Niin montaa seuraajaani on kiinnostanut työuupuminen ja kysellyt siitä kovasti, että koetan vihdoin kertoa teille hieman kokemuksiani. Olin viime viikolla muiden uupuneiden kanssa kylpylässä kuuntelemassa luentoja, liikkumassa, rentoutumassa ja saamassa vertaistukea toinen toisiltamme. Kuntoutuksessa. Viikko oli oikein onnistunut. Olin porukan kuopus, mutta ryhmästämme muotoutui silti aivan valloittava kokonaisuus. Se tunne, kun tapaat muitakin joilla on univaikeuksia! Fiilis, että pitäisi olla tehokas – suorittaa! Ah, en olekaan yksin – saati sekaisin. Oli myös mukava huomata, että eipä sitä uupumusta muistakaan päälle uskoisi. Kaikki me olimme sellaisia iloisia ja reippaita – kas, siinäpä ongelman ydin.

Kaikkein kiinnostavimpana pidin ehkä psykologin tuntejamme. Saimme kertoa omista kokemuksistamme ja saimme myös paljon hyviä lukusuosituksia, kuten esimerkiksi Joustava Mieli, jonka on kirjoittanut Arto Pielikäinen. Puhuimme psykologin kanssa paljon erilaisista stressinhallinta keinoista ja jaoimme vinkkejä keskenämme. Tajusin muiden tuella myös muun muassa sen, että minun on tosiaankin vaikea ottaa apua vastaan edes. Jostain syystä tuntuu, että pitäisi/haluan pärjätä yksin. ”Kyllä minä hoidan”, ”Kyllä minä pärjään” – tiedättehän. ”Kyl tää tästä kohta helpottaa”. Vaan ei.

Mikä ihmeen työuupumus?

Lievä työuupumus on yleistä ja moni jatkaakin usein töissä, vaikka työuupumus olisi oikeasti jo pitkällä. Äkkiä siitä kehittyy VAKAVA työuupumus. Tämä johtuu usein siitä, että keho tottuu asteittain yhä suurempaan kuormitukseen, josta se ei pysty valitettavasti sitten palautumaan riittävästi. Ennen työuupumus on ollut tabu, mutta nykyään tietämys siitä on kasvanut – vaikkakin tunnistaminen on yhä vaikeaa. ”Helpompaa olisi, jos olisi jalka poikki”, tapaavat uupuneet usein todeta. Allekirjoitan. Sen verran mitä olen asiaa tutkinut, ei uupunut usein huomaa/aavista, että romahdus on tulossa. Olo voi olla niin tottunut jatkuvaan stressiin ja kuormittumiseen, että kuvittelee sen olevan jo ”normaalia”. Sitten tuleekin se äkkipysähdys, romahdus, stoppi. Uupunut ajattelee olevansa laiska, vaikka tiedättekö mitä – laiskat eivät uuvu.

En itsekään osannut tunnistaa, miksi erään ison tapahtumapäivän jälkeen oksensin. Luulin, että söin huonosti – myöhemmin lääkäri selitti, että silloinkin kyse oli liiasta kuormituksesta. Hoidin tuolloin yksin koko tapahtuman ja koordinoin samaan aikaan useaa ulkomaalaista esiintyjäryhmää, bäkkärin ruokailuja, äänimaailmaa.. Huh. Tästä tapahtumasta ehti kulua melkein puolivuotta vielä, ennen kuin itselleni tuli totaalinen pysähdys unettomuuden vuoksi ja jäin siltä seisomalta sairaslomalle ja lääkäri kehotti heittämään työpuhelimeni jorpakkoon. No, ihan niin en tehnyt, mutta olisi kyllä pitänyt! Kantapään kautta.. Olen yhä kiitollinen tälle ensimmäiselle lääkärilleni, joka selitti miksi en nuku ja oli empaattinen. Kertoi, ettei vika ole minussa – olen sairastunut. Työ on sairastanut minut.

