Tiitukatriina haastoi muutkin kokoamaan omat ”Äitiyden aakkoosensa”, ja tässäpä tulisi listausta.

Kuva

A – Aamut. Aivan liian aikaisia, mutta tuleepa päivään paljon tunteja!

B – Banaani. Pikkuhiljaa on uskallettu antaa taaperolle banaania, aikaisemmin siitä tuli aina
maha kipeäksi. Nyt on alkanut hieman helpottaa sen suhteen.

C – C-vitamiini. Meillä syödään hurjasti hedelmiä ja marjoja!

D – D-vitamiini. D-vitskut toisinaan unohtuvat..

E – Eläimet. Miten voi lapsi rakastaa niitä noin paljon??

F – Farkut. Aika harvoin tulee kotona enää käytettyä.

G – Google. Kaiken pahan alku ja juuri.

H – Hermot. Ne menee äidillä melko helposti.

I – Ilo. Meillä iloitaan päivittäin paljon! Oli kyseessä sitten sälekaihtimet, voikukka..

J – Janette. Nykyään kuulostaa melkein hassulta kuulla oma nimensä. Nimeni on äiti?

K – Kiitti. Meillä on opittu sanomaan kiittii! Ja vielä ihan oikeissa kohdissa. Ihanaa!

L – Lapsi. Tärkeyslistan ykkönen.

M – Makaroni. Maistuu lapsille aina!

N – Neuvola. Seuraavaksi 2-vuotiaana.

O – Oma-aika. Harvinaista herkkua.

P – Pelko. Vanhempana sitä keksii jatkuvasti pelonaiheita.

Q – Quasimodo. Valvotun yön jälkeen peilistä saattaa katsoa tällainen.

R – Rakas. Perhe, lapsi, ystävät.

S – Suklaa. Kahvin kanssa! Elintärkeää.

T – Taapero. Ei ole enää vauvaa.

U – Uni. Unta, kitooooos!

V – Valokuvaus. Kuvia tulee otettua paljon lapsesta, mutta on myös työ.

W – Wine. Kts. myös kirjain ”O”.

X – X-asento. Lapsemme nukkuu yleensä näin. Ja isä myös. Minne mahtuu äiti?

Y – Youtube. Toisinaan tarvitaan vähän jeesiä lastenlauluista.

Z – Zzzz..

Å – Åland. Ollaan jo pitkään mietitty lomareissua Ahvenanmaalle perheen kanssa.

Ä – Äitiys. Sanoinkuvailematonta.

Ö – Öö.. Mistä mä puhuin äsken? Ajatuskatkoja. Paljon.

Miltä näyttäisi sun aakkoset?

– Jane

Kirjoitan tätä postausta kietoutuneena peittoon sohvalla, läppäri sylissäni koitan kirjoittaa hiljaa, sillä taapero nukkuu vihdoin vieressäni. Miksi olemme sohvalla? Koska hampaat.

Lapsemme alkoi tehdä hampaita jo muutaman kuukauden ikäisenä, ja tekee niitä yhä.
Olen enemmän kuin kyllästynyt selittämään, ja toistamaan vastausta; ”Koska hampaat”.
Onneksi nyt sentään ollaan jo loppusuoralla, mutta mennäänkin hirveissä poskihampaissa.  Demonihampaissa. Välillä tuntuu, että meillä eletään kauhuleffaa öisin. Naapurit ovat varmasti onnensa kukkuloilla, kun hampaat viimein ovat kaikki tulleet lävitse. Pitävät varmasti kunnon bileet! Ja voi, ME todellakin pidämme myös.

Tuntuu, että olen kuullut tarinoita vain helpoista hampaiden puhkeamisista. ”Voi emme edes huomanneet, kun olivat jo kaikki tuleet läpi!”, ja ”Vähän kitisi yhtenä päivänä”. Meillä hampaiden tuleminen ottaa melkoisen koville. Olemme toki antaneet toisinaan hieman särkylääkettä, mutta ei sekään aina auta, ja aina sitä ei tee mieli tyrkyttääkään. Yritämme kiinnittää huomion muualle, ja voin kertoa, että tiedän melko varmasti kaikki lastenlaulut ulkoa Youtubesta. Mahdollisesti myös naapurit, sori siitä.
Näinä öinä sitä miettii, että miten helkutissa on koskaan jaksanut valvoa vauvan kanssa.
Vauva-aikana meillä nukuttiin noin 2h kerrallaan, joskus vähemmänkin. Aina nousin ja kömmin pienokaisen kanssa olkkariin syöttämään. HAUKOTUS! Muistan yhdenkin yön, kun heräsin 15-20min välein hyssyttelemään vauvaa. Täytyy lähettää miljoonat tsempit teille, jotka juurikin olette valvomassa vauvan kanssa ja ette ole nukkuneet päiväkausiin. Ne ajat menivät ihan sumussa! Nautin todellakin, kun yleensä saan jo nukkua ihan kivoja yöunia. Paitsi näinä öinä,
kun demonihampaat ovat vallassa.

Pahinta tässä on ehkä se oma avuton olo, kun tuntuu, että mikään ei auta hammassärkyyn.
Varsinkin, kun normaalisti meillä on varsin iloinen taapero ja hän tulee mukisematta nukkumaan.
Ero demonihammastaaperossa ja normitaaperossa on meillä kyllä huikea.

On tämä kyllä hullua; ensin niitä tehdään hirveällä hommalla, ja sitten ne jo taas tippuvatkin pois!

Mites teillä, onko hampaiden puhkeaminen ollut, kuin leikkiä vaan?

– Jane