Hae
Yhtä kuin

Miten voisin auttaa tänä jouluna?

Kirjoitin vuosi sitten tamperelaisen kauppakeskuksen, Tullintorin, jouluiseen viestintään (Joulu Tampere –julkaisu) lähimmäisten auttamisesta kaiken ihanan ostoshärdellin keskelläkin. Kauppakeskuksen linjaus ja sanoma kuluttamisesta oli mielestäni fressi, uniikki ja lämmin. Sitä kirjoitusta tässäkin osaksi käyttäen, lainaten ja mukaillen, koen tärkeäksi muistuttaa tänäkin jouluna samasta asiasta meitä ihan jokaista, myös itseäni. Kaikille joulu ei tarkoita iloista kuusen ympärillä hyppelyä, ei yhteistä glögihetkeä, ei joulupukin kuumalinjaa ja riisipuuroa. Ei lahjojen avausta ja pipareiden koristelua. Ei lauleta suurista ilosanomista. Punaisia kuonoja saatetaan tavata, naapurin sedän muodossa – sen kaatuneen kuusen juurella.

Tiedätkö sen tunteen, kun ihmiset rynnivät ohi isojen, kymmenien ostoskassien kera. Kyynärpäätä sieltä, kyynärpäätä täältä. TÖKS. On kiire, pikkujoulutkin alkaisivat pian. Tukka sojottaa pipon alta sikin sokin..On niin pirun kuuma ja hiki valuu otsalla, tipahtelee selkäytimiä pitkin. TIP TAP.  Lapsi itkee väsymystään ja piparitaikina alkaa sulaa ostoskorissa rosollin alla. Taapero murskaa hyllyssä koreilevan suklaapukin mössöksi. Ehkei kukaan huomannut? Ärtymys kasvaa jonossa liian paksun toppatakin sisällä ja joululaulut loka-marraskuussa saavat notkeimmankin kamelin selän katkeamaan lopulta täydellisen joulun tavoittelusta.

Oi kuusipuu.

Tiesitkö, että vuonna 1952 lumen syvyys oli korkeimmillaan 105 senttiä. Vuonna 2019 jännitimme, saisimmeko lainkaan valkoista joulua – vaikkain lumettomuus onkin jo ollut viime vuosina hyvin tavallista. Lumeton joulu voi saada mielen apeaksi tänäkin jouluna – totta, mutta nyt mukana on myös koronan mukanaan tuomat murheet.

Lumen puutteessa ja koronasta lannistuneina yritämme helposti korvata joulumieltämme ostamalla ostamisen jälkeenkin. Hassuja hattuja, vääränkokoisia villapaitoja ja kertakäyttöisiä leluja. Jokainen on varmaan saanut joskus joululahjan, jolle ei ole ollut oikeaa käyttöä ja on lopulta päätynyt piilottamaan sen jonnekin lipastonsa syövereihin. Jonnekin, mistä sen toivoo muistavansa laittaa esille silloin, kun lahjan antaja saapuu vierailulle. Tiedätte varmaan, mistä puhun. Mutta. Onko joulumieli siis todella kiinni lumen määrästä, kuvankauniista kuusesta Instagramissa ja naapuria paremmin onnistuneissa pipareissa ja siitä, kuka on kutsunut eniten porukkaa joulupippaloihinsa?

Ei, on aika muistella mikä joulussa oikeasti on tärkeintä.

Aika on lopulta se kaikkein arvokkain lahja, jonka voimme toisillemme antaa. Miten voisimme enemmän huomioida toisiamme, kokoontua sallitussa määrin yhdessä nauttimaan vaikkapa lämmintä glögiä, vaihtamaan kuulumisia kiireettömästi? Milloin viimeksi istuitte koko perhe yhdessä pöydän ääreen ja kerroitte toisillenne esimerkiksi unelmistanne, tai siitä mikä juuri teidän perheessä/ystäväporukassanne on kaikkein parasta? Niinpä.