Työuupumuksen kehittymiseen vaikuttavat muutkin asiat yleisen ison työmäärän lisäksi. Kuten epäselvät tavoitteet, erityisesti myös huono johtaminen ja arvostuksen puute. Työntekijän liiallinen reippaus, joustavuus ja kiltteys. Siihen kun lisätään sitten myös yksityiselämän muutokset, kuten avioero, sairaus tai muutto – soppa on valmis. Tein liian pitkään reippaana 6-7 päiväisiä työviikkoja, purin hammasta ja mietin miksi ei uni tule. Niin, miksiköhän..

Miten työuupumus ilmenee?

Unohtelu, hajamielisyys ja keskittymisvaikeudet ovat tavallisia oireita. 

Keskittymiskyvyn ja tarkkaavaisuuden palautumisessa voi mennä toipuvallakin vuosia. Anna itsellesi aikaa – ja vaadi sitä!

Et saa asioita tehdyksi ajoissa tai kunnolla.

Ennen helposti sujuneet asiat tuottavat päänvaivaa. Siis mikä välilehti piti avata, mikä salasana? Onko kello jo viisi? Miten en ymmärrä lukemaani?

Unettomuus ja väsymys.

Heräilet öisin, sinun on vaikeaa nukahtaa uudestaan. Näet mahdollisesti painajaisia töistä. En vieläkään nuku itsekään kovin hyvin.

Ärsyynnyt aiempaa herkemmin.

Työkaverit ja pomo ärsyttävät, tunnet paljon negatiivisuutta. Saatat tuntea myös esimerkiksi ääniyliherkkyttä myös kotioloissa.

Et tunne iloa asioista, kuten ennen.

Aiemmin työsi saattoi tuntua mukavalta, et tunne enää niin. Jos ennen ilahdutit itseäsi kukkasilla, nyt sekään ei tunnu miltään. Onko missään mitään järkeä? Motivaatio puuttuu, olo on kyyninen.

Töihin lähteminen tuntuu vastenmieliseltä.

Tunnet helposti ahdistusta myös iltaisin, kun mietit seuraavaa työpäivää. Tunne tuntuu usein vastassa tai rinnassa kouraisevana tunteena, kuin jännittäisi.

Itkuherkkyys.

Sanoisin, että olotila voi alkuun ainakin muistuttaa hieman ”Baby Bluesia”, joka on tavallista synnyttäneillä naisilla. Kun valmistat ruokaa, saattaa kyyneleet alkaa valua silmistä – etkä edes tietä miksi hitossa niin tapahtuu. Saati jos joku kysyy, mitä sinulle kuuluu.

Tuntuuko olo uupuneelta?

Mikäli olosi tuntuu uupuneelta ja tunnistit yläpuolelta oireita, edes pari – voit ensialkuun tehdä vaikkapa tämän testin ja olla sitten yhteydessä terveydenhuoltoon ja työpaikallesi: UUPUNUT

Ihme, että sain tämänkin verran nyt jäsenneltyä -jospa jatkan tästä lisää myöhemminkin teille? Aihe on niin laaja.. tästä voisi puhua loputtomiin ja selkeästi se kiinnostaa teitä. Huippua! Mutta tiedättekö, on hyvä tunnistaa voimansa. Ja nyt tuntuu siltä, että parasta kun keitän kupin teetä! Tuolla kylpyläviikolla eräs ryhmämme jäsen kertoi ihanasta ideastaan, että ”To do” listojen sijaan tekeekin ”To me” listoja. Miten ihanaa! Aion ehdottomasti ottaa tuon vinkin käyttöön.

Muistetaan hengittää ja ottaa sitä kuuluisaa, kliseistä omaa-aikaa. Oli se sitten lasi viiniä, suklaalevy, kävelylenkki, kylpy, kynsien lakkaus tai kuppi kahvia. Mutta silloin ei kukaan saa häiritä, sillä sinä vietät aikaa elämäsi tärkeimmän ihmisen kanssa – sinun itsesi.

