Onko koolla väliä? Ja nyt tarkoitan tällä ihmisten pituuksia. YleX:ällä kuului tänään keskustelu 14.12.2017, jossa he puhuivat Anna Abreun koosta. Toisen juontajista mielestä olisi kutkuttavaa saada Abreu samaan kuvaan pitkän ihmisen kanssa ja toisen juontajan mielestä tämä ei olisi kutkuttavaa. Olen ehdottomasti tämän jälkimmäisen kannalla.

Olen suunnilleen saman pituinen, kuin Anna Abreu. Annan kerrotaan olevan 153cm ja itse olen noin 152 senttimetriä pitkä. Tai pätkä. Minua ei ole koskaan kiusattu kokoni vuoksi, tai sitten osaan vain suhtautua asiaan huumorilla. Näin pienenä pakkauksena täytyy omistaa aika hyvä itsetunto, tai muuten saisi olla loukkaantumassa tämän tästä. Rohkeuttakaan minulta ei puutu, olenhan oppinut pyytämään vaatekaupoissa, ja ruokakaupoissa ylähyllyltä, tai ylärekeistä tuotteita. Näin olen tavannut muun muassa aika kivoja koriksenpelaajiakin ruokakaupassa. Keskustelun avaus on helppo aloittaa. Heh.

Vaikka olen jo 26-vuotias, välillä ihmisten tökeryys yllättää silti kovasti. Ei ole harvinaista, että kokoani päivitellään. Päivitellään ihan minulle itselleni. ”Voi miksi sä oot noin pieni?!”. Jaa-a, en kuule tiedä. Mielestäni asia on vähän verrattavissa siihen, että kysyisin joltain, että miksi olet noin lihava, taikka laiha. Kaiken lisäksi olen aivan normaalin mittapuussa, en mitenkään erityinen, taikka lyhytkasvuinen ihminen. Tunnen muutaman tällaisenkin, ja on aina yhtä hassua kuulla olevansa pieni, kun on paljon pienempiäkin. Kerran eräs mies sanoi minulle, että oli kyllä kuullut minun olevan pieni, mutta että miten olenkin noin helkutin pieni. Kysyin sitten häneltä, että mikäs helkutin vuoksi sinä olet sitten noin jumalattoma suuri. Mies loukkaantui. Miksi homma ei voi toimia myös toisin päin? Jos minä olen pieni, saan kai ilmaista, jos joku toinen on sitten minuun nähden suuri?
Radiossa puhuttiin myös siitä, miten ihmisiä kiinnostaa seurustelevien välinen pituusero. Meillä on Jassen kanssa reippasti yli 20cm pituuseroa. Se on mielestäni oikein passeli pituusero. Olen myös tapaillut mm. yli 190cm miestä, eikä kukaan kyseenalaistanut hommaa. Paitsi minä lopulta itse, eikä siitä suhdetta tullut. Mutta ei syy ollut kuitenkaan tuo valtaisa pituusero. Pituusero oli  ihan fine. Näin lyhyenä minun on ollut varsin helppoa löytää itseäni pidempiä miehiä, ehdottomasti plussaa. Voin myös huoletta käyttää valtavan korkeita korkoja. Vaikka olen kokoni kanssa fine, on silti aivan ihanaa laittaa korkeat korot jalkaan toisinaan. Siinä tulee jotenkin kiva fiilis. Vaihtelua näkökulmiin.

