COVID-19 vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla. Tavallisimpia oireita ovat kuume, kuiva yskä, sekä väsymys. Nyt tarkoitukseni ei ole kuitenkaan pureutua tautiin itsessään kovin syvälle – vaan sen niin sanottuihin ”sivuvaikutuksiin”. Positiivisiin lieveilmiöihin.

Koen, että korona on saanut meidät havahtumaan niin ”oravanpyöriin”, kuin siihenkin mikä oikeasti on elämässä kaikkein tärkeintä. Pakkopysähdys tuli monelle tarpeeseen. Aina kun ihminen, ihmiset ja yhteiskuntamme havahtuu, pysähtyy miettimään hetkeksi – on se myös hyvästä. Asioilla on puolensa, uskon. Miten rajallista elomme täällä on ja aika läheistemme kanssa, siinä on jo mietittävää kerrakseen. Onko siinä lopulta mitään järkeä, että juoksemme päivittäin pää kolmantena jalkana paikasta A paikkaan B ja ehdimme olla yhdessä läheistemme kanssa vain illalla ennen nukkumaan menoa tunnin, taikka pari. No ei.  Arjen pyörteissä niin kovin helpostu unohtaa sen kaikkein tärkeimmän. Itsemme ja muut. Onko lopulta kovin tervettä vaalia esimerkiksi terveyttään niin kovasti, hampaat irvessä, että ahdistuu esimerkiksi kalenteristaan – joka näyttää treenejä kuudelle päivälle viikossa? Voisiko itselleen olla lempeämpi ja täten olla myös terveempi? Koronan myötä monella on ollut aikaa miettiä, mihin suuntaan elämäänsä ja uraansa veisi. Haluanko tällaista elämää? Voisinko kehittyä jossain lisää, ehkä vaihtaa alaa kokonaan?

Iltalehdessä tänään julkaistun uutisen mukaan yli 10 000 ihmistä on lopettanut Suomessa tupakoinnin koronan myötä. Korona ei ollut ehkä suurin syy lopettamiseen, mutta yksi niistä. Koen, että tämäkin on yksi monista ”positiivista lieveilmiöistä” poikkeustilanteessamme. On toki monia asioita, jotka ovat surullisia, vaikeita ja ehkä pelottaviakin tällaisessa tilanteessa. Mutta niiden vatvominen ei mielestäni auta. On näin ollen hyvä keskittyä hyviin asioihin ja luoda täten hyvää energiaa enemmän ympärilleen. Pelko ja naama mutrussa kulkeminen ei auttane ketään. Tämä pätee niin poikkeusaikana, kuin muulloinkin.

Nopeasti listattuna, mieleen tulee ainakin seuraavat positiiviset lieveilmiöt koronan myötä:

• Ihmiset ovat alkaneet liikkua enemmän luonnossa
• Kotimaan matkailun arvostus on suuressa nousussa, olen puhut sen puolesta jo vuosia.
• Moni on aloittanut uuden harrastuksen, budjetilla 0 euroa. Onko kaapissa pölyttynyt kauan vanha kitara – ota käyttöön ja opettele näppäilemään. Netti pursuaa opetusvideoita. Lue, kudo, virkkaa, askartele. DIY ja kotoilu on POP.
• Liikennekuolemat ovat vähentyneet Euroopassa
• Saasteet vähentyneet jossain määrin – luonto ja eläimet kiittävät. Kiinassa on nähty sininen taivas ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin.
• Enemmän aikaa perheelle, etenkin monet lapset ovat kertoneet nauttivansa lisäajasta vanhempiensa kanssa
• Muistetaan ja ilahdutetaan ystäviä myös perinteisin kirjein ja soitoin – mitä sinulle kuuluu?
• Etätyöskentelyn mahdollisuudet paranevat jatkuvasti ja niitä kehitetään lisää

Onko korona tuonut sinun arkeesi jotain positiivistakin? Jaa kokemuksesi ja mietteesi.

Blogissa on ollut hieman hiljaiseloa, mutta hyvästä syystä. Kaikessa on kyse elämän, oman tarinan uudelleen kirjoittamisesta. Oletko usein miettinyt, että tässäkö tämä nyt oli? Onko elämäni todella tällaista? On, jos jäämme liiaksi kiinni siihen ajatukseen, ettemme voisi vaikuttaa elämämme kulkuun. Vaikka olisit kulkenut väärään suuntaan, voi navigoida uudelleen tai kysyä neuvoa ohikulkijoilta. Harha-askelia tulee jokaiselle joskus. Minua auttoi asiassa jo se, että eräänä iltana sohvan nurkassa yksinäni teetä hörppiessäni mietin, haluanko olla tässä myös 10 vuoden päästä? Voisinko olla onnellisempikin?

Unelmat voi myös resetoida

Elämässä käy usein niin, että sitä kaavailee sen tietynlaiseksi. Haaveilee ja unelmoi. Elämässä kuitenkin myös sattuu ja tapahtuu. Aina ei pysty dallailla ruuusunpunaisetskagat öögilla. Mutta onneksi unelmansa voi myös resetoida. Aikoinaan haaveilin siitä, että elän kenguruiden keskellä Ausseissa. Surffailen ja ruokin kenguja, nautin elämästä. Tämä haave on esimerkiksi jo taka-alalla, ellei jo kokonaankin pyyhittynä haavelistoiltani. Hus. Olen myös haaveillut ydinperheestä, parista lapsesta ja hohdokkaasta citylattemamma -lookista. Pitkän parisuhteen kariuduttua ydinperheen päälle tuli vedettyä jo viiva. Citylattemamman imago on vaihtumassa lapsuuden haaveeseeni ehkä joskus vielä tulevaisuudessa – oma kesäkahvila jossain persoonallisessa miljöössä. Saapa nähdä mihin elämä vielä kuljettaa.

Yksi elämäni suurimmista haaveista on kuitenkin toteutumassa ensi syksynä, oman lastenkirjan julkaisu! Minua jännittää aivan mielettömästi. Ja samalla olen aivan törkeän innoissani. En oikein usko asiaa vieläkään todeksi. Nipistän itseäni sitten 100 kertaa putkeen joskus syksyllä. Huh. Ehkä tekin voisitte tulla nipistämään. Tarvinnen sitä.

MINNE NYT, KAPTEENI?

Tällä hetkellä tilanne on se, että keskityn kirjaani ja valokuvaukseen työrintamalla. Kauppakeskusmaailman jätin toistaiseksi taakseni, sillä on hyvä tunnustaa ovat voimavaransa – ja minulla ne olivat niin vähissä etten enää edes nukkunut. Enkä muuten moikkaile Mattia nytkään iltaisin kovin usein, mutta kunhan tarpeeksi jaksan houkutella niin eiköhän se vielä sieltä palaile luokseni. Mutta mitä muuta, minne suunta? Jokainen on oman elämänsä kapteeni ja kapu päättää minne purjehditaan. Joskus pää voi kuitenkin hieman jumittaa. Tällöin on hyvä kirjoittaa tarinaansa jatko-osaa kaikessa rauhassa. Ottaa kuppi kahvia ja katsella horisonttiin.

Kyllä se kaikki siitä sitten taas suttaantuu, kuten meillä Pohjanmaalla on usein tapana sanoa.