Hae
Yhtä kuin

Vielä ehdit: Karmaisevan helppo (ja gluteeniton) halloweenkakku

Halloween lähestyy kovaa vauhtia ja perheiden pikkuväet ainakin varmasti odottavat sitä kovasti. Toki ei mielestäni sovi unohtaa – että kyse on myös pyhäinpäivästä, vainajien muistamisesta. Kynttilän sytyttäminen pois menneille läheisille kuuluu näin ollen myös viikonloppuumme, kaiken hulinoinnin ja kreisizombisekoilujen lisäksi.

Olen huomannut, ettei vehnä – eivätkä valitettavasti monet muutkaan viljat sovellu enää hirveän hyvin elimistölleni. Siksi olen hitaaaaasti, mutta varmasti yrittänyt soveltaa ja opetella lemppariresepteistäni vähintäänkin gluteenittomia. Tässäpä niistä yksi, joka luonnistuu helposti myös perheen pienimmiltäkin. Tiikerikakku! Iisiä, jeps.

Tarvitset:

1,5 dl sokeria (Ketoilijoille karppisokerilla varmaan menisi tämä myös?)

125g voita

n. 3dl kookos-, taikka mantelijauhoja

0,5 tl psylliumia

0,5 tl leivinjauhoa

loraus maitoa

4 rkl kaakaojauhoa

Vaniljasokeria maun mukaan

Karkkimatoja, hämähäkkejä ym. ällöä

Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi, lisää hieman sulanut voi joukkoon. Sekoita jauhot, psyllium ja leivinjauho keskenään, lisää sitten taikinaan mukaan. Ota taikinasta noin 1/3 osa ja sekoita siihen kaakaojauhe. Halutessasi voit ottaa talteen myös vaniljaseoksen ja tehdä isomman osan kaakaosta. Laita taikina kerroksittain vuokaan ja paista noin 175` asteessa n. 40 minuuttia.

Kuorrutteen voit tehdä joko samoin, kuin mokkapaloille perinteisesti tai esimerkiksi sulattaa vain suklaata ja valuttaa ympäri ämpäri kakkua. Sitten vain heittelet hämähäkkejä, laitat matokarkkeja syövereihin ja suuta kohden!

 

 

Voihan sunnuntai, 7 vinkkiä etäsuhteeseen

Noin 90% teistä seuraajistani ja blogin lukijoista vastasi Instagramissa esittämääni kysymykseen, että yksi teitä isoiten kiinnostavista aiheista on suhteet. Näin ollen, saamanne pitää ja ajattelinkin avata teille fiiliksiä tuoreeltaan näin sunnuntaina. Sunnuntaina, kun kumppanille on jälleen kerran täytynyt sanoa ”aja varovasti, nähdään viikon päästä”. Etäsuhteissa sunnuntait ovat tuplaten melankolisempia. Hyvästien jätössä tiivistyy 120 tunnetta yhteen halaukseen.

Miten olemme tähän mennessä pärjäilleet? Hyvin. Ikävä on tietysti jatkuvasti läsnä, mutta siihen jokseenkin vähän ehkä turtuukin. Pidämme kuitenkin arkisinkin hyvin yhteyttä toisiimme ja hyvät yöt toivotetaan tietysti jokaisena iltana (noooo, ellen ole nukahtanut sitten puhelin kädessä ennen toivotuksia.. Hah). Tutkin myös hieman muun muassa väestöliiton sivuilta vinkkejä etäsuhteiden tunneyhteyksien syventämiseen. Kaikesta lukemastani päätellen olemme toimineet aika pitkälti oppikirjamaisesti omassakin suhteessamme – papukaijamerkki ansaittu muru!

Ja nyt sitten niitä meidänkin käyttämiämme vinkkejä etäsuhteisiin, olkaa hyvät:

 

  • Keskustelkaa tulevaisuudesta, aikatauluista, toiveista ja haaveista. Kun tulevaisuuden suunnitelmat ovat suurin piirtein edes selvillä – olette samalla sivulla – se helpottaa kummasti mahdollista epävarmuutta.

 

  • Kirjoitelkaa myös perinteistä ”etanapostia”. Mikään ei ole ihanempaa, kuin postiluukusta tipahtava, aito ja oikea kirje. Kirje johon toinen on selvästi nähnyt vaivaa ja mahdollisesti kirjeessä saattaa olla myös ripaus oman kumppanin tuoksuakin mukana. Mmmm.

 

  • Keskustelkaa ihan arkisistakin asioista. Vaihtakaa kuulumisia siitä, mitä olette nähneet ulkona kävellessänne, mitä söitte lounaaksi, minkälaiset kengät laitoitte ja tuliko bussi ajallaan aamulla.

 

  • Sopikaa seuraava tapaaminen hyvissä ajoin. Helpottaa ikävöimistä, kun tietää mitä odottaa ja milloin taas tapaatte face to face.

 

  • Tehkää yhdessä arkisiakin asioita. Kun tapaatte, olette molemmat yleensä varmasti vapaalla. Kaiken hauskan pidon lisäksi on hyvä kuitenkin myös tyhjätä tiskikonetta yhdessä, laittaa ruokaa, imuroida ja pestä pyykkiä. Näin tutustutte toisiinne syvemmin myös ”tosi toimissa”. Sanotaan, että yhteen muuttaminen on etäsuhteiden yleisin kriisinpaikka – arkisten askareiden harjoittelu kannattaa!

 

  • Esitelkää toisillenne läheisimmät ihmisenne ja asuinympäristönne. Kävely molempien lähikortteleissa päästää teidät syvemmälle toistenne arkeenkin. On helpompi kuvitella toinen tekemässä arkisia juttuja, vaikka olisi itse satojen kilometrienkin päässä – kun toisen kertomat paikat ja ihmiset ovat itsellekin tuttuja.

 

  • Keksitää pieniä yllätyksiä. Oli se sitten toisen kotiovelle tilattu pizza tavallisena tiistaina, postikortti, yöllinen ääniviesti tai piilotettu pos it -lappu tyynyn alla. Sydämen pakahtumis vaara – LOVELOVELOVE.

 

Ja nyt. Nyt juon kupposen teetä, laitan tytölle iltapalan ja käymme iltatoimiin. Jälleen kaksin.