Muutama päivä sitten esittelin instagramissa meidän marraskuun kuittikasaa. Aina toisinaan meillä on tapana koettaa kerätä kuukauden ajalta kaikki kuitit yhteen purkkiin, ja käydä sitten läpi ne kuun lopussa. Pitkästä aikaa marraskuu oli tällainen kuittikeräysrumba. Voin kertoa, että kuittien talteen ottaminen ei ole helppoa, sitä on niin tottunut sanomaan, että:
”Kiitos, en tarvii kuittia”. Tuttua?
Tämä kuittien läpi käyminen on ihan mun lempipuuhiani. Tosi mielenkiintoista (joskin aikaa vievää) on tutkia, paljonko menee johonkin yksittäiseen asiaan kuukaudessa rahaa. Esimerkiksi karkkeihin. Marraskuussa ei ostettu yhtään ”karkkikarkkia”, ainoastaan suklaata. No, se on meillä aika tavallista. Todella harvoin ostetaan karkkia, koska Jasse ei oikein karkeista tykkään. Enkä itsekään ole mikään superfani, ainoastaan suklaa on paheista kovin. Mutta eihän suklaata ja purkkaa lasketa? Heh. Irtokarkkeja oon himoinnut varmaan kolmisen kuukautta jo, en vaan oo raaskinut ostaa niitä.

On muuten ihan älytöntä, että minä olen perheessämme se pihi, ja mies on sentään kotoisin LAIHIALTA. Tsiisus. Jokaisen pilalle rytätyn tölkin kohdalla mua riipaisee sydämestä. Arvokkaat 15 senttiä lentävät hukkaan, kuin tuhka tuuleen. Tyhjän pullon nähdessäni, on tapanani todeta sen olevan legendaarisesti ”miljoonan alku”. Terkkuja vaan Roope Sedälle. Kyllä mä vielä perässä tuun!

Olisin ajatellut, että meillä olisi mennyt enemmänkin rahaa marraskuussa kaikkeen hömppään, koska ei todellakaan säästelty, tai vältelty heräteostoksia ajatellen, että on kuittirumbakuukausi.

Olisi hauskaa, jos voisi vertailla tarkasti, miten paljon elämä on muuttunut esimerkiksi omista opiskelija-ajoista tähän päivään, kun kyse on ostoksista. Voisin veikata, että kuiteissa olisi paljon enemmän alkoholia ja paljon vähemmän ruokaa. Marraskuussa alkoholiin meni rahaa n. 7 euroa. Tähän on laskettu molempien siiderit. Jasse toki kävi mökkireissulla poikien kanssa lisäksi. Sitä reissua en ottanut nyt erikseen tähän mukaan, vaan tarkastelin lähinnä yhteisiä ruokakauppareissuja ja muita sellaisia ”normaaleja” menoja.
Säälittävää, sanoisi opiskelija-Jane tälle sohvatyynyjen välistä löytyvälle mamma-Janelle. On toki myös kuukausia, kun ei tule ostettua edes saunajuomaa ollenkaan. Enemmän viihteelle mamma?

Kuukauden yllättäjä: BANAANIT

Banaaneihin oltiin saatu kulumaan melkein 8 euroa. 8 EUROA!! Ollaanko tässä jotain
hemmetin apinoita vai? Jotenkin tuo 8 euroa kuulostaa hirveän suurelta summalta laitettavaksi apinoiden ruokaan? On toki tullut tehtyä pitkästä aikaa smoothieita (LUE: jaksanut ottaa blenderin kaapista) ja meidän tyttö tykkää hurjasti banaaneista, tai siis ”baniineista”. Meillä myös ostetaan usein luomua, voisiko summa johtua osittain siitä? En tiiä, en kyllä oo koskaan aikaisemmin laskenut, paljonko kuussa menee rahaa banaaneihin.
Ihan mielenkiintoista. Tai sitten mulla on vaan tylsä, tylsä elämä.

