Ennen lasta suorastaan ahmin kirjoja. Vapaapäivänä saattoi mennä kolmekin paksua kirjaa, ihan
tosta vaan. Kun löytää oikein hyvän kirjan, siihen maailmaan uppoutuu ja henkilöhahmoihin samaistuu. Samalla sitä kuitenkin säännöstelee epätoivoisesti lukemistaan, koska kirjan loputtua
olo on usein vähän tyhjä.

Nykyään ehdin lukea säälittävän harvoin. Toki jos lapsi menee ajoissa nukkumaan, voi lukea iltaisin, mutta yleensä olen niin väsynyt nukutettuani, että tuntuu vaikealta jaksaa enää nousta ylös tekemään yhtään mitään. Usein Jasse onkin löytänyt sammuneen yksilön lapsen vierestä, kun on tullut kurkkaamaan, että mihis himskattiin se leffaseuralainen nyt oikein jäi. No, sielähän se kuorsaa.
Puhun lukemisesta paheena siksi, että A) yleensä luen totaalisia hömppäkirjoja, B) varastelen niille aikaa arjessa, kun voisi keskittyä 100% perheeseenkin.

Miten sitten varastan aikaa lukemiselle? Kun tyttö on saanut aamupalan syötyä, kaadan yleensä itselle vielä toisen kupillisen kahvia, kun hän menee touhuamaan jo lelujen pariin. Tällöin aikaa lukea on noin sivun, tai hyvällä tuurilla kahdenkin verran. Sitten jo tullaankin repimään hihasta leikkimään, tai heitetään kengällä, että nyt mutsi lähetään ulooooos! Mutta joo.

Eli aamuisin 1-2 sivua.

Toinen ihan ”ok” tapa on ottaa kirja vessaan. No, yleensähän äidit eivät saa käydä vessassa koskaan yksin.. Mutta jos istuttaa lapsen samalla potalle oman kirjansa kanssa, niin kyllähän siinä taas ehtii varastaa aikaa kirjalle pikkuisen. Jos mies on kotona, voi kirjan kanssa hiippailla salaa
vessaan. Silloin ehtii lukea hieman kauemmin. Huutelet vaan kyselijöille ja oven hakkaajille, että ÄITI ON PISSALLA! Joskus voisi koittaa salakuljettaa myös termarissa kahvia mukaan. Idyllistä. Mutta olen kuullut, että joillain äideillä on jopa suklaakätköjä vessassa, että kai tuo kahvikin menisi ihan hyvin?

Vessareissuilla 0-3 sivua.
Meidän lapsemme rakastaa kylpemistä. Silloin, kun emme mene yhdessä suihkuun/kylpyyn, kökötän yleensä kylppärin matolla istumassa. Usein mukana on se kahvikuppikin. Viisaana ymmärrän ottaa kuitenkin itseltänikin sukat pois siksi aikaa, kun lapsi kylpee.

Eilen kuitenkin ajattelin vähän mennä leikkimään mukaan ja sain tietysti kunnon räiskinnät päälleni ja olin ihan uitettu koira vaatteissani. Ensi kerralla taidankin tyytyä ottamaan sen kirjan mukaan kylppäriin ja odottelen sen kanssa siinä matolla. Lapsi viihtyy melko kauankin kylpyleikeissään, että voisi ehtiä toisella silmällä lukea ihan kivastikin sillä aikaa.

Kylpyhetkissä 1-3 sivua.

Näin ollen päivässä ehtii lukea jopa huikeat 2-8 sivua kirjasta! Hurraa! Toki mikäli illalla ei ole väsynyt, voi sitten herkutella koko kirjan kerrallakin loppuun saakka. Mutta kaukana ovat ne ajat,
kun pystyi lukemaan rauhassa useammankin kirjan päivässä. Parempi kuitenkin vähän, kuin ei lainkaan. Tällä hetkellä olo on vähän tyhjä, sillä ei ole mitään hyvää kirjaa kesken, tai edes suunnitelmissa. Täytyykin hankkia uutta luettavaa pikapuoliin.

