Tyttäreni on nyt 1,5-vuotias, joten voisi olla mainio hetki palata nyt hitusen taaksepäin ajassa. Hänhän ei ole enää mikään vauva!

Mutta mitä tekisin nyt toisin vauvavuotena?

• Teksisin pinnasängystä heti ns. sivuvaunun omaan sänkyymme! Mikään ei ole rasittavampaa, kuin NOUSTA YLÖS yöllä syöttämään vauvaa. Niinpä ottaisinkin pinnasängystä heti laidan pois ja liittäisin sen sänkyymme. Täten voisi vain syöttää vauvaa, ja siirtää hänet sitten köllimään omalle puolelleen. Niin helpottavaa. Jos kumppani ei saa nukuttua makuuhuoneessa, hän voi siirtyä olohuoneen sohvalle.

• Nukuttaisin vauvan sänkyymme päikkäreille ja nukkuisin myös ITSE. Vauvamme ei suostunut nukahtamaan pinnasänkyyn juuri koskaan päikkäreille. Hän nukkui vain sylissäni, tai vaunulenkillä. Täten tuli usein katsottua sarjoja sohvalla, kun hän nukkui sylissä. Väsytti aivan himskatisti! Olisin voinut nukuttaa häntä suoraan sänkyymme ja yrittää nukkua myös itse siinä vieressä.

• En mättäisi herkkuja jatkuvasti suuhuni. Koskaan en ole himoinnut sokeria niin paljon, kuin imettäessäni. Ennen raskautta herkuttelin leffaakin katsoessa lähinnä appelsiinilohkoilla ja kahvilla. Irtokarkit ja vastaavat olivat tositosi harvinaisia. En ollut kärryillä karkkipussitrendeistä tai uusimmista suklaista. Raskaana tykkkäsin lähinnä hedelmistä ja vähäsen jäätelöstä. Mutta sitten.. Kun aloin syöttämättään beibeä, alkoi kauhea sokerimättäys iskeä. Palauduin nopeasti synnytyksestä alle lähtöpainoon jopa. Mutta sitten, kun lopetin imetyksen – jatkui herkuttelu yhä! Ja eihän ne kalorit enää kuluneetkaan pois. Toki herkut ja hiilarit ylipäätään ovat hyväksi imetykselle, mutta kun imetys loppuu – voi edessä olla koukku. En siis herkuttelisi niin paljon, sillä herkkukoukusta on todella vaikeaa päästä eroon. Yritän sitä yhä!

• Ottaisin rennosti. On ihan ok käydä vessassa, ja jättää vauva sekunniksi sitteriin lähistölle. On ok ottaa vauva sitterissä mukaan suihkuun (mitä kyllä sentään älysinkin alkaa tehdä lopulta). On ihan ok syödä ruokaa itsekin. No, välillä kyllä sain syötyä sohvalla, kun vauva nukkui. Vieläkin naurattaa, kun muistelen miten kerran tiputin mysliä vahingossa vauvan korvaan.. Mutta yleisestikin stressaisin paljon vähemmän kaikesta.

• Komentelisin muita. Pienen vauvan äidillä on kädet täynnä ja vapaa-aika olematonta. Siksi hän ansaitsee kaiken mahdollisen avun. Täten komentelisinkin miestä enemmän keittämään kahvia, ja tuomaan sen vaikka sänkyyn saakka, jos siltä tuntuisi. En erityisesti myöskään tyhjentäisi tiskikonetta klo 6 aamulla (haloo??), kun olisimme edellisenä päivänä vasta saapuneet synnäriltä kotiin! Oivoi. Yritin olla heti superäiti ja hoitaa kaiken kuin ennenkin. Sen sijaan loikoilisin sängyssä kaikessa rauhassa vauvan kanssa. Nauttisin hänestä ja pesimisestä.

Näin syntymäpäivän lähestyessä aloin pohtia asioita, joista tiedän tulleeni jokseenkin vanhaksi.

– Kuivakakut

Kuivakakut ovat alkaneet maistua aika hyviltä. Niitä myös tulee tehtyä
hieman huolestuttavankin usein. Mums.

– Juhliminen huolestuttaa

Kun olen menossa juhlimaan, ensimmäisenä mietin tuskaisena seuraavaa aamua.
Mahdollista huonoa oloa, aikaista herätystä ja totaalista väsymystä. Krooh..
Kannattaako lähteä? Uhka, vai mahdollisuus? Uhka, uhka, uhka..

– Huolettomuus

Siinä mielessä, että voin katsoa peiliin ennen kauppaan lähtöä, ja
todeta: ”Voi ei!”. Mutta teenkö asialle jotain? Nääh, näillä mennään.
”Oho, reikä farkuissa.. Mutta hei, vain yksi!”

– Muisteleminen

Aloitan nykyään liian usein lauseita: ”Kun minä olin nuori..”


– Vaatteita muille

Löydän, ja ostan vaatteita enemmän lapsellemme, kuin itselleni.
Eräänä päivänä ostin miehelle boksereita, vaikka hän ei niitä tarvinnut.
Minä olisin tarvinnut paidan.

– Ruokailu

Aamuisin tekee mieli puuroa!

– Kriittisyys

Pohdiskelen, onko esimerkiksi hameeni/mekkoni liian lyhyt.
Joskus sen PITI olla lyhyt.

– Keräily

Olen alkanut kiinnostua yhä enemmän kotimaisesta designesta.

– Valinnat

Valitsen mielummin hyvän puhdistusaineen keittiöön, kuin siiderin.

– Lukutarjonta

Luen melko usein kuolinilmoitukset läpi.

– Päivittely

Päivittelin hetkis sitten miehen kanssa mm. teinien paljaita nilkkoja ja löysää olemusta.
”Ollaanko mekin muka joskus oltu tuollaisia?”

– Nukkuminen

Haukottelen seitsemän aikaan illalla jo rajusti. Meinaan nukahtaa itsekin tuolloin yöunille, kun nukutan lasta. Joudun usein taistella, että jaksan kömpiä huoneesta vielä touhuamaan. Usein onnittelen itseäni, mikäli jaksan rantautua sohvalle viltin alle. Krooh..

– Rengastettuja

Puolet tuttavapiiristä alkaa olla naimisissa.

Hmm. Että semmoista. Täytynee alkaa suunnitella jotain repäisevää ja nuorekasta toimintaa
26-vuotis syntymäpäiville? Vai mitä? Onneksi varsinaista ikäkriisiä ei silti ole, koska mies on ikäloppu. Hahaaa, joo, sori pupu.

– Jane