Synnyttäessä ensimmäinen kätilö oli tökeröyden huippu. Oli ollut koko raskauden ajan tiedossa, että tulisin synnyttämään ihan normaalisti, alateitse. Vauva oli sopivan kokoinen jne. Kaikki tämä luki myös papereissani. No, tämä ensimmäinen kätilö totesi minut nähdessään, että koska olen vain reilu 150cm, on parasta etten syö mitään. Pituuteni vuoksi menisin kuulemma aivan varmasti sektioon. Yritin kertoa, että näin ei kyllä muuten ole. Minähän sitten paasasin tästä käytöksestä Jasselle ja en tiedä voiko sinne saliin kuulla, mutta kun kätilön vuoro loppui, hän tuli pyytämään anteeksi. ”Olet kivan pituinen, anteeksi”. En antanut, ainakaan muistaakseni. Kun vaihtui toinen kätilö, hän kauhistui suunnattomasti ensimmäisen toimintaa. Hän passitti heti Jassen hakemaan kaikista sokerisinta juotavaa ja syötävää, mitä ikinä keksisi. Mulle jouduttiin lopulta jopa tiputtamaan suoneen suoraan sokeria, koska energiat olivat kuulemma tosi alhaalla. Hienoa toimintaa tältä ensimmäiseltä kätilöltä! Ja kas vain, synnytin alateitse. Juuri niin, kuin oli papereissakin lukenut. Nyt harmittaa, etten tehnyt tuosta mitään valitusta silloin aikanaan.

Mutta silloin oli elämässä niin paljon muutakin jännittävää. Terkut ekalle kätilölle.
Vieläkin ottaa päähän. Tokalle myös terkut, olit ihan paras.

Ei ole harvinaista, että minua kutsutaan pituuteni vuoksi ”söpöksi”. En tiedä kuinka kivaa se on enää silloin, kun täytän 40-vuotta. Nuorempana minua kanniskeltiin tuon tuosta spontaanisti ympäriinsä, varsinkin erilaisissa bileissä. Mutta se oli vain hauskaa. Plussaa koostani on myös silloin, kun ollaan katsomassa keikkoja. Vähintään kerran joku mies tarjoutuu nostamaan minut hartijoillensa. Hih.

Näin äitiyden kannalta välillä mietin, että tuntemattomat varmaan pitää minua teiniäitinä kokoni puolesta. Aika harvoin toki enää kysytään missään henkkareita, että ryppyjä on varmaan tullut jo tarpeksi naamaan. Äitiydessä mietin myös sitä, että kuinka mahdan pärjätä sitten, kun tyttäreni on vaikkapa 6-vuotias ja vetää totaaliset kilarit jossain kaupassa. En tiedä, jaksanko kantaa häntä autoon. Mutta sitten sovelletaan. Tässä vuosien varrella on oppinut muutenkin soveltamaan paljon kaikkea.

Oli nyt vain pakko heittää tällainen pikainen avautuminen aiheesta, kun sattui ottamana korvaan radiossa tuo keskustelu. Eletään vuotta 2017, ja kaikki varmasti tiedostavat, että maailmassa on eri pituisia ihmisiä. Minulla ei ole tapana lähteä kommentoimaan, että oletpas pitkä! Tai oletpas pätkä.

Läheisiltäni tämä on ihan ok, ja usein heitän ihan itsekin itsestäni läppää. Ei elämä ole niin vakavaa.

Mutta muistetaan käytöstavat, eiks je?

* Yhteistyökumppanit mahdollistivat iltamme

Viime lauantaina koitti odotettu päivä, meidän blogiverkostomme pikkujoulut. Meillä meinasi kokonaan jäädä pikkujoulut väliin, joten otin sitten asiakseni järkätä meille edes jotain kasaan! Toki häiriköin kollegoja ahkerasti tiedustelemalla heidän mielipiteitään ehdotuksiini.

