Kuka olen? Mitä haluan? Mistä tykkään? Näiden kysymysten äärellä vietin eilen hyvin pitkän tovin ruokakaupan hyllyjen syövereissä. Nyt kun tarvitsee ostaa ruokaa vain itselle ja tyttärelle, sitä havahtuu siihen karuun faktaan – ettei enää muista mistä itse tykkää. Tytön mieltymykset toki pysyvät mielessä ihan selkäytimiä myöten. Mutta voisiko joku kertoa, kuka hitto on tuo nainen toppatakissaan. Käsissään hyvin epävarmasti ostoskori ja tuijottaa vain tyhjyyteen salaattivalikoiman edessä? Pitäisikö kuuluttaa? Liekö eksynyt?

Siis tietysti ennenkin olen ostellut mistä itse pidän, mutta yhdessä asuessa tulee tehtyä huomaamattaankin valtavan paljon kompromisseja monen asian suhteen ja yksi niistä on ruoka. Olin meistä se pihimpi ruokaostosten suhteen. Ei ole ollenkaan tavatonta, että kuljen kaupassa niin, että samalla vähintäänkin päässäni raksuttaa jatkuvasti taskulaskin. Pyöristän mielessäni myös hintoja ylöspäin, niin ei tule kassalla ainakaan sydänkohtausta ostosten loppusumman kuullessa. Raks Raks. Ette usko miten dramaattiselta tuntui eilen ostaa levitettä, joka oli ensinnäkin hyvin edullista ja sellaista, mistä toinen ei olisi taatusti pitänyt. Elämä risaiseksi ruokakaupan hyllyjen välissä, jiihaa! Tunsin oloni niin itsenäiseksi ja niin eläväksi, jeah.

Kävin myös mielenkiintoista keskustelua jossain kylmähyllyn tienoilla itseni kanssa siitä, mitä tarvitsisi ostaa:

”Makkaraa? Aaa, ei tarvitsekaan! No kink.. Haa, eipäs vaan soijarouhetta”.

Ahaa-elämyksiä kerrakseen. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta täysin totta tämä kaikki. Vie varmasti paljon aikaa, että oikeasti taas muistaa kuka on ja mistä itse pitää, mitkä ovat vain kompromissien kautta opittuja tapoja ja kulutustottumuksia. Voi miten iloinen olenkaan siitä, että voimme syödä samaa ruokaa monta päivää putkeen. Aikaisemmin siihen ei koko perhe mielellään suostunut, vaan päivittäin tehtiin aika usein turhaan uutta ruokaa. Pakko myöntää, että tulen hirveän iloiseksi kun voin venyttää penniä ruokakustannuksissa. Silti tietysti mausta ja terveellisyydestä tinkimättä. Odotan innolla ensi kuuta ja seuraavaa palkkaa, jolloin pääsen kunnolla budjetoimaan ja suunnittelemaan. Elämän pieniä iloja tällaiselle listaihmiselle. Tiedätte varmaan ihmistyypin.

Ps. ostin myös halvinta vessapaperia – koska mä voin!

Jo viime vuoden keväänä paasasin aiheesta kolumnissani Ilkassa, mutta kertaus ei liene pahitteeksi täälläkään.

Kesälomia vietetään työpaikoilla jo kovaa vauhtia, onpa nopein ehtinyt jo lomansa lomaillakin. Kahvihuoneissa retostellaan tuliaisilla Kreikasta ja esitellään lomakuvia Roomasta ja haaveillaan Pietarista. Miksi mennä merta edemmäs kalaan? Suomessa on saatu nauttia lähes kolmenkymmenen asteen hellelukemista ja rajoja löytyy usein jopa tällaiselta siistiä sisätyötäkin tekevältä toimistorotalta. Oma maa mansikka. Olen jo pitkään puhunut kotimaan matkailun puolesta, se on aivan liian aliarvostettua. Monet nykylapset ovat vierailleet jo useissa ulkomaankohteissa, mutta eivät vaikkapa Kuopiossa. Puhumattakaan Ähtäristä, joka toki nyt on kovassa nosteessa vielä melko uusien, karvaisten maahanmuuttajiensa kanssa. Pandat tuovat kieltämättä kovaa nostetta matkailuun, vaikka niiden tuomisesta suomeen olisin henkilökohtaisesti mitä mieltä tahansa. Matkailulla Suomi nousuun!

Vaikka olemmehan vertailuissa parhaita jo vaikka missä. Mutta ei vara venettä kaada. Suuntaa Amerikan serkkujen kanssa katsomaan eukonkantoa ja sankohiipimistä, huutakaa kurkkunne käheiksi kisakatsomossa. Käykää virkistäytymässä louhoksilla uiden ja lähtekää telttailemaan Nummijärvelle Rockabillyn aikaan. Huristelkaa päältä ajettavien ruohonleikkureiden ajokisoissa. Elämyksiä löytyy lähempää, kuin arvaatkaan. Ja lupaan, että teet vaikutuksen serkkuihin. Ota missioksi käydä kesän aikana kolmessa uudessa paikassa kotimaassamme. Junalippu Pieksämäelle, Check. Kristiinankaupungin kesämarkkinat, Check. Valehtelun SM-kisat, Check.

Suomessa riittää kauniita lomakohteita aivan jokaiselle, usko pois. Ei pidä väheksyä esimerkiksi rakastettua Muumipeikkoa, tuota pyöreää tupsuhäntää. Väitän, että jokaisen suomalaisen kuuluu kokea Muumilaakso. Mikäli ei suomalainen ole perehtynyt Muumeihin, ei ole kaikki Muumit niin sanotusti laaksossa. Vaikkakin kyseisen kohteen hintojenkin laatijan ”laakson” laitaa olisi hyvä tutkiskella uudelleen. On joka tapauksessa suorastaan kansalaisvelvollisuus tietää, missä kotimaassamme kannattaa matkailla ja mitä mainostaa myös apua kysyville turisteille. Jos sinut pysäyttäisi seuraavassa kadunkulmassa NYT ulkomaalainen ja kysyisi mitä nähtävyyttä suosittelisit erityisesti, osaisithan vastata?

Avomieheni kanssa kun aloimme seurustelemaan, lähdimme muutamien viikkojen seurustelun jälkeen heti kiertämään ympäri suomea. Liftasimme vajaa 700km viikossa ja näin tuli moni aukko sivistyksessä korjattua näppärästi kertaheitolla. Lörtsytkin nautittua. Liftaaminen suomessa oli avartavaa, ei me suomalaiset ollakaan niin sulkeutuneita ja tuppisuita! Mahtavaa. Kesällä suomalaisen kieltä ei kissa vie. Pisin aika, mitä odotimme tien poskessa kyytiä, oli vajaa kolme minuuttia. Suomalaiset ovat kesämoodissaan vieraanvaraisia, puheliaita ja nauravaisia. Loisto seuraa! Sitä ei aina kolmenkymmenen pakkaslukemissa uskoisi. Tai niissä marraskuisissa räntäsateissa.

Festivaalikattauskin on kesällä Suomessa niin kattava ja monipuolinen, että kuka edes ehtii heittää heinänkortta suupielistään ja löytää aikaa rynnätä ”Hassen siivelle”.  Joskus pitää toki lähteä kauas, nähdäkseen lähelle. Nähdäkseen miten upea maa Suomi loppujen lopuksi onkaan. Puhdas, täynnä kauniita järviä.

Jokaiselle jotakin. Tässä. Lähellä. Suomessa.