Oletko kiinnostunut vanhoista hirsitaloista, mutta et oikein tiedä miten lähtisit asiassa etenemään? Tuttu juttu, ainakin itselleni. Avomieheni on unelmoinut vanhasta hirsitalosta melkein koko ikänsä, se on hänen haaveensa numero 1. Itse vähän hyppäsin hänen unelmaansa mukaan, jos niin voi edes sanoa – sillä kyllä se ihan oikeasti on minunkin unelmani tänä päivänä.

No, selkis. Mies tietää asioista minua enemmän ja häneltä löytyy myös runsaasti kirjallisuutta aiheesta. Olenkin kovasti yrittänyt hieman tutkailla noita kirjoja, joskaan en voi ihan sydämellä sanoa, että olisin kaikkea, tai edes puolia lukemastani täysin vielä sisäistänyt. Makustelen. Näiden kahden eläinkaverusten kanssa lukuhetket eivät aina ole myöskään kaikkein no, seesteisimpiä..

HIRSITALO MUUTTAA – opas hirsitalon siirtäjälle 

Kirjan on tehnyt Juho Kuorikoski ja Leo Lönnroth. Tämä onkin ehkä yksi tärkeimmistä kirjoista meille, koska olemme siirtämässä 1920 -luvun hirsitaloa satojen kilometrien päästä Raaseporiin tontillemme. Kirja nostaa esille sen, miten hieno kulttuuriteko vanhan hirsitalon siirtäminen on. Se säilyttää osaltaan suomalaista rakennuskantaa ja -perinnettä. Se kuitenkin on todella työläs projekti, joka vaatii verta, hikeä ja joskus kyyneleitäkin. Kirja on kirjoitettu vastaamaan niihin moniin kysymyksiin, joita hirsitalon siirtoprojektia harkitseva kohtaa. Siinä seurataan tekijän omaa hirsitaloprojektia alusta loppuun.

HIRSITALO – ennen ja nyt

Kirjan takaa löytyy Risto Vuolle-Apiala. Arkkitehti Risto Vuole-Apiala on koonnut kattavan yleiskuvan suomalaisesta hirsirakentamisen perinteestä esihistoriallisista ajoista nykypäivään. Teoksessa kerrotaan hirrestä materiaalina, erilaisista salvoksista ja muista hirsirakenteiden ominaispiirteistä sekä hirsirakennusten suunnittelusta, rakentamisesta ja hoitamisesta.

TALOTOHTORI – Rakentajan pikkujättiläinen

Panu Kaila on tämän teoksen kirjoittaja. Hän on kerännyt 20 vuoden kokemuksen historiallisesti arvokkaiden rakennusten restauroinnista Museovirastossa. Talotohtori on tiivis asukkaan ja rakentajan tietokirja, hyvin tarpeellinen! Se käsittelee kaikkia tärkeimpiä rakennusmateriaaleja, niin jokapäiväisen tuttuja puuta, tiiltä, betonia kuin kummallisia ja mielenkiintoisimpiakin materiaaleja. Kirja opastaa ymmärtämään niiden olemusta, kestävyyttä ja vaurioidenkin korjausta. Se selittää rakennuksen terveellisyyden perustiedot: miten vesi kastelee,  mitä on hengittävä rakenne, mitä saavat aikaan asbesti, home ja radon.

PERINNEMESTARIN REMONTTIKIRJA

Perinnemestari Hannu Rinteen kirja ja täytyy heti todeta, että tässä on viisas mies. ”Hyvin korjattu on parempi kuin uusi”, loistaa tekstinä jo kannessakin. Tässä remonttikirjassa on ohjeita jokaiselle, joka korjaa vanhaa taloa itse tai on tilaamassa remonttia. Vanhat talot ovat rakenteiltaan yksinkertaisia, mutta kunnostaminen vaatii oman asenteensa: enemmän tietoa ja aikaa kuin rahaa. Kirja kertoo, että ei tarvitse korjata liikaa, mutta täytyy korjata oikein ja harkiten – myös nykyaikaisia materiaaleja käyttäen. Kirjassa käsitellään vanhan talon rakenteita (hirsirunko, rintamamiestalo, katto) ja talotekniikkaa (mm. vesi ja sähkö vanhassa talossa). Sisustus -luvussa perehdytään mm. pinkopahvittamiseen, tapetoimiseen ja maalaamiseen. Kannattaa tutustua myös Perinnemestarin Materiaalioppi kirjaan! Siinä tutustutaan mm. sammaleeseen, lasiin ja rautaan.