Sateinen iltamme alkoi Tampereen Koskikeskuksen Vilasta. Koskarissa Vila sijaitsee
2. kerroksessa. Meille järjestettiin liikkeeseen oma ”Privateshopping-ilta” ja tämä piti sisällään muun muassa stailausta. Kaksi rohkeaa bloggariamme, Petra (sängyn alla) ja Minna (Kiljusten blogi) lupautuivat myyjien stailattaviksi. Petralla oli yllään juuri sellainen farkkupaita, jonka voisin itsellenikin kuvitella. Koko asun voisin oikeastaan itsekin kotiuttaa joskus. Tuon valkoisen jakun jo omistankin ennestään. Varsinkin hatut kiinnostavat, mutta en tiedä osaisinko käyttää niitä oikeasti, arkenakin. Julia osti itselleen tuollaisen, ja se kuulemma lenteli illan aikana.. Minnan lookki oli näyttävä, mieleen tuli sellainen menestyvä nainen. You know, bisnes. Paljon on nyt IN käyttää myös samaa kuosia ylä-, ja alaosissa.
Leopardikuviota oli liikkeessä niin housuissa, kuin paidoissakin. Tiedustelin myyjiltä, uskalletaanko tätä eh, tietyn maineista kuviota jo käyttää uudelleen rohkeasti. Se kun mielletään ainakin omissa piireissäni hyvin sinne jonnekin teiniaikaan. Jasse myös inhoaa suunnattomasti kuviota. Itseäni ehkä hieman kiinnostaisi kokeilla jotain paitaa vaikkapa, mutta muutenkin ”babyface” lookin omaavana en oikein tiedä, löytyisikö sitä rohkeutta tarpeeksi. Hatut ovat tosiaan kovassa nosteessa, sitä ehkä täytyy vakavasti harkitakin. Olen aina kyllä tykännyt hatuista, ne tekevät käyttäjistään jotenkin siistejä. Tuo kuvan mekko jäi vähän kummittelemaan, pitäisiköhän käydä vielä ostamassa? On niin hyvän värinen. Kaikki viininpunainen on ihanaa.

Vilan jälkeen suuntasimme Tapasravintola Inez:iin. Ravintola sijaitsee Tampereen keskustassa, Cumuluksen ja H&M:n lähistöllä. En ollut aikaisemmin ehtinyt vielä testaamaan ravintolaa, ja se yllätti positiivisesti. Ruoka oli suunnattoman herkullista, etenkin eräs juusto jäi mieleeni. Sitä on pakko hankkia jouluksi, jos vain saan jostain mieleeni sen nimen. Muistaako blogikollegat?? Inez:issä voit hauskasti (ja kätevästi) valita oman budjettisi, esimerkiksi 20 euroa, ja ravintolanväki pitää sinusta sillä summalla huolen. Ei tarvitse alkaa itse pähkäillä, että mitähän herkkua tilaisi. Kaksplus sponssasi meille kivasti ruokajuomat ja olivat täten hengessä mukana juhlissamme.

Meille oli järkätty yllärimenu ja se huipentui chilileivokseen ja jäätelöön. Todella jännä, mutta
hyvä yhdistelmä. Inez sopii loistavasti kaveriporukalla treffailuun, tapasten äärellä juttu luistaa! Tuonne tahdon joskus viedä kyllä Jassenkin.

Ruokailun jälkeen suuntasimme vielä Gloriaan, tämä yökerhokin sijaitsee aivan Tampereen ytimessä. Hirveästi meidän ei siis pikkujoulujemme aikana tarvinnut kävellä, heh. Gloriassa skoolasimme vielä skumpalla meille varatussa pöydässä. Sitten olikin aika etsiä taksi, jonka
sainkin aivan välittömästi! Aika hyvä tuuri, nyt kun on pikkujoulukaudet kuumimmillaan.
Tuttuun tapaan meille oli myös goodiebagit, joissa yhteistyökumppaneilta ihania tuotteita. Tuotteet olivat KATOKO:lta saaduissa Bagguissa, joka on amerikkalainen merkki. Kassit ovat kestäviä ja kuoseja löytyy hurjan monia erilaisia, myös kokovaihtoehtoja löytyy. Meillä oli keskikokoiset kassit.

Oppi&Ilo muisti meitä suloisilla ja kehitystä tukevilla lautapeleillä. Pelejä oli kahdenlaisia, meille saapui 3-6 -vuotiaille tarkoitettu ”Vauhtia ja vipinää” peli. Peli kannustaa lapsia liikkumaan. Vielä emme ole ehtineet pelata ja testata, sillä tarkoituksena on laittaa peli tytölle lahjapakettiin jouluksi. Varmasti ainakin instagramin mystoryista voi bongata pelihetkiä sitten joulupäivinä, odotan innolla!

