Sunnuntai, huokaus. Siinä se viikonloppu taas huristeli ohitse vaihde vitosella. Perjantaina oltiin myöhään vasta kotona, joten ei tehty mitään erikoista, oltiin vain ja mentiin nukkumaan ajoissa. Perjantait kuluu aina ihan huomaamatta.

Lauantaina tiedossa olisi ollut kuvauskeikka illalla, mutta en valitettavasti saanut lapsenvahtia – joten se jäi sitten välistä ja suunnattiin tytön kanssa kahdestaan HopLoppiin. Kuulostaa iisiltä, mutta kun kulkee bussilla – jo pelkästään bussimatkoihin menee vaihtoineen parisen tuntia. HopLopissa viihdyttiin jopa vähän vajaa viisi tuntia. HUHH. Mutta meillä oli kyllä aivan superhauskaa tytön kanssa riekkuessa.

Mutta. HopLopista saatiin sitten illalla tuliaisena jokin ihana pöpö (yllätys?) ja neiti oksensi koko yön, ja olo on yhä melko heikko. Toivon TODELLA, että tuo pöpö ei tartu minullekin. Ei olisi aikaa olla kipeänä. Vaikka no, eipä kai kellään ole sille sopivaa hetkeäkään. Mutta ihan näin amatöörivirheen tehneenä, ei ehkä paras aika mennä noihin paikkoihin näin lämpöisten säiden vallitessa tähän aikaan vuodesta..

Huominen menee vielä kotosalla kuitenkin, mutta josko sitten tiistaina täysillä sukellus arjen keskelle! Minulle on yllättäen jälleen miljoona asiaa to do -listallani ja olisi hienoa päästä pyyhkimään niistä edes puolet pois nopeasti.

Kaikesta tästä huolimatta sunnuntain fiilis on ihan kiva. Asunnossa on kaaos eilisen juoksentelun ja mattojen rullailujen, sohvan päällystämisien vuoksi – mutta kuitenkin. Pesukone pesee kolmatta tai jopa neljättä koneellista. Jännä, miten paljon voi fiilikseen auttaa kaikesta huolimatta auringon pilkahdus, pannullinen kahvia ja pari appelsiinia. Tätä fiilistä kun saisi enemmän myös arkeensa. Pitäisi varmaan herätä aina ennen klo 5, niin ehtisi nauttia aamuista. Mutta kun torkutus ja nukkuminen ja väsymys. Ja ja ja ja ja.

Ensi viikolla ajattelin ottaa eteisen tehosteseinän maalauksen työlistalleni. Olohuoneessa kun menee vielä niin paljon aikaa loppusäädöissä ennen maalailuja. Tahdon jotain konkreettista jo aikaan. Eteiseen tulee mattamusta tehosteseinä ja en malta millään odottaa lopputulosta – ihanaa!

Ensi viikolla ajattelin myös uudelleen yrittää saada kuvausaikataulut ynnättyä yhteen, josko sitten ehtisin ottaa kameran kainaloon ja suunnata baanalle! On kyllä haastavaa, kun ei ole ketään vakituista lapsenvahtia tässä lähellä olemassa. Pääsääntöisesti viikonloppuni menevät siis nyt tytön kanssa kaksin.

Ps. Nämä kuvien valkoiset astiat on muuten saatu Martinexin verkkokaupasta, ja pääset tutkimaan niitä halutessasi paremmin TÄSTÄ  LINKISTÄ.

Rauhaisaa  – mutta energistä viikkoa jokaiselle!

Ensimmäinen osa lomasta on mennyt aivan liian nopeasti – viikko ja joulu sujahti ohi tuosta vain. Voisipa ajan pysäyttää. Tuntuu, että kuukauden loma olisi yhä tarpeen. Ajatus aikaisista aamuista ja kaikesta siitä juoksemisesta hirvittää tällä hetkellä. Haluan vain juoda kahvia ja etsiä käsiini jonkun hyvän kirjan. Laittaa aivoni narikkaan. Olla vain. Mielellään aivan hiljaa ja tuijottaa vain kirjan lukemisen välissä tyhjyyteen. SSHHHH.

Vaikka toki olen myös aika innoissani tulevasta vuodesta ja kaikista sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista. Loppuvuodesta ei ollut yhtään aikaa tai energiaa kirjaprojektille, ei remontille, ei itselle – jonka vuoksi voimat olikin todella loppu. Akkujen lataus tuli enemmän kuin tarpeeseen ja sopivalla hetkellä. En olisi jaksanut arkea enää päivääkään, niin väsynyt olin. 6 päiväinen työviikko ei ole juttuni, vaikka ei se olekaan pysyvä tilanne, vaan hyvin satunnaista. Jotenkin kaikki vain oli yhteissummana liikaa. Lisänä vielä tytön kova flunssakin. Stressiä stressin perään ja vuorokausissa aivan liian vähän tunteja tehdä kaikkea. Ei siis liene yhtään ihme, että en oikein ole päässyt vieläkään irti töistä ja projekteista, vaan ne vaanivat mielessäni melkein jatkuvasti – vaikka kuinka yritän rentoutua ja tehdä muita juttuja. Mielessäni pyörii jatkuvasti tekemättömien asioiden To Do -lista. Tekee mieli miettiä muuttoa Australiaan tai yrittää epätoivoisesti voittaa lotossa. Jotain. Ehkä liittyä sirkukseen.

Tulevalta vuodelta toivonkin energiaa, paljon ystävien näkemistä, aikaa kirjalle, aikaa remontille – mutta aivan erityisesti aikaa itselleni. Luulenkin, että vien itseni tällä viikolla vielä elokuviin ja palkitsen isolla kupposella cappucinoa. Yritän oppia puhumaan itselleni, kuin puhuisin hyvälle ystävälleni.

Energistä tulevaa vuotta 2020 – just sulle.