Noin 90% teistä seuraajistani ja blogin lukijoista vastasi Instagramissa esittämääni kysymykseen, että yksi teitä isoiten kiinnostavista aiheista on suhteet. Näin ollen, saamanne pitää ja ajattelinkin avata teille fiiliksiä tuoreeltaan näin sunnuntaina. Sunnuntaina, kun kumppanille on jälleen kerran täytynyt sanoa ”aja varovasti, nähdään viikon päästä”. Etäsuhteissa sunnuntait ovat tuplaten melankolisempia. Hyvästien jätössä tiivistyy 120 tunnetta yhteen halaukseen.

Miten olemme tähän mennessä pärjäilleet? Hyvin. Ikävä on tietysti jatkuvasti läsnä, mutta siihen jokseenkin vähän ehkä turtuukin. Pidämme kuitenkin arkisinkin hyvin yhteyttä toisiimme ja hyvät yöt toivotetaan tietysti jokaisena iltana (noooo, ellen ole nukahtanut sitten puhelin kädessä ennen toivotuksia.. Hah). Tutkin myös hieman muun muassa väestöliiton sivuilta vinkkejä etäsuhteiden tunneyhteyksien syventämiseen. Kaikesta lukemastani päätellen olemme toimineet aika pitkälti oppikirjamaisesti omassakin suhteessamme – papukaijamerkki ansaittu muru!

Ja nyt sitten niitä meidänkin käyttämiämme vinkkejä etäsuhteisiin, olkaa hyvät:

• Keskustelkaa tulevaisuudesta, aikatauluista, toiveista ja haaveista. Kun tulevaisuuden suunnitelmat ovat suurin piirtein edes selvillä – olette samalla sivulla – se helpottaa kummasti mahdollista epävarmuutta.

• Kirjoitelkaa myös perinteistä ”etanapostia”. Mikään ei ole ihanempaa, kuin postiluukusta tipahtava, aito ja oikea kirje. Kirje johon toinen on selvästi nähnyt vaivaa ja mahdollisesti kirjeessä saattaa olla myös ripaus oman kumppanin tuoksuakin mukana. Mmmm.

• Keskustelkaa ihan arkisistakin asioista. Vaihtakaa kuulumisia siitä, mitä olette nähneet ulkona kävellessänne, mitä söitte lounaaksi, minkälaiset kengät laitoitte ja tuliko bussi ajallaan aamulla.

• Sopikaa seuraava tapaaminen hyvissä ajoin. Helpottaa ikävöimistä, kun tietää mitä odottaa ja milloin taas tapaatte face to face.

• Tehkää yhdessä arkisiakin asioita. Kun tapaatte, olette molemmat yleensä varmasti vapaalla. Kaiken hauskan pidon lisäksi on hyvä kuitenkin myös tyhjätä tiskikonetta yhdessä, laittaa ruokaa, imuroida ja pestä pyykkiä. Näin tutustutte toisiinne syvemmin myös ”tosi toimissa”. Sanotaan, että yhteen muuttaminen on etäsuhteiden yleisin kriisinpaikka – arkisten askareiden harjoittelu kannattaa!

• Esitelkää toisillenne läheisimmät ihmisenne ja asuinympäristönne. Kävely molempien lähikortteleissa päästää teidät syvemmälle toistenne arkeenkin. On helpompi kuvitella toinen tekemässä arkisia juttuja, vaikka olisi itse satojen kilometrienkin päässä – kun toisen kertomat paikat ja ihmiset ovat itsellekin tuttuja.

• Keksitää pieniä yllätyksiä. Oli se sitten toisen kotiovelle tilattu pizza tavallisena tiistaina, postikortti, yöllinen ääniviesti tai piilotettu pos it -lappu tyynyn alla. Sydämen pakahtumis vaara – LOVELOVELOVE.

Ja nyt. Nyt juon kupposen teetä, laitan tytölle iltapalan ja käymme iltatoimiin. Jälleen kaksin.

