Rakas 4-vuotias.  Neitimme viettää 4-vuotis syntymäpäiväänsä ensi viikolla. Miten nelivuotias voikaan olla samaan aikaan niin järkyttävän isotyttö jo, ja samalla vielä niin pieni. Monet asiat tahdotaan tehdä jo yksin, mutta silti vielä sylikin kelpaa. Onneksi! Mitenköhän pärjään sitten, kun hän ei enää suostu tulemaan syliin sohvalle köllöttelemään yhdessä? Täytyy hankkia se kissa pian!

Parasta tällä hetkellä ovat etanat, kiipeily, skeittaus, meikit, pyöräily, omien videoiden nauhoittaminen, poseeraus ja leipominen. Ei kivoja asioita ovat yhä ainakin sana ”Ei” ja se, jos joku muu kuuntelee musiikkia, joka häiritsee hänen videoiden nauhoitteluaan. Äitiä eniten ehkä raastaa se, miten meillä on alettu kiljumaan. Joskus ilosta, joskus harmituksesta. Oh my, no monta vuotta säästyttiinkin ilman sitä. Ja ehkä parasta ikinä on se, miten hän nukkuu läpiyöt. Luoja, niitä öitä en hirveästi kaipaa aikaisemmilta vuosilta kun hän ei nukkunut. En ikinä unohda sitä yhtä yötä, kun hän oli aivan pieni vauva ja heräsi 15min välein. Seuraavana päivänä meille tuli kahvittelemaan vieraita. En oikein ollut varma, olinko edes missä maailmassa. Olin niiiin loppu. Luoja miten ihanaa nukkuminen onkaan! Ah ja Krooh. Joillain on toki lapsia, jotka nukkuvat vauvasta saakka superhyvin. Mutta onneksi on meitä muitakin huonounisten lasten vanhempia. Toki nyt (kopkopkop) olen saanut nukkua täysiä unia jo parisen vuotta. Suurin syy oli ehkä noina vuosina hampaiden tulo, joka aiheutti katkonaisia unia. Sitä odotellessa, kun niitä alkaakin sitten luonnollisesti jo tipahdella pois.

En voisi kuvitella edes toisenlaista tytärtä itselleni. Hän on sopivalla tapaa kovis! Mutta samaan aikaan myös maailman empaattisin tyttö. Toivon, että hän pysyy elämässä uskollisena itselleen ja omille haaveilleen. Tähtää juuri siihen, mitä hän elämässään tahtoo. Halusi hän sitten isona opiskella mitä tahansa, lupaan tukea häntä siinä täysillä. Jokaisen on luotava oma polkunsa ja minun tehtäväni on tukea hänen päätöksiään sillä tiellä. Olen onnellinen, että minunkin on annettu aina itse tehdä omat valintani. Usein kuulee kauhutarinoita, miten vanhemmat ovat pakottaneet lukemaan vaikkapa lääkäriksi tai soittamaan viulua. Luojan kiitos minun vanhempani ovat luottaneet omaan arviointikykyyni, silloinkin kun muutin heti yläasteelta suoraan 300km päähän opiskelmaan vieraalle paikkakunnalle unelmieni ammattia. Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon tukea tytärtäni samalla tavalla hänen elämässään. Mutta onneksi siihen on vielä hieman aikaa.

Juuri tänään, tässä ja nyt – hän saa olla minun sylikirppuni.

Saimme kunnian päästä heti loman alkuun testaamaan Norppa-Majojen Laiturnimen mökkimiljöötä Saimaalla. Loma käyntiin norppabongauksella! Tarkemmin ottaen Norppa-Majat sijaitsevat Savonlinnassa, Saimaan Pihlajaveden rannalla. Norppa-Majat on perheyritys, joka aloitti toimintansa vuonna 1996. Norppa-Majoilla ovat viihtyneet vieraina meitä ennen matkailijoita mm. Suomesta, Venäjältä, Virosta, Norjasta, Saksasta, Espanjasta, Englannista, Yhdysvalloista sekä Kiinasta. Ennen saapumistamme meille kerrottiin mökistämme, että kyseessä on melko vaatimaton mökki, ei sähköä eikä juoksevaa vettä. Meille tämä sopi mainiosti, emmekä odottaneet suuria. Mutta kun saavuimme perille ja näimme kaiken omin silmin.. Saimme todeta paikan olevan paljon täydellisempi, kuin osasimme edes kuvitellakaan.

YSTÄVÄLLINEN VASTAANOTTO JA SUOMIDESIGNEA

Meiltä kertyi matkaa mökille noin reilut 400 kilometria suuntaansa ja autossamme ei toiminut ilmastointi. Parhaimmat hellekelit oli melko mukavaa viettää kuumassa autossa, mutta selvisimme perille siitä huolimatta. Vastaanotto mökille saapuessa oli ystävällinen ja voi miten iloiseksi tulinkaan, kun huomasin, että mökissä odotti kaunis kukkakimppukin maljakossa. Olimme hyvin otettuja. Mökissä näkyi myös suomidesign muun muassa Marimekon verhoina. Rakennuksia oli kokonaisuudessaan kaksi kappaletta. Toisessa sijaitsi sauna ja tupakeittiö takkoineen ja toinen rakennus oli ihana aitta. Siitä ei olisi ehkä heti ulkoa edes uskonut, että sen sisällä piili mukava ja muhkea parisänky! Nukuimme kuin tukit ja aitassa oli sopivan viileää, muttei kuitenkaan kylmää.