Varastatteko te aikaa paheillenne arjen keskellä?

Tämä viikko on alkanut melko synkeässä säässä. Juuri sellaisessa mitä eniten vihaan, kuumassa ja kosteassa, olo on kuin viidakossa. Taivas on hirveän synkkä ja pilvinen, ja pimeä asuntomme on entistäkin pimeämpi. Tällaisina hetkinä sitä toivoisi asuvansa valoa tulvivassa asunnossa, jossa oli mielettömän ihanat, suuret ikkunat. No jaa, ikkunoiden pesemistä en kyllä enempää kaipaa.

Aurinkoa olisin hieman kaivannut kuvatessa, mutta esittelen teille huonetta sitten vielä joskus
hieman kirkkaampien tuotosten kanssa. Nyt ei vilkkaan taaperon vuoksi ehtinyt kaivaa studiosettiä esiin, joten näillä mennään. Lapsiperheessä ei ole kyllä mitään herkkua yrittää kuvata asuntoa. Nuo maljakon kukatkin saivat melkoisesti kyytiä jokaisen kuvan välissä, voitte kuvitella..

Jo pitkän aikaa on pitänyt päästää teidät tosiaan kurkistamaan meidän vanhempien makuuhuoneeeseen. Aluksi mietittiin, olisiko tästä tullut tytön huone, mutta koska tuo syötävän
ihana tapetti sopi väriltään jo olemassa oleviin makuuhuonetekstiileihin, päätimme pitää huoneen itsellämme. Tuo korosteseinä olikin yksi niistä asioista, jotka saivat minut vakuuttumaan tästä asunnosta. Ehkä hölmöä, mutta silti. Oli mahtavaa, että jokaisesta huoneesta ei tarvinnut repiä
vanhaa tapettia pois. Työhuoneesta nimittäin saimme repiä oikein urakalla räikeää tapettia irti.

Melkein vuosi ollaan oltu makuuhuonessa ilman kattovaloa, koska sopivaa ei ole vain löytynyt, eikä tahdottu hankkia siihen ihan mitä tahansa. Lopulta tyylikkäästä sisustusliikkeestä Cobellosta löytyi juuri oikeanlainen valaisin, tanskalaisen Vita Livingin EOS. Cobello löytyy Vantaalta ja Espoosta, ja valikoimissa on niin paljon kaikkea ihanaa, että suosittelen käymään! Tuohon 

Valaisin on valmistettu aidoista ankan höyhenistä, ja minua aluksi hieman hirvitti ajatus tästä. Selvityksen jälkeen sain kuitenkin huokaista ja olla tyytyväinen hankintaan, sillä tämän valaisimen höyheniä ei koskaan nypitä eläviltä ankoilta! Kyseessä on elintarviketeollisuuden sivutuote. Huhh. Tuollaiset asiat ovat kuitenkin nykypäivän kuluttajille melko tärkeitä. Monet myös mahtavat siellä miettiä, millä tuollaisen saa puhdistettua? Kuulkaas niinkin simppelisti, kuin hiustenkuivaajalla! Melkoisen kätevää.

Makuuhuoneen seinälle olisi tarkoitus koota mustavalkokuvista kollaasi, mutta valitettavasti puiset valokuvakehykset tuntuvat nyt olevan hieman kiven alla kaikkialla. Mutta toivottavasti tupareihin mennessä saamme kollaasin valmiiksi seinälle! Iik, niihinkin on enää vain pari viikkoa, ja koko asunto tuntuu olevan vielä aivan kesken, mutta ehkä tämä tästä. Vähä vähältä.

Myös jonkinlainen säilytysratkaisu, taikka kori olisi mukava olla päiväpeitolle ja tyynyille.
On jotenkin ärsyttävää säilyttää niitä öisin lattialla. Ehkä voisi myös vain madantaa omia vaatimuksiaan, mutta kun mulla on aina ollut periaate, että tupareissa asunnon täytyisi olla jokseenkin valmis.

Vaikka tiedättekö, eihän ne taida ikinä olla?

* Yhteistyössä Cobello & Vita