Hae
Yhtä kuin

Tarinansa voi kirjoittaa uudelleen

Blogissa on ollut hieman hiljaiseloa, mutta hyvästä syystä. Kaikessa on kyse elämän, oman tarinan uudelleen kirjoittamisesta. Oletko usein miettinyt, että tässäkö tämä nyt oli? Onko elämäni todella tällaista? On, jos jäämme liiaksi kiinni siihen ajatukseen, ettemme voisi vaikuttaa elämämme kulkuun. Vaikka olisit kulkenut väärään suuntaan, voi navigoida uudelleen tai kysyä neuvoa ohikulkijoilta. Harha-askelia tulee jokaiselle joskus. Minua auttoi asiassa jo se, että eräänä iltana sohvan nurkassa yksinäni teetä hörppiessäni mietin, haluanko olla tässä myös 10 vuoden päästä? Voisinko olla onnellisempikin?

Unelmat voi myös resetoida

Elämässä käy usein niin, että sitä kaavailee sen tietynlaiseksi. Haaveilee ja unelmoi. Elämässä kuitenkin myös sattuu ja tapahtuu. Aina ei pysty dallailla ruuusunpunaisetskagat öögilla. Mutta onneksi unelmansa voi myös resetoida. Aikoinaan haaveilin siitä, että elän kenguruiden keskellä Ausseissa. Surffailen ja ruokin kenguja, nautin elämästä. Tämä haave on esimerkiksi jo taka-alalla, ellei jo kokonaankin pyyhittynä haavelistoiltani. Hus. Olen myös haaveillut ydinperheestä, parista lapsesta ja hohdokkaasta citylattemamma -lookista. Pitkän parisuhteen kariuduttua ydinperheen päälle tuli vedettyä jo viiva. Citylattemamman imago on vaihtumassa lapsuuden haaveeseeni ehkä joskus vielä tulevaisuudessa – oma kesäkahvila jossain persoonallisessa miljöössä. Saapa nähdä mihin elämä vielä kuljettaa.

Yksi elämäni suurimmista haaveista on kuitenkin toteutumassa ensi syksynä, oman lastenkirjan julkaisu! Minua jännittää aivan mielettömästi. Ja samalla olen aivan törkeän innoissani. En oikein usko asiaa vieläkään todeksi. Nipistän itseäni sitten 100 kertaa putkeen joskus syksyllä. Huh. Ehkä tekin voisitte tulla nipistämään. Tarvinnen sitä.

MINNE NYT, KAPTEENI?

Tällä hetkellä tilanne on se, että keskityn kirjaani ja valokuvaukseen työrintamalla. Kauppakeskusmaailman jätin toistaiseksi taakseni, sillä on hyvä tunnustaa ovat voimavaransa – ja minulla ne olivat niin vähissä etten enää edes nukkunut. Enkä muuten moikkaile Mattia nytkään iltaisin kovin usein, mutta kunhan tarpeeksi jaksan houkutella niin eiköhän se vielä sieltä palaile luokseni. Mutta mitä muuta, minne suunta? Jokainen on oman elämänsä kapteeni ja kapu päättää minne purjehditaan. Joskus pää voi kuitenkin hieman jumittaa. Tällöin on hyvä kirjoittaa tarinaansa jatko-osaa kaikessa rauhassa. Ottaa kuppi kahvia ja katsella horisonttiin.

Kyllä se kaikki siitä sitten taas suttaantuu, kuten meillä Pohjanmaalla on usein tapana sanoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *