakaan ei sovi unohtaa, käy päivittäin sauvakävelemässä 12 kilometriä, viestitä asiasta heti tuttavienkin tuttaville, myös entiselle ihastuksellesi. Ehkä myös kaverin ihastukselle ja kampaajalle.

Ilmoita lapset muskareista jumppiin, värikylvetä ja vaihda lastenhuoneen järjestys vastaamaan oikeita energioita. Pese ikkunat, pese työkaverinkin ikkunat. Kuvaa lapsista syyskuvia. Vie töihin kantarellipiirakka ja anna pala myös postimiehelle. Ramppaa puntarilla ja varmista, että jokapäivä ehdit punnertaa 300 kertaa. Hinkkaa, puunaa, juokse ja säilö. Ole tehokas. Juokse, juokse! 
Tai sitten. Hengitä kuule hyvä ihminen syvään. Vedä keuhkot täyteen raikasta syysilmaa ja ihaile puiden värikirjoa. Käy mustikassa joo, mutta ota se naapuri, taikka muu ystävä mukaan lapsineen. Istukaa mättäällä ja syökää eväitä. Mitä väliä, vaikka saaliiksi tulisikin ainoastaan lapsille siniset kielet, takit ja kätöset. Leikkiää lasten kanssa (tai työkavereiden) erilaisten lehtien bongausta.
Se, joka löytää vähiten erilaisia, keittää muille kuumat kaakaot. Kermavaahtoa ei sovi unohtaa!

Mikäli päiväsi on ollut hyvä, valitse portaat hissin sijasta. Hyppää kuralätäkköön keskellä vilkasta katua ja hymyile ohi kulkeville. Kenties saat hyppelyseuraa, tai ainakin piristät jonkun päivää tempauksellasi. Yritä muistella, millaista oli ilo lapsena. Kaiva onnea päiviin ihan pikkujutuista. Esimerkiksi hämärissä illoissa ei näy kaikki pölyhiukkaset, jee! Pienet sille! Leivo pullaa, jos
jaksat, ja rimpauta naapurin mummon ovikelloa. Mene kylään ja keitä pullakahvit.
Pointtina yritän muistuttaa, että nauttikaa syksystä siten, kuin se itselle tuntuu luontevimmalta.
Oli se sitten metsässä samoilua ja mehustusta, taikka sitten ihan vaan viltin alle käpertymistä ja
kasaa kynttilöitä. Välillä sitä sortuu toki itsekin miettimään, mitä kaikkea pitäisi saada aikaan.
Mutta hei, aina ei tarvitse saada aikaan yhtään mitään. No, paitsi kahvia on aina ihan pakko keittää.

Syksy on nyt – hengitä syvään.