Martinexin lahjoittama leivontasetti oli tytölle hyvinkin mieluinen, hän kun on hirveän suuri muumifani. Nämä tulevat varmasti käyttöön, sillä vielä pitäisi leipoa hieman lisää pipareita.
Myös XZ- merkin Muumi suihkusaippua oli tytöstä kovinkin ”ihana” ja ”hieno”. Hän rakastaa vaahtokylpyjä, ja tuo onkin loistava siihen tarkoitukseen peseytymisen lisäksi.
Design By Ilona lahjoitti bageihimme joulukortit ja lisäksi pikkujouluissa arvottiin yhdet hänen KUPLA-korviksensa. Liina oli onnekas ja voitti ne itselleen. Punaisina sopivat hyvin jouluksi! Papu oli tänäkin vuonna mukana bagissa ja tuttuun tapaan saimme heiltä sukat! Tänä vuonna värinä oli beach. Nämä Papun sukat ovat mielestäni kovin hauskoja. Kummitytölle ostin juuri pinkit ja laitoin ne joululahjaksi pakettiin. Toivottavasti tykkää! Minä ainakin. Instassa myös nyt arvontaa! Kannattaa suunnata sinne, jos tekee mieli noita sukkia.
Cloetan Ksylitolikaupasta muistettiin äitien ja lapsien hampaita. Herra Hakkaraiset ovat tyttäremme lemppareita. Niitä toki mielellään vedettäisiin vähän kuin karkkeja, ja siksi niitä yritetäänkin säilyttää korkealla hyllyllä keittiössä. Pidän huolta siitä, että meillä on aina autossa purkkaa. Ainakin toinen purkkapusseista tulee löytämään tiensä siispä sinne! Sitruunaista makua en ole vielä ehtinyt testata.

Ksylitolikauppa.fi:stä voitte itsekin tilata kätevästi tuotteita kotiinne. Myös päiväkodit ym. voivat tilailla sieltä suurempiakin eriä. En ollut aikaisemmin bongannut tällaista verkkokauppaa lainkaan. Vaikuttaa hyvältä varsinkin juuri päiväkodeille ja kouluille.
Lush:ilta saimme Body conditioneria ja sitä olenkin nyt ehtinyt jo pari kertaa testaamaan. Tuotetta käytetään ihan samalla tavalla, kuin hiuksiinkin käytettävää hoitoainetta. Iho jää tästä tosi pehmeäksi. Lushin tuotteet ovat tuoretta, käsintehtyä kosmetiikkaa. Kelpaa.
Herkuttelijoitakin muistettiin. Mandagora kaupasta löytyy teetä, kahvia ja suklaata. Bagissamme oli heiltä Baileyskahvia ja kolme erilaista tryffeliä. Vielä en ole ehtinyt hengähtää ja maistella näitä, mutta kunhan saan joulusiivoukset suoritettua loppuun, lupaan todellakin palkita itseni niillä. Tuttuja Earth Controllin tuotteitakin oli muutamat. Suklaapäälysteisiä taateleita ja manteleita. Näissä piilee oikea vaara, NIIHIN JÄÄ KOUKKUUN!!! Niin hyvää, että oikeastaan aika kamalaakin. Näistä onkin jo puolet vedetty. Aivan taivaallisia, en voi kuin suositella ihan kaikille.

Lisäksi meille bloggareille on saapumassa vielä Lapin Marian glögiä. Mikä olisikaan sopivampaa jouluun? Meidän perheessämme ainakin kulutetaan ihan hirveät määrät glögiä tähän aikaan vuodesta.

Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa muitakin verkostomme bloggareita. Me kun asumme kaikki niin ympäri Suomea, ettei hirveän usein päästä kokoontumaan yhdessä. Tälläkin kertaa hieman ”kato kävi” ja muutamia joutui perumaan tulonsa. Perhebloggaajina kaikki on aina vähän haastavampaa. Mutta seuraavalla kerralla sitten isommin!

Kiitos kaikille bloggareille, ja etenkin yhteistyökumppaneille, ilta oli varsin mukava!
Oppi&Ilo // Papu // Martinex // Design By Ilona // Gloria // XZ // Lapin Maria 
Lush / / Inez //  Earth Control // KATOKO // Cloetta // VILA // Mandragora