Viime aikoina on olo tuntunut arjessa hirveän tahmealta. Postilaatikko täynnä laskuja, töissä deadlineja ja pitkää To Do -listaa.. Kaipasin jotain piristävää ja onneksi sainkin kasan ystäviäni pitkästä aikaa yökylään viime viikonloppuna. Viimeksi olin viihteellä melkein kaksi kuukautta sitten, joten oli jo aikakin päästä tuulettumaan. Tilasin kaiffareiltani irtioton kaikesta ja sen myös sain!

AIKAA KUNNOLLA KUULUMISIEN VAIHTAMISEEN

Aloitimme iltamme kuohuviinillä ja nautimme sopivan rouheaa tacopeltiä kaikessa rauhassa kuulumisia vaihtaen. Jälkkäriksi sai jokainen tuunailla oman vohvelinsa tuoreilla marjoilla, nam! Sitten olikin aika jatkaa erilaisten drinkkien parissa. Voi miten olinkaan kaivannut kunnon terapiasessiota heidän kanssaan! Ja no, myös alkoholia. Mitä sitä kieltämään. On onni omistaa ystäviä, joille voi kertoa ihan kaiken. Tuntuu, että murheet muuttivat mittakaavansa välittömästi, kun sai jakaa asioita heidän kanssaan. Tiedätte varmaan tunteen? Välillä tuntuu, että kertyy vähän liikaa painoa yhteen pääkoppaan yksin selvitettäväksi. Tällaisia seittejä ja kiemuroita varten on olemassa luottoystävät. Ajatella, että yhdenkin heistä kanssa olemme olleet ystäviä jo peräti 20 vuotta. Toivottavasti myös vielä tuplasti edessä yhteisiä vuosia. Tukipilareita. Ankkureita. Jne. Yksisilmäys meikäläiseen ja he tietävät abaut kaiken.

JATKOT KESKUSTASSA

Jatkoimme iltaamme Tampereen keskustassa yökerhon muodossa ja oli kyllä aivan loistava ilta! Teimme myös mielenkiintoisen havainnon, että liikkeellä oli erityisen paljon jengiä, joilla oli erityisen hyvä purukalusto. Hah. Matkalla keskustaan taksikuski oli hyvällä asenteella ja saimme kuunnella omaa toivemusiikkiamme automatkan ajan. Tämä on aina piristävää ja täten tunnelma pysyy yllä yökerhoon saakka. Harrastatteko te tällaista musiikkihäiriköintiä asioidessanne takseissa? Tämä alkaa olla meillä jo melko yleistä, vaikkakin todella monet kuskit jo itse kysyvät taksiin astuessa, että olisiko meillä toiveita musiikin suhteen. Loistopalvelua.

Yökerhossa istuimme alkuun livepuolella, jossa saimme mukavasti myös omia toivekappaleitamme sielläkin läpi! Miten hienolta kuulostikaan, kun puoli baaria hoilaa yhdessä ”todella kaunis” biisiä hurmiossa miehen säestäessä kitarallaan. No, ehkä se ei olisi kuulostanut yhtä hyvältä selvinpäin.. Mutta kuitenkin. Kruunasi kuitenkin iltamme alun. Sain myös erilaisia haasteita ystäviltäni asiaan jos toiseenkin liittyen ja hävisin ne tietysti. Shottia naamaan, nainen. Loppuilta menikin tanssilattialla pyllyä heilutellen. Säännöllisin väliajoin on vain PAKKO päästä tanssimaan ulos, tai tuntuu ettei saa energioitaan purettua tarpeeksi. Toki tästä kyseisestä yökerhosta löytyy myös aika paljon ulkomaalaistaustaisia mieshenkilöitä, joita saa vähän enemmän ravistella irti, mikä on toisinaan vähän ehkä rasittavaa. Enkä tarkoita tätä silti mitenkään rasistisesti. Pohjautuu vain omiin, toistuviin kokemuksiini tässä yksittäisessä yökerhossa. Mutta onneksi GT maistuu aina yhtä hyvältä.

LAPSEN SÄNKYYN NUKKUMAAN, HIK

Kotiin huristellessa minulla ja yhdellä ystävälläni oli kaamea hikka, josta ei meinannut tulla kyllä millään loppua. Kuulosti toisaalta aika svengaavalta, kun kumpikin hikotteli vuorotellen. Luovutin parisängyn kahdelle ystävälleni ja sohvan yhdelle. Itse päädyin nukkumaan 3-vuotiaamme sänkyyn. Alkuillasta vielä arvoimme, mahtavatko kaikki päätyä nukkumaan samaan osoitteeseen, mutta kyllähän me nyt yhtä pidettiin loppuun saakka. Ihme kyllä muuten, että se kolmevuotiaan sänky kestää minua ihan hyvin. Toistaiseksi. Pituuden suhteen ei sitten mitään hätää tällaisena kirppuna olekaan, heh. Yleensä en koskaan osaa nukkua darrassa pidempään kuin aamu seitsemään, mutta nyt mentiin mukavasti puoleenpäivään saakka höyhensaarilla liidellen. Kunnes oli aika keittää kupposet kahvia ja sanoa ystäville heipat. Ensin toki katsoimme muutaman jakson tuttuun tapaan Simpsoneita. Kuten hyviin krapulatapoihin kuuluu.