COVID-19 vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla. Tavallisimpia oireita ovat kuume, kuiva yskä, sekä väsymys. Nyt tarkoitukseni ei ole kuitenkaan pureutua tautiin itsessään kovin syvälle – vaan sen niin sanottuihin ”sivuvaikutuksiin”. Positiivisiin lieveilmiöihin.

Koen, että korona on saanut meidät havahtumaan niin ”oravanpyöriin”, kuin siihenkin mikä oikeasti on elämässä kaikkein tärkeintä. Pakkopysähdys tuli monelle tarpeeseen. Aina kun ihminen, ihmiset ja yhteiskuntamme havahtuu, pysähtyy miettimään hetkeksi – on se myös hyvästä. Asioilla on puolensa, uskon. Miten rajallista elomme täällä on ja aika läheistemme kanssa, siinä on jo mietittävää kerrakseen. Onko siinä lopulta mitään järkeä, että juoksemme päivittäin pää kolmantena jalkana paikasta A paikkaan B ja ehdimme olla yhdessä läheistemme kanssa vain illalla ennen nukkumaan menoa tunnin, taikka pari. No ei.  Arjen pyörteissä niin kovin helpostu unohtaa sen kaikkein tärkeimmän. Itsemme ja muut. Onko lopulta kovin tervettä vaalia esimerkiksi terveyttään niin kovasti, hampaat irvessä, että ahdistuu esimerkiksi kalenteristaan – joka näyttää treenejä kuudelle päivälle viikossa? Voisiko itselleen olla lempeämpi ja täten olla myös terveempi? Koronan myötä monella on ollut aikaa miettiä, mihin suuntaan elämäänsä ja uraansa veisi. Haluanko tällaista elämää? Voisinko kehittyä jossain lisää, ehkä vaihtaa alaa kokonaan?

Iltalehdessä tänään julkaistun uutisen mukaan yli 10 000 ihmistä on lopettanut Suomessa tupakoinnin koronan myötä. Korona ei ollut ehkä suurin syy lopettamiseen, mutta yksi niistä. Koen, että tämäkin on yksi monista ”positiivista lieveilmiöistä” poikkeustilanteessamme. On toki monia asioita, jotka ovat surullisia, vaikeita ja ehkä pelottaviakin tällaisessa tilanteessa. Mutta niiden vatvominen ei mielestäni auta. On näin ollen hyvä keskittyä hyviin asioihin ja luoda täten hyvää energiaa enemmän ympärilleen. Pelko ja naama mutrussa kulkeminen ei auttane ketään. Tämä pätee niin poikkeusaikana, kuin muulloinkin.

Nopeasti listattuna, mieleen tulee ainakin seuraavat positiiviset lieveilmiöt koronan myötä:

• Ihmiset ovat alkaneet liikkua enemmän luonnossa
• Kotimaan matkailun arvostus on suuressa nousussa, olen puhut sen puolesta jo vuosia.
• Moni on aloittanut uuden harrastuksen, budjetilla 0 euroa. Onko kaapissa pölyttynyt kauan vanha kitara – ota käyttöön ja opettele näppäilemään. Netti pursuaa opetusvideoita. Lue, kudo, virkkaa, askartele. DIY ja kotoilu on POP.
• Liikennekuolemat ovat vähentyneet Euroopassa
• Saasteet vähentyneet jossain määrin – luonto ja eläimet kiittävät. Kiinassa on nähty sininen taivas ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin.
• Enemmän aikaa perheelle, etenkin monet lapset ovat kertoneet nauttivansa lisäajasta vanhempiensa kanssa
• Muistetaan ja ilahdutetaan ystäviä myös perinteisin kirjein ja soitoin – mitä sinulle kuuluu?
• Etätyöskentelyn mahdollisuudet paranevat jatkuvasti ja niitä kehitetään lisää

Onko korona tuonut sinun arkeesi jotain positiivistakin? Jaa kokemuksesi ja mietteesi.