Kuukauden vakio: VAIPAT

Sitä ajattelisi, että lapsiperheessä menee hirveästi rahaa lapsiin. Mutta näin yhden lapsen
perheessä ei kyllä voi ihan hirveästi syyttää lasta rahanmenosta. Toistaiseksi on ostettavana
aina vaippoja, mutta mitään muuta PAKOLLISTA ei hänelle ei ole. Vaippojenkin ostelun saa
toivottavasti pian lopettaa. Marraskuussa vaippoihin meni 29€. Näitä vaippoja on toki vielä
reilu paketillinen joulukuuksi jäljellä. Toki tulee lähes aina ostettua lapselle myös muutamat
kätevät smoothiepussit, ne toimii oikeastaan missä tahansa tilanteessa. Kiukkukohtauksessa ja matkaeväänä. Niitäkin voisi pitää melko vakiokamana.

Vaippojen lisäksi aika vakio on maito. Itse en juo maitoa muuten, kuin kahvissa.
Ja itseasiassa löysin kahvimaidonkin korvaajan jo Oatlyn iKaffesta. Mutta mies ja tyttö juovat maitoa jonkin verran, ja lisäksi käytetään ruuanlaitossa. Maitoon meni marraskuussa 18 euroa. Mikäli tuon 18 euroa jakaa viikottaiseksi, tarkoittaa se noin 4 purkkia/viikko. Meillä käytetään kevyttä luomumaitoa. Ei nyt ihan hirveältä kuulosta, kun kyseessä on kuitenkin pikkulapsiperhe.

Toki maitokin on asia, jota en koe ihan välttämättömäksi, joten tarpeen tullen siitäkin voisi
varmaan säästää ja korvata kalsiumin saantia muuten. Varsinkin juustoa meillä syödään jo itsessäänkin todella paljon. Kun olin raskaana, oli neuvolatäti ensin kauhuissaan, kun katsoi
lapuista, etten juo lainkaan maitoa, vaan ruuankin kanssa vettä. Kunnes hän sitten katsoi juusto-kohtaa ja naurahti. Saan kuulemma kaiken tarvitsemani kalsiumin juustosta ja en tarvitse maitoa erikseen, AMEN. Herää kysymys, olenko ollut entisessä elämässäni hiiri..
Kuukauden erikoisuus: JOULULAHJAT JA ISÄNPÄIVÄ

Marraskuussa tuli hankittua jo muutamat joululahjat. Hankimme tytölle muumitalon, palapelin ja tarrakirjan. Lisäksi ostin kummitytölle muutaman lahjan, hänen äidilleen & sisaruksille ja lisäksi vielä Jasselle yhden jutun. Yhteensä näihin kului rahaa noin 52 euroa. Muumitalo löytyi törkeän hyvästä alesta, maksoi vain 15 euroa! Normaalisti se olisi yksinään maksanut 59 euroa. Kiva säästö. Mutta tämä summa oli tosiaan nyt poikkeus, sillä joka kuukausi ei todellakaan tällaisiin mene rahaa. Onneksi. Vielä jäi toki hirveästi hankintoja myös joulukuulle. Tässähän tulee kiire! Toinen erikoisuus tässä kuussa oli tosiaan isänpäivä. Tehtiin tytön kanssa lahja itse, mutta tarvikkeisiin meni 7,89€.

Joulukuussa tulee olemaan niin hirveästi miinusmerkkistä rahavirtaa, että ihan suosiolla taidetaan jättää joulukuulta kuittirumbailut väliin. Tukkahan siinä vaan päästä lähtisi. Tiedossa kun on vielä lisää lahjojen hankintaa, pikkujouluja, jouluruokian ostamiset.. HUUUUHH. Vähän ehkä saa hien virtaamaan jo pelkkä ajatuskin. Pikkujouluista joutunee mitä luultavimmin tulemaan vieläpä taksilla kotiin. Tuplahuaaahh.

Marraskuu oli ihan jees. Yllätyin, että päästiin kulujen kanssa melkein alle keskivertokuun, vaikka tulikin törsättyä, humputeltua ja osteltua lahjoja. Vähän ehkä perseiltyä, eikä tuijotettu budjettia. Mutta voi pojat, kyllä on elämä oikeasti muuttunut paljon opiskeluista, taikka yrittäjyyden ekasta vuodesta. Jaksan aina kertoa kaikille tarinaa, kuinka pohdin kaupassa, että kumman ostan; maitopurkin vai pari tomaattia. Molempiin ei riittänyt. On ollut aikoja, kun elämiseen on mennyt ehkä juuri ja juuri tuo joululahjojen 52 euroa KUUSSA. Täytyy olla onnellinen siitä, että näin perhe-elämässä menee paremmin, kuin silloin opiskelija-aikoina.

