Ennen kuin minusta tuli äiti, en ollut koskaan tehnyt kalakeittoa ihan itsekseni. Nyt voin sanoa,
että juu, sekin taito onnistuu. Olen aina rakastanut oikein tulista ja eksoottista ruokaa. Elämääni ei mahtunut kalakeittoa.

Äitiyden myötä voisin sanoa, että olen hieman taantunut ihan tavikseksi. Tämä koskee montaakin osa-aluetta elämästäni, mutta varsinkin ruokapuolta. Nykyään emme syö päivittäin tulista ruokaa, ja välillä eksoottisinta mitä pöydästä löytyy, on ketsuppi. Toki jääkaapistamme löytyy paljon kiinalaisia-, ja thaikastikkeita, mutta käytännöllisyys vie usein voiton. On helpompaa tehdä heti iso satsi sellaista ruokaa, joka sopii varmasti kaikille. Makaronilaatikkoa tuunaamme tosin aina. Meillä ei syödä perinteisesti ”munamaidossa”, vaan tilalla on koskenlaskijaa ja runsaasti erilaisia juustoja. Kiitos tästä äidilleni, jolta ensimmäisen kerran sain uudelleen kipinän makaronilaatikkoon, koska hän oli tuunannut siitä niin herkullista.

1,5-vuotiaalle kun en ihan heti lähtisi tunkemaan lautaselle kolmeakymmentä kourallista chiliä, niin usein on helpompaa suosia perinteistä kotiruokaa. Toki taaperotkin voivat jo kaikenlaisia mausteita maistella, muttei ehkä ihan niin tulisia, mihin me vanhemmat ollaan totuttu. Tarkoitan niin tulista, ettei tiedä itkeäkö, vaiko nauraa. Onneksi lapsemme tykkää kuitenkin valkosipulista, joten sitä ei tarvitse jättää pois laskuista ”tavis”-päivinäkään.
Ennen en osoittanut mitään kiinnostusta perinteiseen kotiruokaan, mutta nyt on tulleet tutuiksi kaikki aina ihan sinne kalakeittoon saakka. Moniko muuten teki esimerkiksi juurikin tätä kalakeittoa silloin, kun asui ihan yksin? En osaa kuvitella itseäni moisen touhun vallassa silloin, kun asustelin pienissä yksiöissäni. Yksin tuli tehtyä erikoisempia ruokia, ja öh, ruokakokeiluja myös. Aina ei ehkä mennyt ihan nappiin yhdistelmät, mutta kuitenkin.

Yhtenä päivänä pohdittiin myös Jassen kanssa, että löytyyköhän monia sinkkunaisia, jotka tekevät itselleen kotona uunimakkaraa? Saa ilmoittautua!

Löytyykö muita, jotka ovat löytäneet kotiruuat vasta lapsien myötä?

Tosin yhden asian voin kyllä paljastaa, vieläkään en hallitse, enkä oikein tykkääkään ruskeastakastikkeesta! Kuka muka jaksaa ruskistaa sitä tarpeeksi pitkään? Ei näillä hermoilla. Onneksi lapsemme pitääkin kovasti tomaattipohjaisista kastikkeista. Äidin tyttö.

– Jane

Muutostamme tänne uuteen kotiin on nyt noin kahdeksan kuukautta. Osaa tavaroista myimme ennen muuttoa, mutta yhä löytyy huonekaluja, jotka toimme mukanamme vanhasta kodista. Tämä onkin hieman aiheuttanut harmaita hiuksia, sillä kaikki ei aivan sovellu yhteen uuden kodin kanssa.

Olemmekin päättäneet nyt ottaa itseämme niskasta kiinni, ja saada muun muassa olohuoneen vihdoin kondikseen. Olisi kiva saada kotia hieman ehostetuksi, koska haaveilemme tupareista kesällä. Toki se on vielä harkinnan alla, koska tyttö pitäisi saada hoitoon siksi aikaa. Sohvakin täytyisi vielä vaihtaa vaaleampaan, mutta löytyy jotain, johon olemme oikein tyytyväisiäkin; olohuoneemme hyllyt! 

Olohuonettamme koristaa ja kehystää Muuramen Ikoni-hyllyt. Meillä oli ennestäänkin kyllä hyllyjä, ja ajatus niiden laitosta seinälle on ollut jo muutosta saakka, mutta vasta nyt päivityksen jälkeen hyllykokonaisuus näyttää eniten ”meiltä”. Muuramen hyllyt ovat kyllä siitä kivoja, että niitä on helppo yhdistellä keskenään ja kehitellä erilaisia tapoja asetella ne seinälle. Kokeilimme aluksi paria, kolmeakin asetelmaa, ennen kuin päädyimme lopulta tähän. Se toimii mielestämme hyvin.

Hyllyjä toimitetaan vieläpä valmiiksi kasattuina, jipii! Täten aikaa ja vaivaa säästyy mukavasti. Arvostamme myös suuresti sitä, että hyllyt ovat iättömät ja ikuiset. Laadukkaita ja sopivat monenlaiseen tarkoitukseen.

Tykkäämme suosia olohuoneessamme valkoista yhdistettynä puuhun. Täten sohvamme näyttää tällä hetkellä hieman liian raskaalta kokonaisuuteen nähden. Hyllyjen kanssa yhteen sopisi ihanasti esimerkiksi oikein vaaleanharmaa sohva. Sellainen, mihin suorastaan uppoaisi!