Tämä viikonloppu teki niin hyvää, että janoan samanlaisia myös paljon lisää. Toivottavasti pian saadaan jälleen raivattua kalentereistamme tilaa vastaavalle!

Olette saattaneet lukea muutama vuosi sitten Kaksplussan printtilehdestä minun ja Jassen (avopuolisoni, jos olet uusi blogilukija) haastattelun. Haastattelussa kyseltiin mm. suhteemme alkuajoista. Kun olimme seurustelleet muutamia viikkoa, ehkä reilun kuukauden, mietimme mitä tekisimme kesälomalla. Heitin ihan vitsillä, että lähdetäänkö liftaamaan ympäri Suomea. Jasse ei kuitenkaan moista ehdotusta kavahtanut, vaan innostui, että lähdetään vaan! Ja siitä se kaikki suunnittelu sitten alkoi. Pohdimme myös yhdessä, että tämä on loistava tapa ottaa selvää, kannattaisiko meidän muuttaa yhteen. Jassen vuokraemäntä oli laittanut asunnon myyntiin ja ainoa vaihtoehto pysyä asunnossa, olisi ollut ostaa se itselle. Itsekin olin kyllästynyt omaan pieneen yksiööni, jossa oli erittäin räikeä farkkutapettikin yhdellä seinällä, jota kavahdin. Oli siis aika punnita, kestäisimmekö toisiamme viikkoja yhdessä 24/7. Voi noita aikoja, kun oltiin nuoria ja vapaita kulkemaan minne halusimme!

VALMISTAUTUMINEN

Ennalta emme hirveästi asiasta huudelleet, sillä tiesimme miten kaikki huolestuisivat ja kauhistuisivat ajatuksestamme. Ajattelisivat pahinta ja murehtisivat. Nykypäivänä liftausta pidetään varsin vaarallisen verrattuna esimerkiksi 70-lukuun. Kerroimme lähtevämme reissuun, mutta emme sitä, millä kulkuvälineellä kulkisimme matkamme. Aikaisempi kokemukseni liftauksesta oli se, kun kerran serkkuni kanssa liftasimme erään kaupan pihasta isojen ostoskassien kanssa hänen kotiinsa. Ei siis oltu mitenkään konkareita asian suhteen. Hankimme molemmat hyvät rinkat ja yhteisen uuden teltan. Pakkasimme mukaamme melko vähän vaatteita ja pyykinpesujauhetta kätevissä yksittäispakkauksissa – olisi kätevää pestä vaatteita myös matkan varrella, jos puhtaat loppuisivat. Myös narua varasimme mukaan, että voisimme joko korjailla telttaamme, taikka virittää pyykkinarun, jossa vaatteet voisivat kuivaa pesun jälkeen.

Tarkempaa listaa, mitä muun muassa otimme mukaamme:

• Pyykinpesuainetta
• Teltta
• Jykevää narua
• Rinkat
• Makuupussit
• Makuualustat
• Roudarinteippiä
• Pahvia
• Tusseja
• Vaihtosukkia
•  Pari vaihtopaitaa
• Shortsit
• Pitkät housut
• Kertakäyttökamera
• Laturit (Silti akut olivat jatkuvasti loppu)
• Matkapulloissa shampoota & suihkugeeliä
• Hammasharjat & pieni hammastahnatuubi
• Muita pieniä hygieniatarvikkeita
• Kevyet pyyhkeet & uikkarit
• Retkikeitin + haarukka/veitsi/lusikka-systeemi
• Minikattila
• Hyttysmyrkkyä
• Suomen kartta (Tosi hyvä! Välillä puhelimen latauspaikat olivat harvassa ja kartasta oli paljon apua)

MATKAAN LÄHTÖ

Lähdimme aivan ensimmäisenä 1€ maksaneella Onnibussilla Tampereelta kohti Poria ja Jazzeja. Yövyimme serkkuni pihalla Porissa pari yötä teltassa ja kävimme festareilla. Sen jälkeen koitti oikeasti itse liftaaminen. Pyysimme kaveriani heittämään meidät hyvälle spotille, lähelle erästä huoltoasemaa. Tie vei Turkuun päin, jonne haaveilimme pääsevämme vielä samana iltana. Aurinko porotti kuumana taivaalta, onneksi olimme varanneet vettä mukaamme. Yllätyimme, että ensimmäinen auto pysähtyi kohdallemme jo alle kolmessa minuutissa! Mitä ihmettä! Olimme varautuneet odottelemaan tunteja, sillä suomalaiset ovat tunnetusti melkoisen varautunutta kansaa.. Rock-henkinen pariskunta avasi hymyillen ovensa ja toivottivat peremmälle. Olimme ennalta Jassen kanssa sopineet, että kysyisimme aina ensin, minne kuljettaja oli matkalla, ennen kuin päättäisimme menisimmekö kyytiin. Myös turvasana meillä muistaakseni oli mahdollisia vaaratilanteita varten. Pariskunta oli matkalla puoliväliin määränpäätämme, joten hyppäsimme kyytiin. Mies oli ollut esiintymässä Jazzeilla ja saimme valikoida heidän tabletiltaan mitä musiikkia halusimme kuunnella autossa. Fiilis oli uskomaton ja niin vapaa! Pariskunta kertoi pysähtyneensä, koska olivat itsekin nuorina liftanneet paljon.