KEHIKOSTA VESIKATTOON – VANHAN HIRSITALON SIIRTO

Maija Stenvall on yhdyskuntasuunnittelun ammattilainen (FM), puuseppä ja perinnerakentamisen ystävä – tämän kirjan kirjoittamisen lisäksi. Kirjassa käydään läpi hirsitalon siirron vaiheet: talon ja tontin hankinta, rungon purkaminen, kuljetus ja välivarastointi, rakennusluvan hakeminen sekä rungon pystytys. Prosessi ja työvaiheet kuvataan siihen saakka, kun vanha hirsirunko on koottu uudelleen ja sen päälle on saatu vesikatto. Tässä samalla avattuna myös meidän to do -listamme, olkaa hyvä! Tämä kirja on selkeä ja käytännönläheinen opaskirja hirsitalon siirtoa harkitsevalle ja perinnerakentamisesta kiinnostuneelle.

Toivottavasti sinäkin pääset näillä alkuun unelmissasi! Seuraavalla kerralla voisin listailla tänne blogiin hieman omia suosikkejani puutarha- ja pihaosastolla. Niidenkin kirjojen lukeminen kun on ollut varsin rauhallista, kuten näette.

Ulkona on melkoisen kylmää, noin -20 ja viima käy. Miten voisi pakkasia sitten hyödyntää? Nyt on toki hyvä tuulettaa petivaatteita, mutta myös tehdä jäätaidetta. Ja vieläpä helposti!

Tarvitset vain hieman mielikuvitusta. Alkuun käy esimerkiksi tyhjät maitopurkit, täytä ne vedellä ja laita jäätymään ulos. Halutessasi voit täyttää ne myös vesiväriseoksella, jolloin saat ihanan värikkään lopputuloksen. Meillä ei sattunut olemaan vesivärejä, joten käytin sormiväriseosta ja se toimi myös hyvin. Mikäli tahdot oikein värikkäitä jääkuutioita, käytä elintarvikevärejä. Lapset tunnetusti rakastavat leikkiä, että värikkäät jääkuutiot ovat esimerkiksi timantteja!

Laitoin itse myös ämpäriin vettä jäätymään. Se lieneekin se perinteisin jäälyhty. Kun ämpärin vesi on jäätynyt, kippaa päälle kuumaa vettä. Tässä on kuitenkin ajoitus tärkeää, muutaman kerran ämpäri onkin jäätynyt liikaa, jolloin kynttilälle ei ole jäänyt koloa.. Oikein ajoitettuna jää irtoaa nätisti ja keskelle jää sopiva kolo kynttilälle. Muistan, että tehtiin näitä paljon äidin kanssa, kun olin pieni. Nyt oli kiva pitkästä aikaa kokeilla leikkiä pakkasilla ja verestää muistoja.

Kuumalla vedellä irtoaa myöskin maitopurkeista hauskat jääpalikat, joista saat rakennettua lyhdyn. Jos kaipaat erikosempaa lopputulosta, koita kaivaa kaapeistasi esimerkiksi erilaisia kakkuvuokia, homma toimii myös niillä! Ehkä ihan tuliterää vuokaa en kuitenkaan käyttäisi, pakkanen saattaa tehdä sille tepposet ja vuoka mennä hieman vinksin vonksin. Näihin jäätaiteiluihin voi myös ujuttaa mukaan ihan mitä tahansa. Servetit toimivat hyvin. Itse ämpäreihin laitoin esimerkiksi kanervia, havuja, tulppaaneja ja käpyjä. Perheessä ehdotettiin myös tytön pehmolelua, eilistä spagettia ja jouluvaloja..

Että tuota, niin. No, makunsa kullakin. Mutta ole avoin ja testaa ihmeessä villeimpiäkin ideoitasi – pidä hauskaa!

Sitten vain nauttimaan kuumasta kaakaosta ja katselemaan ikkunasta tai parvekkeelta teoksia, kun ilta hämärtyy.

Aika ihanaa, arjen pieniä iloja.