Lapselle tärkein joululomassa? Lahjat ja joulupukki? No tavallaan, mutta niitäkin suurempaan merkitykseen nouset sinä itse. Kiireisen arjen keskeltä on suorastaan luksusta päästä viettämään vanhempien kanssa aikaa kokopäiväisesti. Kunhan vanhempi vain muistaa olla oikeasti läsnä. Puhelin on ihan ok laittaa hetkeksi kiinni.

Lomilla on silti myös hetkiä, kun meinaa lähteä järki ja toivoo, että arki taas alkaisi. Mutta silloin on hyvä muistuttaa itseään siitä, miten vähän oikeasti moni meistä pääsee kunnolla viettämään aikaa lapsensa kanssa. Meillä ainakin arki on yhtä juoksua. Aamulla aikaisin bussilla päiväkotiin, töihin ja taas sama rumba, että pääsemme kotiin. Kotona ruuan valmistus ja ehkä tunnin verran leikkiä – iltakylpy ja nukkumaan. Sama alusta uudelleen ja uudelleen, päivästä toiseen.

Saimme vähän aikaa sitten Martinex.fi verkkokaupasta ihanan Tuutikki -termospullon ja astioita. Tuo termospullo onkin päässyt jo muutamaankin otteeseen meillä mukaan retkille, kuten pulkkamäkeen. Voi miten toivoisimmekaan, että pääsisimme nyt myös joululomalla taas pulkkamäkeen! Termospullo on siitä kätevä, että se on malliltaan ohut ja kevyt – sujahtaa näppärästi kassiin tai reppuun. Tähän isompaan malliin mahtuu noin kahdelle hengelle glögimukilliset. Hinta termarilla on myös todella maltillinen, vain 16,90€. Erityisen ihana lahjaidea.

Meillä on suunnitelmissa nauttia yhteisestä ajasta erilaisten pelien ja leikkien parissa. Toivottavasti myös sen pulkkamäen! Onneksi on kaksi pitkää viikkoa aikaa toivoa lunta.

Kuka olen? Mitä haluan? Mistä tykkään? Näiden kysymysten äärellä vietin eilen hyvin pitkän tovin ruokakaupan hyllyjen syövereissä. Nyt kun tarvitsee ostaa ruokaa vain itselle ja tyttärelle, sitä havahtuu siihen karuun faktaan – ettei enää muista mistä itse tykkää. Tytön mieltymykset toki pysyvät mielessä ihan selkäytimiä myöten. Mutta voisiko joku kertoa, kuka hitto on tuo nainen toppatakissaan. Käsissään hyvin epävarmasti ostoskori ja tuijottaa vain tyhjyyteen salaattivalikoiman edessä? Pitäisikö kuuluttaa? Liekö eksynyt?

Siis tietysti ennenkin olen ostellut mistä itse pidän, mutta yhdessä asuessa tulee tehtyä huomaamattaankin valtavan paljon kompromisseja monen asian suhteen ja yksi niistä on ruoka. Olin meistä se pihimpi ruokaostosten suhteen. Ei ole ollenkaan tavatonta, että kuljen kaupassa niin, että samalla vähintäänkin päässäni raksuttaa jatkuvasti taskulaskin. Pyöristän mielessäni myös hintoja ylöspäin, niin ei tule kassalla ainakaan sydänkohtausta ostosten loppusumman kuullessa. Raks Raks. Ette usko miten dramaattiselta tuntui eilen ostaa levitettä, joka oli ensinnäkin hyvin edullista ja sellaista, mistä toinen ei olisi taatusti pitänyt. Elämä risaiseksi ruokakaupan hyllyjen välissä, jiihaa! Tunsin oloni niin itsenäiseksi ja niin eläväksi, jeah.

Kävin myös mielenkiintoista keskustelua jossain kylmähyllyn tienoilla itseni kanssa siitä, mitä tarvitsisi ostaa:

”Makkaraa? Aaa, ei tarvitsekaan! No kink.. Haa, eipäs vaan soijarouhetta”.

Ahaa-elämyksiä kerrakseen. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta täysin totta tämä kaikki. Vie varmasti paljon aikaa, että oikeasti taas muistaa kuka on ja mistä itse pitää, mitkä ovat vain kompromissien kautta opittuja tapoja ja kulutustottumuksia. Voi miten iloinen olenkaan siitä, että voimme syödä samaa ruokaa monta päivää putkeen. Aikaisemmin siihen ei koko perhe mielellään suostunut, vaan päivittäin tehtiin aika usein turhaan uutta ruokaa. Pakko myöntää, että tulen hirveän iloiseksi kun voin venyttää penniä ruokakustannuksissa. Silti tietysti mausta ja terveellisyydestä tinkimättä. Odotan innolla ensi kuuta ja seuraavaa palkkaa, jolloin pääsen kunnolla budjetoimaan ja suunnittelemaan. Elämän pieniä iloja tällaiselle listaihmiselle. Tiedätte varmaan ihmistyypin.

Ps. ostin myös halvinta vessapaperia – koska mä voin!