Vaikka Norppa-Majoilla on myös ”paremmin varusteltuja” mökkejä, olimme erittäin tyytyväisiä Laiturnimeen. Välillä on enemmän kuin tarpeen olla ilman sähköä. Kun puhelimista loppui akku, eikä varavirtaakaan ollut mukana – oltiin ilman. Nykyään lapsillakin on puhelimet kourassa aivan liikaa. Oli ihanaa nauttia hiljaisuudesta. Vettä saimme Norppa-Majoilta kanisterissa ja olimme myös ostaneet itsekin kaupasta muutaman kanisterin. Pärjäsimme täten paremmin kuin hyvin. Olen aina haaveillut omistavani vielä kerran vain lankapuhelimen. Vähän samanlaisen fiiliksen sai mökilläkin ilman sähköä, aina EI tarvitse olla tavoitettavissa. Sähkön puuttuminen harmitti ainoastaan silloin, kun kamerastani loppui akku, enkä tietenkään ollut muistanut ottaa vara-akkuja mukaan matkaan.

PEHMEÄT LÖYLYT JA LAPSIYSTÄVÄLLINEN RANTA

Suureksi iloksi Laiturniemen ranta oli lapsiystävällinen ja loivasti syvenevä. Enpä muista, milloin olisin nähnyt yhtä kirkasta vettä. Miten upeaa oli seurata pikkukalojenkin uiskentelua laiturilta käsin. Vesi oli suunnilleen peräti 22-23 asteista ja siinä kelpasi uida pidempäänkin. Vaikka toisena päivänä satoi vettäkin, ei se haitannut fiiliksiä yhtään. Lämmitimme saunaa urakalla pitkin vierailuamme. Näin ollen päivärytmimme menikin iloisesti kunnon mökkityyliin: Ruokailu, uiminen ja saunominen, ruokailu, uiminen ja saunominen, ruokailu, uiminen ja saunominen, ruokailu.. Eli juuri niin kuin pitääkin. Uskallan myös väittää, että mikään ei voita sitä tunnetta, kun käyt aamu-uinnilla ja nautit sen jälkeen laiturilla aamukahvin. Vieläpä näin kauniissa maisemissa! Sielu todellakin lepää tällaisessa ympäristössä. Saunassa sai niin pehmeät löylyt, että oikein ääneen asiaa ihmettelimme. Myös lauteet olivat niin leveät, että niissä oli oikein mukavaa loikoilla ja löhötä. Kymmenen pistettä!

Oli myös hauskaa huomata, että olen yhä se tyyppi joka ui pisimpään. Niin kauan, että huuletkin ovat jo siniset, mutta pois en suostu tulla. Tyttö ja Jasse jo menivät saunan kautta laittamaan grilliä tulille, kun minä vielä uin muutaman kierroksen. TÄYDELLISTÄ. Olisin varmasti uinut vielä paljon enemmänkin, mikäli olisimme olleet reissussa ilman lastamme. Mutta nautin silti uimisesta täysillä nytkin.

Norppa-Majoilla on mahdollisuus myös esimerkiksi suppailuun. Löytyy myös savusauna, jonne on mahdollista varata vuoro. Tällä kertaa tyydyimme mielihyvin oman mökkimme saunaan. Suppailu olisi ollut hauskaa, mikäli olisimme viipyneet hieman pidempään. Nyt tuntui, että täytyy vain saada olla ja rentoutua. Nauttia maisemista ja lomasta. Mielen tyhjentämisestä ja arjen karkoittamisesta.

YÖT OVAT JO PIMEITÄ, TULI VALAISEE

Hieman yllätyin miten pimeää öisin jo on. Ensimmäisenä yönä laitoimme nuotion rantakalliolle ja paistoimme makkaraa. Maisemat olivat komeat ja tunnelma upea. Sytytimme myös muutaman öljylampun. Pari hyttystäkin yritti tosin kiusata, mutta lähempänä nuotiota niiltä sai oltua onneksi hieman turvassa. Aurinko laski kauniisti ja oli oli vapaa. Kaiken olisi kruunannut, mikäli jokunen norppa olisi ilmaantunut moikkaamaan. Tällä kertaa jäimme kuitenkin ilman norppia. Ehkäpä ensikerralla on parempi tuuri? Aiomme ehdottomasti tulla Norppa-Majoille uudelleenkin. Jotain taikaa Saimaassa vain on. Sitä ei vain voi olla rakastamatta. Sinne on pakko päästä joka kesä, tai kesä ei tunnu kesältä lainkaan.

Norppa-Majat järjestävät myös räätälöityjä ”norppamatkoja”, joilla voi bongata norppia veneilyn lomassa. Kuitenkin turvallisen välimatkan päästä, emmehän tahdo häiritä näin kauniita eläimiä. Kuulimme myös huhua, että retkeiltyään norppamaisemissa, on muutama lähtenyt myös tukemaan tämän myötä norppiensuojelua. Erittäin vaikuttavaa! Ja tärkeää. Itsekin olen tukenut norppien hyväksi tehtävää työtä aikaisemmin mm. Riva Clothingin kanssa tehdyssä yhteistyössä. Hyväntekeväisyyttä ei kai koskaan voi olla liikaa? Onneksi on hyväsydämisiä ihmisiä vielä olemassa.

Kiitos Norppa-Majat, vierailu oli upea kokemus!