Alkoholi kuului 3-vuotiaamme jouluun – ja joskus muulloinkin
4Tasan viikon päästä on jouluaatto, voi apua. Työtä riittää varmasti kellon ympäri nyt monessakin kodissa! Huuh. Mutta kun viimein koittaa aatto ja kaikki hommat on hoidettu, on se niin huikea fiilis. Saa vain rauhoittua ja keskittyä läheistensä kanssa olemiseen. Mutta mitä kuuluu kenenkin juouluun ja onko jokin väärin ehkä? Kenelle sopii mikäkin? Kuten otsikosta voi päätellä, julkaisen parin vuoden takaisen kirjoitukseni nyt uudelleen, niin ajankohtainen aihe tämä jälleen on. Jäitä hattuun, Lets mennään! (Uudelleen julkaisun vuoksi vanhoja kommentteja, et valitettavasti näe tästä postauksesta, mutta voit käyä lukaisemassa TÄÄLTÄ – hyviä kommentteja lukijoiltani aiheesta!)
JOULU JA ALKOHOLI, JA NE LAPSET
Hyppäänkin nyt monia vuodesta toiseen kuohuttavaan aiheeseen, eli mihin muuhunkaan, kuin alkoholin käyttöön perheissä. Lapsiperheissä. Ja vielä jouluna! Hyi sentään, ei pääse pukin kilttien listalle sellaiset.
Kuuluuko alkoholi teidän jouluunne? En missään nimessä tahdo sanoa, että sen TÄYTYY kuulua. Mutta miksi kieltää sitä niiltä, jotka sitä tahtovat nauttia? En missään nimessä kannata hanureiden olalle heittoa, varsinkaan lapsiperheissä. Mutta todellako olemme yhä vuonna 2018 (2020) sellaisessa tilanteessa, ettei Suomessa vallitse minkäänlainen sivistys juomakulttuurin nimessä? Todellako meillä vallitsee yhä kaksi ääripäätä, liikakäyttö – tai ei saa käyttää ollenkaan. Eikö meillä tosiaan ole vuonna 2018 (2020) kultaista keskitietä tässäkään asiassa? Kielletään kaikki kaikilta. Terveisiä Räsäsen Päiville – ja kumppaneille. No ei kai nyt sentään. Itse uskon, että osaamme käyttäytyä myös sivistyneesti, miksi leimata jokainen ihminen. (Karhut kun eivät kai toistaiseksi nauti alkoholia?)
Meidän perheessämme on 3-vuotias tyttö (nyt 5-vuotias). Hänen jouluunsa kuuluu myös alkoholi ja hui kauheaa, näin on ollut jo muutamana vuotena. Hänen äitinsä nimittäin juo jouluaterialla lasin valkoviiniä. Hänen äitinsä nauttii joka siemauksesta kera lanttulaatikon ja graavilohen. Tuomitsetko? Mikäli hänen äitinsä oikein innostuu ”irrottelemaan”, saattaa hän nauttia myös joulusaunassa kulauksen jouluista siideriä. Ajatelkaa! Ei välttämättä, mutta jos siltä tuntuu. Perheessämme ei missään nimessä kännätä jouluna, sellaista vastaan olen minäkin. Lapsiperheen jouluun EI KOSKAAN kuulu humala tai örvellys. Mutta tahdon ehdottomasti osoittaa lapsellemme, että sivistyneestikin voi juoda. On täysi oikeus nauttia 12cl valkoviiniä täysi-ikäisenä, mikäli siltä tuntuu. Se ei ole keltään pois. Ei varsinkaan lapseltamme. Varsinkaan, kun toinen vanhemmista (ja muut läheiset yleisesti ottaen) ei yleensä ota yhtäkään kulausta mitään alkoholia sisältävää, mikäli toinen vanhemmista näin päättää tehdä. Uskon kovasti, että jokaisen lapsen olisi hyvä nähdä miten alkoholia voi nauttia myös ilman örvellystä. Jos siis tahtoo ylipäätään juoda alkoholia.
Vuonna 2018 (2020) on enemmän kuin ok olla myös juomatta pisaraakaan, ilman sen ihmeenpiä perusteluita. Jos pidät lastasi pumpulissa vuosikausia siksi, että pelkäät hänen örveltävän joskus sen kanssa, mitä voi olettaa siitä, kun hän pääsee ensimmäisen kerran baariin? Jos ei ole minkäänlaista esimerkkiä käytön suhteen? Uskon, että jos alkoholista tehdään paha ja sitä piilotellaan, siitä tulee mörkö jota haluaa kokeilla, mutta ei tiedetä miten sitä voisi käsitellä oikein. Seurauksena voi olla jotain, mikä muistuttaa norsua posliinikaupassa. Luulisin. Mitä mieltä sinä olet?
