Tasan viikon päästä on jouluaatto, voi apua. Työtä riittää varmasti kellon ympäri nyt monessakin kodissa! Huuh. Mutta kun viimein koittaa aatto ja kaikki hommat on hoidettu, on se niin huikea fiilis. Saa vain rauhoittua ja keskittyä läheistensä kanssa olemiseen. Mutta mitä kuuluu kenenkin juouluun ja onko jokin väärin ehkä? Kenelle sopii mikäkin? Kuten otsikosta voi päätellä, julkaisen parin vuoden takaisen kirjoitukseni nyt uudelleen, niin ajankohtainen aihe tämä jälleen on. Jäitä hattuun, Lets mennään!

JOULU JA ALKOHOLI, JA NE LAPSET
Hyppäänkin nyt monia vuodesta toiseen kuohuttavaan aiheeseen, eli mihin muuhunkaan, kuin alkoholin käyttöön perheissä. Lapsiperheissä. Ja vielä jouluna! Hyi sentään, ei pääse pukin kilttien listalle sellaiset.

Kuuluuko alkoholi teidän jouluunne? En missään nimessä tahdo sanoa, että sen TÄYTYY kuulua. Mutta miksi kieltää sitä niiltä, jotka sitä tahtovat nauttia? En missään nimessä kannata hanureiden olalle heittoa, varsinkaan lapsiperheissä. Mutta todellako olemme yhä vuonna 2018 (2020) sellaisessa tilanteessa, ettei Suomessa vallitse minkäänlainen sivistys juomakulttuurin nimessä? Todellako meillä vallitsee yhä kaksi ääripäätä, liikakäyttö – tai ei saa käyttää ollenkaan. Eikö meillä tosiaan ole vuonna 2018 (2020) kultaista keskitietä tässäkään asiassa? Kielletään kaikki kaikilta. Terveisiä Räsäsen Päiville – ja kumppaneille. No ei kai nyt sentään. Itse uskon, että osaamme käyttäytyä myös sivistyneesti, miksi leimata jokainen ihminen. (Karhut kun eivät kai toistaiseksi nauti alkoholia?)

Meidän perheessämme on 3-vuotias tyttö (nyt 5-vuotias). Hänen jouluunsa kuuluu myös alkoholi ja hui kauheaa, näin on ollut jo muutamana vuotena. Hänen äitinsä nimittäin juo jouluaterialla lasin valkoviiniä. Hänen äitinsä nauttii joka siemauksesta kera lanttulaatikon ja graavilohen. Tuomitsetko? Mikäli hänen äitinsä oikein innostuu ”irrottelemaan”, saattaa hän nauttia myös joulusaunassa kulauksen jouluista siideriä. Ajatelkaa! Ei välttämättä, mutta jos siltä tuntuu. Perheessämme ei missään nimessä kännätä jouluna, sellaista vastaan olen minäkin. Lapsiperheen jouluun EI KOSKAAN kuulu humala tai örvellys. Mutta tahdon ehdottomasti osoittaa lapsellemme, että sivistyneestikin voi juoda. On täysi oikeus nauttia 12cl valkoviiniä täysi-ikäisenä, mikäli siltä tuntuu. Se ei ole keltään pois. Ei varsinkaan lapseltamme. Varsinkaan, kun toinen vanhemmista (ja muut läheiset yleisesti ottaen) ei yleensä ota yhtäkään kulausta mitään alkoholia sisältävää, mikäli toinen vanhemmista näin päättää tehdä. Uskon kovasti, että jokaisen lapsen olisi hyvä nähdä miten alkoholia voi nauttia myös ilman örvellystä. Jos siis tahtoo ylipäätään juoda alkoholia.

Vuonna 2018 (2020) on enemmän kuin ok olla myös juomatta pisaraakaan, ilman sen ihmeenpiä perusteluita. Jos pidät lastasi pumpulissa vuosikausia siksi, että pelkäät hänen örveltävän joskus sen kanssa, mitä voi olettaa siitä, kun hän pääsee ensimmäisen kerran baariin? Jos ei ole minkäänlaista esimerkkiä käytön suhteen? Uskon, että jos alkoholista tehdään paha ja sitä piilotellaan, siitä tulee mörkö jota haluaa kokeilla, mutta ei tiedetä  miten sitä voisi käsitellä oikein. Seurauksena voi olla jotain, mikä muistuttaa norsua posliinikaupassa. Ehkä, luulisin. Mitä mieltä sinä olet?

Jokainen saa viettää sellaisen joulun, kuin tahtoo, kunhan siitä ei kukaan kärsi. Joulurauhaan on uskominen ja joka sitä rikkoo.. No, tiedätte varmaan loput, mikäli olette joskus kuunnelleet joulurauhan julistuksen. Toki omat rajansa täytyy tietää, toinen voi ottaa lasillisen viiniä ilman, että se vaikuttaa häneen mitenkään erityisemmin, jollekin sekin voi olla jo liikaa. Tiedä rajasi ja kunnioita lähimmäisiäsi.

RASKAUS JA ALKOHOLI, JA NE SIKIÖT & VAUVAT

Kun olin raskaana, en ottanut pisaraakaan alkoholia ja tuomitsen tällaisen tuominnan syvästi. En voisi antaa anteeksi itselleni, jos olisin aiheuttanut lapsellemme jotain alkoholin vuoksi. Olin jopa niin hysteerinen asian suhteen, että jätin 0,02% sisältävätkin juomat suosiolla hyllyyn. Ei riskejä, kiitos. Tämä on asia, jossa en näe kultaista keskitietä. Raskaana ei juoda alkoholia. Piste.