Monella ei ole lainkaan rahaa ruokaan, ei edes Suomessa. Autetaanhan niitä, joilla on vähemmän! Varsinkin näin joulun alla on paljon erilaisia tapoja auttaa. Auttaminen on POP.

Ps. paljonko teillä menee kuukaudessa rahaa banaaneihin?

T. Apina

Paljon on nyt ollut esillä blogikirjoituksia aiheesta, joka kuohuttaa aina. Niin blogien lukijoita,
kuin itse bloggaajiakin. Blogeja kritisoidaan jatkuvasti erilaisten yritysten ja tuotteiden mainostamisesta. Monet skippaavat yhteistyöpostaukset suoraan. Mutta kyse ei ole niissä lainkaan bloggaajien ”ahneudesta”, vaan kuulkaas yksinkertaisesti siitä, että monelle kirjoittaminen on työtä, ja blogipostaukset ovat kovan työn (ja joskus sen tuskankin) takana. Kyse on myös halusta jakaa informaatiota, kokemuksia ja vinkkejä. Ei elämä ole niin vakavaa. Mikäli yksikin ihminen löytää yhteistyöpostauksesta itselleen jotain uutta informaatiota elämäänsä, on kirjoittaminen ollut kaiken sen vaivan arvoista.

Päälle päin saattaa näyttää joskus siltä, että bloggajat viettävät luksuslomia hotelleissa löhöten, ja sitten räpsäisevät ohimennen yhden kuvan ja lataavat sen blogiinsa. Kunniakas bloggaaja kuitenkin tekee monesti ensinnäkin taustatyötä, ennen kuin edes ottaa yhteistyötä vastaan. Itse en ainakaan henkilökohtaisesti tahdo tehdä sellaisia yhteistöitä, joiden takana en voi seistä satakymmenen prosenttisesti. Olisi suorastaan absurdia ajatella, että ottaisin vastaan esimerkiksi yhteistyön turkisfirman kanssa. Toki voisin ottaa diilin, ja myydä kalliilla turkiksen sitten eteenpäin ja tienaisin kivan summan. Mutta ei, jokaisen bloggaajan on hyvä arvostaa omia aatteitaan ja valita sen mukaiset yhteistyöt. Omiin aatteiisini ei kuulu turkisten tukeminen.

Usein tulee myös kehuttua ihan ilmaiseksikin tuotteita ja yrityksiä, joiden takana voi hyvillä
mielin seistäkin. Kaikessa ei ole kyse bisneksestä ja rahasta. Mainostaa voi myös hyvää hyvyyttään, tahtoakseen vinkata kivasta palvelusta, taikka tuotteesta. Sehän se on blogien kantava voima. Tästä syystähän varmaan esimerkiksi moni kauneusblogi on lähtenytkin alunperin liikkeelle! Halusta jakaa tietoa, inspiraatiota. Ei halusta saada meikkejä yrityksiltä. Olen kiitollinen monille bloggaajille ja heidän yhteistyöpostauksilleen, sillä niistä olen löytänyt aivan uusia tuotteita. Moni todella mielenkiintoinen yritys olisi jäänyt minulta huomaamatta, ellen olisi niitä erilaisista postauksista bongannut. Kiitos bloggaajat!
Mitä yhteistyöt sitten vaativat? Taustatyötä, aikataulutusta, usein myös palaveria, sopimuksia, valokuvausta, suunnittelua ja kirjoitustaitoa. Ja kyllä, usein myös hyviä lukijatilastoja. Harvemmin yritykset lähestyvät parin lukijan blogeja, ellei ne todella erotu edukseen. Lukijoiden saaminen blogille ei kuitenkaan käy ”tuosta vaan”. Ellet ole julkisuuden henkilö, saat tehdä kovasti töitä päivittäin, että saavutat tarpeeksi lukijoita kirjoituksillesi, että voisit edes ajatella pienessä mielessäsi blogiyhteistöitä. Suorastaan naurettavan usein kuulee ihmisten suusta lausahduksen; ”Voisi alkaa itsekin pitää blogia, niin saisi kaikkea ilmaista tavaraa”. Mutta ei, ensinnäkään mikään tuote harvemmin on ”ilmainen”. Tuotteita ei luovuteta helposti ”katteettomasti”, vaan aina laaditaan sopimus yhteistyöstä. Esimerkiksi tyylikästä tuolia vastaan sinun täytyy kirjoittaa tietyn sanamäärän sisältävä artikkeli tuotteesta, kuvata tuote blogiin ja mahdollisesti vielä kuvata se instagramiinkin. Ja se työ ei lopu siihen, kun painat ”julkaise”. Ei, siitä se työ vasta alkaakin. MARKKINOINTI.