Jokainen saa viettää sellaisen joulun, kuin tahtoo, kunhan siitä ei kukaan kärsi. Joulurauhaan on uskominen ja joka sitä rikkoo.. No, tiedätte varmaan loput, mikäli olette joskus kuunnelleet joulurauhan julistuksen. Toki omat rajansa täytyy tietää, toinen voi ottaa lasillisen viiniä ilman, että se vaikuttaa häneen mitenkään erityisemmin, jollekin sekin voi olla jo liikaa. Tiedä rajasi ja kunnioita lähimmäisiäsi.
RASKAUS JA ALKOHOLI, JA NE SIKIÖT & VAUVAT
Kun olin raskaana, en ottanut pisaraakaan alkoholia ja tuomitsen tällaisen tuominnan syvästi. En voisi antaa anteeksi itselleni, jos olisin aiheuttanut lapsellemme jotain alkoholin vuoksi. Olin jopa niin hysteerinen asian suhteen, että jätin 0,02% sisältävätkin juomat suosiolla hyllyyn. Ei riskejä, kiitos. Tämä on asia, jossa en näe kultaista keskitietä. Raskaana ei juoda alkoholia. Piste.
IMETYS JA ALKOHOLI, JA NE SAMAT VAUVAT
Kun vielä imetin lastamme, saatoin joskus käydä ulkona tapaamassa ystäviäni ilman vauvaa, kun vauva oli kotona isänsä kanssa. Saatoin ottaa yhden alkoholia sisältävän huurteisen. Muistan vieläkin, miten eräs tuttava kauhistui, kun näki minun tilaavan oluen. ”Mutta ethän sä voi ottaa, sähän imetät!”, hän sanoi. Niin. No lapsemme tosiaan oli isänsä kanssa tuolloin kotona ja pumpattua maitoakin riitti yllin kyllin pakkasessa, olin kotoa poissa ehkä kaksi tuntia. Mikäli olet seurannut Hintikan ohjelmaa, saatat tietää myös lisää siitä, miten alkoholi ja imetys tosiaan suhtautuvat toisiinsa. Kännissä ei toki koskaan saa vauvaa käsitellä. En tässäkään halua ketään kannustaa juopottelemaan lapsen läsnä ollessa, mutta hei – aina kannattaa sivistää itseään lukemalla faktoja aiheesta, ennen kuin tuomitsee äidin joka käy juomassa yhden juoman sillä aikaa, kun lapsi on hyvässä hoidossa kotona tutun ihmisen kanssa. Ja vieläpä oman vanhempansa kanssa!
No. Mutta. Miten on, saako jouluna juoda 12cl viiniä? Kerro sä!
Miten voisin auttaa tänä jouluna?
Kirjoitin vuosi sitten tamperelaisen kauppakeskuksen, Tullintorin, jouluiseen viestintään (Joulu Tampere –julkaisu) lähimmäisten auttamisesta kaiken ihanan ostoshärdellin keskelläkin. Kauppakeskuksen linjaus ja sanoma kuluttamisesta oli mielestäni fressi, uniikki ja lämmin. Sitä kirjoitusta tässäkin osaksi käyttäen, lainaten ja mukaillen, koen tärkeäksi muistuttaa tänäkin jouluna samasta asiasta meitä ihan jokaista, myös itseäni. Kaikille joulu ei tarkoita iloista kuusen ympärillä hyppelyä, ei yhteistä glögihetkeä, ei joulupukin kuumalinjaa ja riisipuuroa. Ei lahjojen avausta ja pipareiden koristelua. Ei lauleta suurista ilosanomista. Punaisia kuonoja saatetaan tavata, naapurin sedän muodossa – sen kaatuneen kuusen juurella.