IMETYS JA ALKOHOLI, JA NE SAMAT VAUVAT

Kun vielä imetin lastamme, saatoin joskus käydä ulkona tapaamassa ystäviäni ilman vauvaa, kun vauva oli kotona isänsä kanssa. Saatoin ottaa yhden alkoholia sisältävän huurteisen. Muistan vieläkin, miten eräs tuttava kauhistui, kun näki minun tilaavan oluen. ”Mutta ethän sä voi ottaa, sähän imetät!”, hän sanoi. Niin. No lapsemme tosiaan oli isänsä kanssa tuolloin kotona ja pumpattua maitoakin riitti yllin kyllin pakkasessa, olin kotoa poissa ehkä kaksi tuntia. Mikäli olet seurannut Hintikan ohjelmaa, saatat tietää myös lisää siitä, miten alkoholi ja imetys tosiaan suhtautuvat toisiinsa. Kännissä ei toki koskaan saa vauvaa käsitellä. En tässäkään halua ketään kannustaa juopottelemaan lapsen läsnä ollessa, mutta hei – aina kannattaa sivistää itseään lukemalla faktoja aiheesta, ennen kuin tuomitsee äidin joka käy juomassa yhden juoman sillä aikaa, kun lapsi on hyvässä hoidossa kotona tutun ihmisen kanssa. Ja vieläpä oman vanhempansa kanssa!

No. Mutta. Miten on, saako jouluna juoda 12cl viiniä? Kerro sä!

Tyttäreni on nyt 1,5-vuotias, joten voisi olla mainio hetki palata nyt hitusen taaksepäin ajassa. Hänhän ei ole enää mikään vauva!

Mutta mitä tekisin nyt toisin vauvavuotena?

• Teksisin pinnasängystä heti ns. sivuvaunun omaan sänkyymme! Mikään ei ole rasittavampaa, kuin NOUSTA YLÖS yöllä syöttämään vauvaa. Niinpä ottaisinkin pinnasängystä heti laidan pois ja liittäisin sen sänkyymme. Täten voisi vain syöttää vauvaa, ja siirtää hänet sitten köllimään omalle puolelleen. Niin helpottavaa. Jos kumppani ei saa nukuttua makuuhuoneessa, hän voi siirtyä olohuoneen sohvalle.

• Nukuttaisin vauvan sänkyymme päikkäreille ja nukkuisin myös ITSE. Vauvamme ei suostunut nukahtamaan pinnasänkyyn juuri koskaan päikkäreille. Hän nukkui vain sylissäni, tai vaunulenkillä. Täten tuli usein katsottua sarjoja sohvalla, kun hän nukkui sylissä. Väsytti aivan himskatisti! Olisin voinut nukuttaa häntä suoraan sänkyymme ja yrittää nukkua myös itse siinä vieressä.

• En mättäisi herkkuja jatkuvasti suuhuni. Koskaan en ole himoinnut sokeria niin paljon, kuin imettäessäni. Ennen raskautta herkuttelin leffaakin katsoessa lähinnä appelsiinilohkoilla ja kahvilla. Irtokarkit ja vastaavat olivat tositosi harvinaisia. En ollut kärryillä karkkipussitrendeistä tai uusimmista suklaista. Raskaana tykkkäsin lähinnä hedelmistä ja vähäsen jäätelöstä. Mutta sitten.. Kun aloin syöttämättään beibeä, alkoi kauhea sokerimättäys iskeä. Palauduin nopeasti synnytyksestä alle lähtöpainoon jopa. Mutta sitten, kun lopetin imetyksen – jatkui herkuttelu yhä! Ja eihän ne kalorit enää kuluneetkaan pois. Toki herkut ja hiilarit ylipäätään ovat hyväksi imetykselle, mutta kun imetys loppuu – voi edessä olla koukku. En siis herkuttelisi niin paljon, sillä herkkukoukusta on todella vaikeaa päästä eroon. Yritän sitä yhä!

• Ottaisin rennosti. On ihan ok käydä vessassa, ja jättää vauva sekunniksi sitteriin lähistölle. On ok ottaa vauva sitterissä mukaan suihkuun (mitä kyllä sentään älysinkin alkaa tehdä lopulta). On ihan ok syödä ruokaa itsekin. No, välillä kyllä sain syötyä sohvalla, kun vauva nukkui. Vieläkin naurattaa, kun muistelen miten kerran tiputin mysliä vahingossa vauvan korvaan.. Mutta yleisestikin stressaisin paljon vähemmän kaikesta.

• Komentelisin muita. Pienen vauvan äidillä on kädet täynnä ja vapaa-aika olematonta. Siksi hän ansaitsee kaiken mahdollisen avun. Täten komentelisinkin miestä enemmän keittämään kahvia, ja tuomaan sen vaikka sänkyyn saakka, jos siltä tuntuisi. En erityisesti myöskään tyhjentäisi tiskikonetta klo 6 aamulla (haloo??), kun olisimme edellisenä päivänä vasta saapuneet synnäriltä kotiin! Oivoi. Yritin olla heti superäiti ja hoitaa kaiken kuin ennenkin. Sen sijaan loikoilisin sängyssä kaikessa rauhassa vauvan kanssa. Nauttisin hänestä ja pesimisestä.