Isommat bloggaajat toki saavat varmasti myös niitä ihan oikeasti ilmaisiakin tuotteita, joita
vastaan ei ole kirjoituspakkoa. Tällöin yrityksillä kuitenkin on hyvä mahdollisuus siihen, että bloggaaja ihastuu tuotteeseen kovasti, ja kirjoittaa siitä ihan hyvää hyvyyttään. Jakaakseen ns. ilosanomaa muillekin.

Blogissani on toisinaan juttuja kotimaan matkailusta, esimerkiksi erilaisten hotellien esittelyä. Tällainen yhteistyö ei kuitenkaan ole mitään löhölomailua. Usein ei ehdi kunnolla rentoutua lainkaan, kun miettii jatkuvasti, että mistä kaikesta täytyy ottaa kuvat, miten ne sommittelisi ja mitä palveluita kokeilisi, että saisi kunnollisen artikkelin aikaiseksi. Jos olen matkailemassa miehen kanssa, saankin usein kuulla, että laittaisit nyt puhelimen pois. Mutta kun olen töissä. Kuten sanoin, ei ole ilmaisia lomamatkoja tässä blogissa ainakaan. Kaiken takana ovat sopimukset ja aikataulutukset.

Toki myös paljon iloa ja seikkailumieltä, aitoa mielenkiintoa ja kutkuttavaa jännitystä siitä, 
mitä edestään  löytää. En suosittele kohteita blogissa, joista en löydä mitään hyvää.
Itselläni olisi suurena haavena saada bloggaamisesta joskus päätyö. Se kuitenkin vaatisi paljon enemmän aikaa blogille, kuin nyt. Se vaatisi paljon verta, hikeä ja kyyneleitäkin. Verkostoitumista, suunnittelua, lukuisia blogiartikkeleita, laadukkaita ja suunniteltuja kuvia, kovaa markkinointia. Ei ole helppoa olla ammattibloggaaja, vaikka se upeissa instakuvissa joskus siltä joillain näyttääkin. Jokaisen kuvan takana on työtä. Ihan oikeaa TYÖTÄ. Työtä siinä, missä leipurinkin. Ei pidä aliarvostaa tätä ammattikuntaa lainkaan, vaan nostaa hattua! Mikäli Suomessa pääsee tuollaiseen asemaan, on se ehdottomasti vain arvostettavaa. Hyvä te!

Erityismaininta vielä perheellisille bloggaajille, sillä pienten lasten kanssa blogin ylläpitäminen ei todellakaan ole aina herkkua, ja se jos jokin vaatii entistäkin suurempia silmäpusseja ja aikataulutusta! Itsekin kirjoitan tätä samalla, kun tyttö istuu sylissä ja näpyttelee väliin omia tekstejään tähän sekaan.. Kumoan näin ollen täysin väitteen, että bloggaajat käyttäisivät lukijoita hyväkseen oman etunsä tähden. Kyse on intohimosta kirjoittamiseen.

Olen kirjoittanut tätä blogia nyt aktiivisesti kolmisen vuotta, sitä ennen muita pienempiä. Se matka, jonka olen käynyt jo tähänkin pisteeseen päästäkseni on ollut pitkä ja työn takana. Ensimmäisenä vuotena blogissa ei todellakaan vieraillut tuhansittain henkilöitä viikottain. Ja olenkin hyvin kiitollinen teistä kaikista lukijoista, uusista ja vanhoista. Vielä pidempi on se matka, joka on edessä. Puhumattakaan siitä, että pääsisin joskus tavoitteeseeni. Aina voi toki olla optimistinen ja laatia itseen ”viiden vuoden suunnitelman”. Mutta jos rehellisiä ollaan, on silti päiviä, kun käydään sielä pohjallakin ja tekisi myös mieli vain painaa deleteä ja tuhota koko blogi. Mutta sellaista se elämä on, on ylämäkiä ja alamäkiä.

Toivossa on kuitenkin hyvä elää ja nähdä valoa huomisessa, myös blogimaailmassa.