Tiedätkö sen tunteen, kun ihmiset rynnivät ohi isojen, kymmenien ostoskassien kera. Kyynärpäätä sieltä, kyynärpäätä täältä. TÖKS. On kiire, pikkujoulutkin alkaisivat pian. Tukka sojottaa pipon alta sikin sokin..On niin pirun kuuma ja hiki valuu otsalla, tipahtelee selkäytimiä pitkin. TIP TAP. Lapsi itkee väsymystään ja piparitaikina alkaa sulaa ostoskorissa rosollin alla. Taapero murskaa hyllyssä koreilevan suklaapukin mössöksi. Ehkei kukaan huomannut? Ärtymys kasvaa jonossa liian paksun toppatakin sisällä ja joululaulut loka-marraskuussa saavat notkeimmankin kamelin selän katkeamaan lopulta täydellisen joulun tavoittelusta.
Oi kuusipuu.
Tiesitkö, että vuonna 1952 lumen syvyys oli korkeimmillaan 105 senttiä. Vuonna 2019 jännitimme, saisimmeko lainkaan valkoista joulua – vaikkain lumettomuus onkin jo ollut viime vuosina hyvin tavallista. Lumeton joulu voi saada mielen apeaksi tänäkin jouluna – totta, mutta nyt mukana on myös koronan mukanaan tuomat murheet.
Lumen puutteessa ja koronasta lannistuneina yritämme helposti korvata joulumieltämme ostamalla ostamisen jälkeenkin. Hassuja hattuja, vääränkokoisia villapaitoja ja kertakäyttöisiä leluja. Jokainen on varmaan saanut joskus joululahjan, jolle ei ole ollut oikeaa käyttöä ja on lopulta päätynyt piilottamaan sen jonnekin lipastonsa syövereihin. Jonnekin, mistä sen toivoo muistavansa laittaa esille silloin, kun lahjan antaja saapuu vierailulle. Tiedätte varmaan, mistä puhun. Mutta. Onko joulumieli siis todella kiinni lumen määrästä, kuvankauniista kuusesta Instagramissa ja naapuria paremmin onnistuneissa pipareissa ja siitä, kuka on kutsunut eniten porukkaa joulupippaloihinsa?
Ei, on aika muistella mikä joulussa oikeasti on tärkeintä.
Aika on lopulta se kaikkein arvokkain lahja, jonka voimme toisillemme antaa. Miten voisimme enemmän huomioida toisiamme, kokoontua sallitussa määrin yhdessä nauttimaan vaikkapa lämmintä glögiä, vaihtamaan kuulumisia kiireettömästi? Milloin viimeksi istuitte koko perhe yhdessä pöydän ääreen ja kerroitte toisillenne esimerkiksi unelmistanne, tai siitä mikä juuri teidän perheessä/ystäväporukassanne on kaikkein parasta? Niinpä.
Näin joulua odotellessa on hyvä muistaa, että kaikilla ei tosiaan ole lainkaan mahdollisuutta viettää joulua, ei lähimmäisiä lähettyvillä. Suurimman joulumielen voikin itselleen saada aikaan heitä auttamalla ja omaa aikaansa lahjoittamalla. En itsekään ole mikään Kroisos Pennonen, mutta juuri eilen esimerkiksi kävimme miesystävän ja tyttären kanssa ruokaostoksilla Prismassa – napparimme Hopen joulupuusta kaksi vähävaraisten lasten toivetta matkaamme. Ruokaostosten yhteydessä toteutimme nämä kaksi lasten varsin maltillista toivetta – niin nopeasti ja niin helposti. Edes paketointia ei tarvinnut miettiä, ostimme lahjatoiveet ja veimme ne kaupan Infopisteelle. Niin helppoa, eikä kukkarokaan keventynyt liiaksi – jääkaappimme tuli täytettä tästä huolimatta.
Viime jouluna lahjoitin myös joulukorttien lähettämisen sijaan pienen summan Hurstille. Arvostan heidän työtään niin paljon, ettei edes sanat riitä. Haaveilen siitä, että ehtisin jonain vuonna kunnolla itsekin mukaan avustustyöhön, esimerkiksi asunnottomien auttaminen koskettaa syvästi ja olisi hienoa päästä tekemään jotain konkreettisesta heidän hyväkseen.
Täten kokosinkin tähän muutaman linkkivinkin teillekin, mitä kautta voitte auttaa joulun aikaan ja tietysti muulloinkin:
VEIKKO JA LAHJA HURSTIN LAUPENTYÖ
PIRKANMAAN ELÄINSUOJELUYHDISTYS
Ps. joko olette aloittaneet Jouluradion kuuntelun? Sydämellistä joulun odotusta jokaiselle!