Tiedättekö sen tunteen, kun haaveilette jostain tosi pitkään ja olette jo lähes luovuttaneet, kun tuntuu ettei se juttu koskaan toteudu. Sitä alkaa jo jopa epäillä vähän, että oliko idea alunperinkin ihan hölmö. Näin kävi minulle. Olen haaveillut vanerisesta sängynpäädystä ja sen tuomasta rouheudesta jo melkein pari vuotta. Vaneri, puu, korkki.. kaikki ne yhdistettynä tolkuttomaan määrään viherkasveja ovat ehdottomasti jotain, mistä pidän oikein kovasti. Yhtäkkiä haaveeni toteuttamisessa auttoi serkkuni miehensä kanssa. Ei mennyt kauaa, kun he huristivat noin sadan kilometrin päästä ja alkoivat hommiin. Lopputulos on ihana ja olen jälleen onnellisesti lähempänä omannäköistä makuuhuonetta. Vaikka paljon on vielä toki tehtävääkin.  Tarkoitan siis P-A-L-J-O-N.

On samaan  aikaan haastavaa ja mielenkiintoista yrittää sisustaa makuuhuonetta sekä itselle, että lapselleen. Nyt kun tytölle ei ole omaa huonetta, hänen sänkynsä on tietysti omani vieressä. Haluan ottaa hänet tietysti huomioon, mutta en kyllästää makuuhuonetta silti tolkuttomalla lelumäärälläkään, prinsessoilla ja sen sellaisilla. Jokin balanssi olisi hyvä löytää. Olenkin kokeillut jo mm. tyttären puoleiselle vanerille hänen kirjojaan ja ne ovat näyttäneet siinä kivoilta. Lisäksi hänen sänkyään nyt luonnollisesti koristaa aina kasa pehmoleluja ja hyvä niin – kunhan eivät kokonana makkaria valtaa. Asunnostamme kun löytyy erillinen leikkinurkkaus kyllä siihen tarkoitukseen.

Vielä tarvitsee löytää ainakin rottinkituoli ovensuuhun, mutta ne ovat nyt harmillisien kovassa suosiossa, joten hinnatkin ovat tähtitieellisiä. Jopa Torissa, kun kurkkasin. Täytyy silti jatkaa metsästystä. Hitaasti, mutta varmasti. Kyllä tämä tästä etenee. Tyylini on selvästi alkanut muotoutua, se on jotian boheemin ja urbaanin välimalia. Vai mitä te olette mieltä? Myös muutamia tauluja tuo yksinäinen taulu kaipaa kaverikseen ja olenkin jo löytänyt siihen muutamat. Vielä täytyisi tehdä konkreettiset tilaukset ja sommitelmat.

Olen kuitenkin jo nyt tyytyväinen tähän hetkeen. Sen oppimiseen on mennytkin paljon aikaa elämässä, matkasta nauttimisen opetteluun.

ETÄPÄIVÄT  PARANTAVAT TUTKITUSTI TYÖTULOKSIA

Oi miten ihanaa oli viettää viime viikolla etäpäivää Pohjanmaalla mökkeillen. Sähköpostien luku nuotion ääressä, siinä on sitä jotain. Olen ehdottomasti etätyöpäivien kannattaja ja tämähän on asia, joka tunnetusti jakaa ihmisiä kahteen leiriin. On niitä, jotka tuntevat etteivät saa töitä tehtyä etänä kunnolla ja niitä, jotka saavat silloin aikaan enemmän jopa. Uskon, että saan aikaan enemmän etänä, koska tunnen jotain ihmeellistä ”morkkista” etäpäivinä. Tuntuu, että on pakko jopa hieman ylisuorittaa kun ei ole työpaikalla fyysisesti läsnä. Vielä yksi sähköposti, vielä yksi puhelu.

Monien tutkimusten mukaan etätyö myös ihan oikeasti parantaa työtuloksia hyvin monellakin tapaa, koska keskittyminen on usein etätyössä helpompaa. Lisäksi perheen ja työn yhteensovittaminen sujuu etätyössä paremmin yksiin, kun poistuu työmatkat välistä. Olenkin iloinen siitä, että yrityksemme arvoissa on listattuna se, että työntekijöiden perhe-elämä ja aika läheisten kanssa on tärkeää ja sitä pyritäänkin parantamaan jatkuvasti entisestään. Yhtenä keinona mm. juurikin tällaiset etäpäivät. Olen kiitollinen siitä, että etäpäivät ylipäätään ovat mahdollisia työssäni. Kaikilla kun ei näin ole. En tiedä osaisinko enää edes luopua tästä edusta.

ETÄPÄIVÄ TEKEE HYVÄÄ MIELELLE

Vaikka etäpäivinä kuinka kokisin tätä omituista ”morkkista”, niin etäpäivät kuitenkin lataavat myös mukavasti akkuja. Se, että pystyy keskittymään työtehväviin itse määrääminä ajankohtina päivän mittaan, on rentouttavaa. Se, ettei tarvitse työskennellää putkeen klo 9 – 17. Mökillä joimme kahvia ja kaakaota pullien kera, paistoimme makkaraa, luistelimme ja kuuntelimme jäiden paukkumista. Olo oli melkoisen zen, kun makasi järven jäällä taivasta tuijotellen. Varsinkin kun ajatteli, että samaan aikaan olisin normaalisti istunut vielä työpöytäni ääressä kaupungin sykkeessä. Suosittelen kokeilemaan jäällä makoilua, mikäli kohdalle nyt vain osuu vielä kestävää jäätä. Toinen loistava rentoutumistapa on tietysti saunominen ja mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi avantouinti. ZEN.

Huhujen mukaan kohta luvassa olisi vihdoin kevät – kesä!! Vielä pitäisi tosin pitää oikea talviloma pois kesäloman alta. Oikeaa ajankohtaa vain vaikea löytää. Mutta en kyllä malta odottaa kesän lämpöä, vaikka jäällä onkin mukavaa touhuta. Kesä on aina ollut suosikkini. Etenkin siksi, että olen ihan älyttömän kova vilukissa. Hyvä kun kesälläkään osaan luopua villasukistani. Hrrrr. Kesä tuu jo!

Seuraavaa mökkeily kertaa odotellessa.