Maanantaikahvit, osa 4
4
Jo kuulkaas neljänsien maanantaikahvien aika, niin ne viikot vain vierivät!
Tällä kertaa vuorossa on Lappajärvellä sijaitsevan Kaffiinon kahveista Costa Rica, Scacr Llano Bonito. Tämän kahvin kuvaillaan olevan jäljitettävyyskahvi, jossa sitruksen ja persikan aromeja. Odotellessani kahvin tippumista, pohdin mahtaako kahvi olla hyvinkin kirpakkaa? Tuleeko siitä kuinka voimakkaasti maku lävitse? Mahtaako suu mennä mutrulle? Herättääkö kahvi kunnolla uuteen aamuun?
Ensimmäinen hörppäyksen otettuani voin rauhoittua, suuni ei mennyt mutrulle, eikä kahvi ole liian kirpakkaa, tai liian hapanta. Persikan aromin bongaan hörppäysten välissä, se tulee hieman jäljessä, ja tuntuu pehmentävän kahvia. Koetin myös oikein kunnolla ”ryystää” kahvia, ja persikka tuli tällöin melko voimakkaastikin esille, mikä oli hyvin positiivinen ilmiö. Sitruksisen maun huomasin ennen persikkaa. Tai en tiedä voiko sanoa ”maun”, koska ei se miltään tietyltä sitrushedelmältä kuitenkaan maistunut. Enemmänkin sen vain ihan hitusen havaitsi kielellään, ehkäpä juurikin sellaisena lievänä hapokkuutena, ei kuitenkaan mitenkään negatiivisesti.
Tiesittekö muuten, että kahvi kuuluisi todellakin ryystää, hörppiä? Kuulin asiasta ensimmäisen kerran vasta, kun olin baristakoulutuksessa, mutta huomasin välittömästi sen tehon! Näin tehdään, jotta kahvin aromit pääsevät levittäytymään mahdollisimman laajalti koko suuhun. Ryystäminen toki myös hieman viilentää kuumaa kahvia, joten tällöin sen makuja on myös helpompi aistia. Vaikka se tuntuisikin jokseenkin ”rumalta tavalta”, niin koetappa seuraavalla kerralla ryystää kahviasi oikein kovaa. Lupaan, että bongaat täten helposti uusia ulottuvuuksia kahvistasi!
Tämä kahvi on lempeä, mutta virkistävä aloitus uuteen viikkoon. Oikeinkin näppärä juurikin maanantaille. Persikkainen aromi voisi olla myös aika ihana yhdistettynä jälkiruokiin. Ehkäpä jonkin raikkaan jäätelön, tai juustokakun kaveriksi? Se tuo myös mukanaan toivon lähestyvästä kesästä ja saa haaveilemaan aurinkoisista päivistä.
Kivaa viikon alkua!
*Maanantaikahvien kanssa yhteistyössä Kaffiinon paahtimo
– Jane
Elämääni ei mahtunut kalakeittoa
Ennen kuin minusta tuli äiti, en ollut koskaan tehnyt kalakeittoa ihan itsekseni. Nyt voin sanoa,
että juu, sekin taito onnistuu. Olen aina rakastanut oikein tulista ja eksoottista ruokaa. Elämääni ei mahtunut kalakeittoa.
Äitiyden myötä voisin sanoa, että olen hieman taantunut ihan tavikseksi. Tämä koskee montaakin osa-aluetta elämästäni, mutta varsinkin ruokapuolta. Nykyään emme syö päivittäin tulista ruokaa, ja välillä eksoottisinta mitä pöydästä löytyy, on ketsuppi. Toki jääkaapistamme löytyy paljon kiinalaisia-, ja thaikastikkeita, mutta käytännöllisyys vie usein voiton. On helpompaa tehdä heti iso satsi sellaista ruokaa, joka sopii varmasti kaikille. Makaronilaatikkoa tuunaamme tosin aina. Meillä ei syödä perinteisesti ”munamaidossa”, vaan tilalla on koskenlaskijaa ja runsaasti erilaisia juustoja. Kiitos tästä äidilleni, jolta ensimmäisen kerran sain uudelleen kipinän makaronilaatikkoon, koska hän oli tuunannut siitä niin herkullista.
1,5-vuotiaalle kun en ihan heti lähtisi tunkemaan lautaselle kolmeakymmentä kourallista chiliä, niin usein on helpompaa suosia perinteistä kotiruokaa. Toki taaperotkin voivat jo kaikenlaisia mausteita maistella, muttei ehkä ihan niin tulisia, mihin me vanhemmat ollaan totuttu. Tarkoitan niin tulista, ettei tiedä itkeäkö, vaiko nauraa. Onneksi lapsemme tykkää kuitenkin valkosipulista, joten sitä ei tarvitse jättää pois laskuista ”tavis”-päivinäkään.
Ennen en osoittanut mitään kiinnostusta perinteiseen kotiruokaan, mutta nyt on tulleet tutuiksi kaikki aina ihan sinne kalakeittoon saakka. Moniko muuten teki esimerkiksi juurikin tätä kalakeittoa silloin, kun asui ihan yksin? En osaa kuvitella itseäni moisen touhun vallassa silloin, kun asustelin pienissä yksiöissäni. Yksin tuli tehtyä erikoisempia ruokia, ja öh, ruokakokeiluja myös. Aina ei ehkä mennyt ihan nappiin yhdistelmät, mutta kuitenkin.
Yhtenä päivänä pohdittiin myös Jassen kanssa, että löytyyköhän monia sinkkunaisia, jotka tekevät itselleen kotona uunimakkaraa? Saa ilmoittautua!
Löytyykö muita, jotka ovat löytäneet kotiruuat vasta lapsien myötä?
Tosin yhden asian voin kyllä paljastaa, vieläkään en hallitse, enkä oikein tykkääkään ruskeastakastikkeesta! Kuka muka jaksaa ruskistaa sitä tarpeeksi pitkään? Ei näillä hermoilla. Onneksi lapsemme pitääkin kovasti tomaattipohjaisista kastikkeista. Äidin tyttö.
– Jane