Näin joulua odotellessa on hyvä muistaa, että kaikilla ei tosiaan ole lainkaan mahdollisuutta viettää joulua, ei lähimmäisiä lähettyvillä. Suurimman joulumielen voikin itselleen saada aikaan heitä auttamalla ja omaa aikaansa lahjoittamalla. En itsekään ole mikään Kroisos Pennonen, mutta juuri eilen esimerkiksi kävimme miesystävän ja tyttären kanssa ruokaostoksilla Prismassa – napparimme Hopen joulupuusta kaksi vähävaraisten lasten toivetta matkaamme. Ruokaostosten yhteydessä toteutimme nämä kaksi lasten varsin maltillista toivetta – niin nopeasti ja niin helposti. Edes paketointia ei tarvinnut miettiä, ostimme lahjatoiveet ja veimme ne kaupan Infopisteelle. Niin helppoa, eikä kukkarokaan keventynyt liiaksi – jääkaappimme tuli täytettä tästä huolimatta.

Viime jouluna lahjoitin myös joulukorttien lähettämisen sijaan pienen summan Hurstille. Arvostan heidän työtään niin paljon, ettei edes sanat riitä. Haaveilen siitä, että ehtisin jonain vuonna kunnolla itsekin mukaan avustustyöhön, esimerkiksi asunnottomien auttaminen koskettaa syvästi ja olisi hienoa päästä tekemään jotain konkreettisesta heidän hyväkseen.

Täten kokosinkin tähän muutaman linkkivinkin teillekin, mitä kautta voitte auttaa joulun aikaan ja tietysti muulloinkin:

HOPE RY 

VEIKKO JA LAHJA HURSTIN LAUPENTYÖ 

VAILLA VAKITUISTA ASUNTOA

PELASTAKAA LAPSET

PUNAINEN RISTI

TAMPEREMISSIO

HELSINKIMISSIO

SUOMEN ELÄINSUOJELU

PIRKANMAAN ELÄINSUOJELUYHDISTYS

WWF

 

Ps. joko olette aloittaneet Jouluradion kuuntelun? Sydämellistä joulun odotusta jokaiselle!

 

 

 

Vielä ehdit: Karmaisevan helppo (ja gluteeniton) halloweenkakku

Halloween lähestyy kovaa vauhtia ja perheiden pikkuväet ainakin varmasti odottavat sitä kovasti. Toki ei mielestäni sovi unohtaa – että kyse on myös pyhäinpäivästä, vainajien muistamisesta. Kynttilän sytyttäminen pois menneille läheisille kuuluu näin ollen myös viikonloppuumme, kaiken hulinoinnin ja kreisizombisekoilujen lisäksi.

Olen huomannut, ettei vehnä – eivätkä valitettavasti monet muutkaan viljat sovellu enää hirveän hyvin elimistölleni. Siksi olen hitaaaaasti, mutta varmasti yrittänyt soveltaa ja opetella lemppariresepteistäni vähintäänkin gluteenittomia. Tässäpä niistä yksi, joka luonnistuu helposti myös perheen pienimmiltäkin. Tiikerikakku! Iisiä, jeps.

Tarvitset:

1,5 dl sokeria (Ketoilijoille karppisokerilla varmaan menisi tämä myös?)

125g voita

n. 3dl kookos-, taikka mantelijauhoja

0,5 tl psylliumia

0,5 tl leivinjauhoa

loraus maitoa

4 rkl kaakaojauhoa

Vaniljasokeria maun mukaan

Karkkimatoja, hämähäkkejä ym. ällöä

Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi, lisää hieman sulanut voi joukkoon. Sekoita jauhot, psyllium ja leivinjauho keskenään, lisää sitten taikinaan mukaan. Ota taikinasta noin 1/3 osa ja sekoita siihen kaakaojauhe. Halutessasi voit ottaa talteen myös vaniljaseoksen ja tehdä isomman osan kaakaosta. Laita taikina kerroksittain vuokaan ja paista noin 175` asteessa n. 40 minuuttia.

Kuorrutteen voit tehdä joko samoin, kuin mokkapaloille perinteisesti tai esimerkiksi sulattaa vain suklaata ja valuttaa ympäri ämpäri kakkua. Sitten vain heittelet hämähäkkejä, laitat matokarkkeja syövereihin ja suuta kohden!