COVID-19 vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla. Tavallisimpia oireita ovat kuume, kuiva yskä, sekä väsymys. Nyt tarkoitukseni ei ole kuitenkaan pureutua tautiin itsessään kovin syvälle – vaan sen niin sanottuihin ”sivuvaikutuksiin”. Positiivisiin lieveilmiöihin.

Koen, että korona on saanut meidät havahtumaan niin ”oravanpyöriin”, kuin siihenkin mikä oikeasti on elämässä kaikkein tärkeintä. Pakkopysähdys tuli monelle tarpeeseen. Aina kun ihminen, ihmiset ja yhteiskuntamme havahtuu, pysähtyy miettimään hetkeksi – on se myös hyvästä. Asioilla on puolensa, uskon. Miten rajallista elomme täällä on ja aika läheistemme kanssa, siinä on jo mietittävää kerrakseen. Onko siinä lopulta mitään järkeä, että juoksemme päivittäin pää kolmantena jalkana paikasta A paikkaan B ja ehdimme olla yhdessä läheistemme kanssa vain illalla ennen nukkumaan menoa tunnin, taikka pari. No ei.  Arjen pyörteissä niin kovin helpostu unohtaa sen kaikkein tärkeimmän. Itsemme ja muut. Onko lopulta kovin tervettä vaalia esimerkiksi terveyttään niin kovasti, hampaat irvessä, että ahdistuu esimerkiksi kalenteristaan – joka näyttää treenejä kuudelle päivälle viikossa? Voisiko itselleen olla lempeämpi ja täten olla myös terveempi? Koronan myötä monella on ollut aikaa miettiä, mihin suuntaan elämäänsä ja uraansa veisi. Haluanko tällaista elämää? Voisinko kehittyä jossain lisää, ehkä vaihtaa alaa kokonaan?

Iltalehdessä tänään julkaistun uutisen mukaan yli 10 000 ihmistä on lopettanut Suomessa tupakoinnin koronan myötä. Korona ei ollut ehkä suurin syy lopettamiseen, mutta yksi niistä. Koen, että tämäkin on yksi monista ”positiivista lieveilmiöistä” poikkeustilanteessamme. On toki monia asioita, jotka ovat surullisia, vaikeita ja ehkä pelottaviakin tällaisessa tilanteessa. Mutta niiden vatvominen ei mielestäni auta. On näin ollen hyvä keskittyä hyviin asioihin ja luoda täten hyvää energiaa enemmän ympärilleen. Pelko ja naama mutrussa kulkeminen ei auttane ketään. Tämä pätee niin poikkeusaikana, kuin muulloinkin.

Nopeasti listattuna, mieleen tulee ainakin seuraavat positiiviset lieveilmiöt koronan myötä:

• Ihmiset ovat alkaneet liikkua enemmän luonnossa
• Kotimaan matkailun arvostus on suuressa nousussa, olen puhut sen puolesta jo vuosia.
• Moni on aloittanut uuden harrastuksen, budjetilla 0 euroa. Onko kaapissa pölyttynyt kauan vanha kitara – ota käyttöön ja opettele näppäilemään. Netti pursuaa opetusvideoita. Lue, kudo, virkkaa, askartele. DIY ja kotoilu on POP.
• Liikennekuolemat ovat vähentyneet Euroopassa
• Saasteet vähentyneet jossain määrin – luonto ja eläimet kiittävät. Kiinassa on nähty sininen taivas ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin.
• Enemmän aikaa perheelle, etenkin monet lapset ovat kertoneet nauttivansa lisäajasta vanhempiensa kanssa
• Muistetaan ja ilahdutetaan ystäviä myös perinteisin kirjein ja soitoin – mitä sinulle kuuluu?
• Etätyöskentelyn mahdollisuudet paranevat jatkuvasti ja niitä kehitetään lisää

Onko korona tuonut sinun arkeesi jotain positiivistakin? Jaa kokemuksesi ja mietteesi.