Päädyimme puoleen väliin matkaa huoltoasemalle ja joimme kahvit. Pariskunta jatkoi matkaansa mökille ja me tien varteen. Valitettavasti alkoi sataa kaatamalla ja salamoida uhkaavasti. Niinpä teimme pakkoratkaisun ja hyppäsimme ensimmäiseen linja-autoon, jonka näimme ajavan ohitse. Vieläkin jaksan harmitella tätä, vaikka ei se nyt huono juttu ollut pysyä kuivana ja suojassa salamoilta. Pääsimme Turkuun, josta operoimme tiemme Ruissaloon leirintäalueelle. Pystytimme teltan ja nautimme olostamme yhden yön. Seuraavana päivänä päätimme suunnata kohti Lahtea ja mahdollisesti myös Lappeenrantaa. Turussa tapasimme myös miehen, joka oli liftaillut ulkomailla saakka. Hän antoi meille paljon hyviä neuvoja,  kuten mm. sen,  että kannattaa tarkastella nopeusrajoituksia ja katsoa sen perusteella spotti, josta yrittää autojen kyytiin. Autojen täytyy pystyä pysähtymään helposti. Ei ole järkeä liftata paikassa,  jossa nopeurajoitus on vähintään 100.

PÄÄDYIMME MELKEIN SIPERIAAN

Aikamme liftailtua kohti Lahtea auringon porottaessa kuumasti (en ole koskaan ollut yhtä ruskettunut!),  kohdallemme pysöhtyi rekka. Se oli valtava ja nuhjuinen. Kuski puhui venäjää ja oikein huonoa rallienglantia. Epäröin hieman,  mutta noustiin silti kyytiin. Kuski esitteli lompakostaan perheensä kuvia ja yritti houkutella meitä Venäjälle ja Siperiaan,  minne hän oli matkalla itse. Kerroimme kuitenkin, että jäisimme Lahdessa mielellämme pois. Jalkatilassa pyöri vodkapullo (melkoinen klisee?) ja konepellillä heilui vieteriukko. Tunnelma oli pysähtynyt ja aika jännittynyt. Kirjoittelin päiväkirjaamme, kun Jasse jutusteli kuskin kanssa joten kuten.

Yhtäkkiä huomasin,  että Lahti jäi taaksemme. Iski paniikki. Töminä Jassen kylkeen ja melkein jo panikoin. Helvetti, nyt se tapahtuu. Tyyppi vie meidät Siperiaan ja syöttää karhuille! Selvisi kuitenkin, että kuski tahtoi viedä meidät mieluummin heti Lappeenrantaan saakka. Ja niin hän totisesti veikin. Hän rikkoi hieman sääntöjä, ja kuljetti meidät lähemmäs leirintäaluetta, vaikka hän ei olisi saanut poiketa työreitiltään. Kannatti uskaltaa hypätä tämän kuskin kyytiin!

KALLISTA MAJOITTUMISTA

Yllätyksenä meille tuli se, miten kallista leirintäalueilla on yöpyä teltassa. Vasta viikon majoituksesta sai alennusta,  ja me yövyimme yhdessä paikassa maksimissaan kaksi yötä. Not good. Lappeenrannassa oli hirveästi hyttysiä ja leirintäalue kuhisi venäläisiä turisteja. Yöllä oli varmaan melkein pakkasta, sillä olin todella jäässä ja telttamme pohjaan tuli pieni reikäkin. Aamulla päätimme lähteä katsomaan kaupungin keskustaa.

Rakastuimme Lappeenrantaan kovasti. Hiekka esitykset tekivät syvän vaikutuksen ja parissa museossakin kiertelimme. Kylmästä yöstä huolimatta sää jatkui päivisin täydellisenä. Lähetimme muutamat postikortit ja otimme kertakäyttökameralla kuvia. Puhelimet olivat mökkiä lähes jatkuvasti,  sillä lataamaan ei ehtinyt ja päässyt kovinkaan monessa paikkaa. Olimme vain me kaksi ja meidän oma seikkailumme. Elimme koko reissun jotenkin omassa kuplassamme. Keskustelimme yöt läpeensä ja suunnittelimme tulevaisuutta. Aamuisin kävimme aikaisin uimassa järvissä ja merissä, mahdollisuuksien mukaan myös saunoimme leirintäalueilla. Voi kunpa vielä joskus pääsisi tuollaiselle matkalle..

Lappeenrannasta päätimme liftata kohti Savonlinnaa. Sillä matkalla tapasimmekin paljon hauskoja ihmisiä, mutta niistä lisää seuraavassa osassa. Pysy mukana!